Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Pala kauheinta Suomea

Olen viettänyt lähes kaikki lapsuuteni kesät mökillä. Päivästä ja kuukaudesta toiseen pelkkää metsää, hyttysiä, saunomista, grillipihvejä ja uusia perunoita. Vihasin sitä tylsyyden ja paarmojen määrää. Niinpä päätin muurahaispesässä istuessani, että kun kasvan aikuiseksi, en koskaan mene mökille.

Aikuistumisessa on kuitenkin se hauska asia, että sitä muuttuu päivä päivältä enemmän vanhempiensa kaltaiseksi.

Ennen ajattelin,että kauneinta maailmassa on turkoosi meri ja valkoinen hiekkaranta. Kuitenkin kun merestä ja hiekasta tuli arkipäivää muuttaessani ulkomaille vuonna 2011, se menetti täysin viehätyksensä. Äkkiä Suomen järvimaisema, sauna ja hyttyset alkoivat houkutella.

Lapsuuden kesissä mökillä oli pahinta ehkä se, että koko ajan piti yrittää keksiä tekemistä. Nyt on ihanaa kun saa olla tekemättä mitään.

Toki kyseenalaistin mökkeilyn mielekkyyttä jälleen hieman istuessani juhannuksen aatonaattona grillikatoksessa pilkkihaalari päällä samalla kun vettä satoi vaakatasossa. Onneksi en kuitenkaan antanut periksi, sillä juhannusaatto valkeni melkein aurinkoisena. Ulkonakin tarkeni jo kevyttoppatakissa. Mielestäni on perseestä hienoa, että Suomen kesässä voi kokoea kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden sisällä.

Kyllä mökillä voi olla mukavaakin, kunhan on kuohuvaa.

Kyllä mökillä voi olla mukavaakin, kunhan on tarpeeksi kuplivaa juomaa.

Olen myös alkanut lämmetä matkailulle kotimaassa. Suomihan on täynnä hienoja paikkoja, kuten Kiuruvesi. Olisi kuitenkin mukavaa, jos voisi kuuden tunnin automatkan sijaan teleportata paikasta toiseen. Ei muuten, mutta kun en siedä muita autoilijoita.

Autossa istuminen nimittäin tuli tutuksi tällä viikolla tehdessäni pienen retken töiden puolesta Pohjanmaalle. Ajattelin aamuyöllä takaisin kotia kohti ajaessani, että nyt nautin Suomen kesäyöstä ja tyhjästä tiestä. Mietin mielessäni, että alan spontaaniksi ihmiseksi, pysähdyn tien varteen poimimaan leikkokukkia kuunnellen hiljaisuutta. Nämä mietteeni kuitenkin katkaisi hirvipariskunta, joka jolkotteli tien poikki ilmestyen kuin tyhjästä. Löin jarrut pohjaan.

Vitut kesäöistä ja leikkokukista.

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *