Syksyn yhteishaun kunniaksi ajattelin kertoa hieman opiskelujuttuja. Alunperin minun oli tarkoitus vain vertailla päivä- ja monimuotototeutusten erovavaisuuksia, mutta päätin laajentaa vähän tätä näkökulmaa ja avata hieman muitakin kokemuksia opinnoistani.

Varoitus: Teksti sisältää karkeaa yleistystä ja jäämiä huumorista

Opiskelen siis Haaga-Heliassa. Liiketaloutta voi lisäksi opiskella pääkaupunkiseudulla muuallakin. Minun mielestäni kuitenkin Haaga-Helia on paras, koska kaikki muutkin tradenomiystäväni ovat täältä valmistuneet, eikä minulla ole vertailukohtaa.

Valitsin hakiessani monimuotototeutuksen, koska koin olevani liian vanha päiväopiskelijaksi olin silloin päivätöissä. Monimuoto-opiskelijana opiskelen pääsääntöisesti ilta-aikaan ja verkkoympäristössä, mutta esimerkiksi viestinnän suuntautumisopintoja ei tarjota lainkaan iltaisin, joten niiden tiimoilta minut on löytänyt koululta myös päivällä.

Ryhmätöitä on niin päivä- kuin iltakursseillakin paljon, mutta niiden tekotapa näyttäisi olevan hyvin erilainen: päivisin usein kokoonnutaan yhdessä ryhmän kanssa pohtimaan asioita tuntikausiksi. Iltapuolella jaetaan tehtävän osa-alueet ja jokainen hoitaa oman tonttinsa. On sanomattakin selvää, että jälkimmäinen tapa sopii tehokkaalle luonteelleni paremmin.

Havaintojeni mukaan monimuoto-opiskelijat eivät niin kovin aktiivisesti osallistu opiskeluelämän vapaa-ajanviettoon eli haalaribileisiin. Nämä riennot kun ovat usein ilta-aikaan, jolloin iltaopiskelijat opiskelevat. Mutta kyllä me vanhuksetkin osaamme bilettää: toisinaan luemme Helsingin Sanomat vaikkapa päätelaitteelta paperiversion sijaan, koska olemme liian laiskoja laahustamaan postilaatikolle sitä hakemaan.

Miinuspuoli tässä iltaopiskelutouhussa on se, että minulla ei ole yhtään ystäviä koulussa. On toki vanhoja ryhmätyötuttuja, joiden kanssa voin vaihtaa muutaman sanasen, mutta ei ketään sellaisia, jotka olisivat käyneet kanssani joka kurssin samaan tahtiin ja joista olisi muotoutunut minulle läheisiä. Toki se on täysin oma vikani, koska olen itse käynyt kursseja vähän silloin kun se on minulle sattunut sopimaan ja olin juuri puoli vuotta kokonaan poissa. Enkä rehellisesti sanottuna ole edes yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa sen syvällisemmin, koska eihän minulla ole aikaa nykyisillekään kavereilleni läheskään tarpeeksi. Toki onhan tässä vielä vuosi aikaa hankkia opinahjosta uusi bestis.

Minun vinkkini siis sinulle kouluun pyrkijälle on seuraava: jos olet jo ollut jonkin aikaa työelämässä ja haluat vain sen tutkintopaperin, mene monimuotototeutukseen. Jos puolestaan haluat elää opiskelijaelämää kaikkine sosiaalisine aspekteineen, mene päivätoteutukseen. Molemmista uuneista tulee ulos ihan hyviä tradenomeja.

Mihin me liiketaloutta opiskelevat sitten oikein valmistumme? Eräs tradenomiystäväni työskentelee tilintarkastajana, toinen sisäisen laskentatoimen parissa, kolmas rahoitusalalla, neljäs henkilöstöpäällikkönä, viides markkinoinnin ja asiakaspalvelun tiimoilla ja kuudes ei ehkä koskaan valmistu. Kaikilla on ollut eri erikoistumisopinnot. Pointtina siis, että sinä voit itse määritellä aika paljon, millainen oma opiskelupolkusi on ja seurata sitä.

Minun opintoni ovat pakollisten peruskurssien lisäksi pitäneet (ja tulevat vielä pitämään) sisällään mainontaa ja yritysviestintää, journalismia sekä esimerkiksi kursseja, jotka liittyvät henkilöbrändäykseen, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumien järjestämiseen. Opinnäytetyönä ajattelin tehdä viestintästrategian eräälle tapahtuma-alan yritykselle, mutta he eivät ole vielä tietoisia siitä.

Periaatteessa kaikilla tradenomiksi valmistuneilla on myös hyvät valmiudet työskennellä yrittäjänä mikäli toisten palkkalistoilla oleminen lakkaa kiinnostamasta. Minunkin haaveeni on jossain vaiheessa elättää itseni täysin freelancerina paitsi lukuisilla viestinnän eri tehtävillä, myös journalistista sisältöä tuottaen eri medioihin. Tällä hetkellä saan näistä projekteista ja tästä blogista vain sivutuloja, mutta jotainhan se sekin sentään on.

Yhteishaku on siis käynnissä 20.9. saakka!

Postauksen kuvitukseksi löysin tällä kertaa täysin opiskeluun liittymättömiä otoksia kesälaitumilta ja yhden koulussa illalla yksin puurtaessa otetun selfien.

Lue myös: Hyvä, paha tradenomi

Kuten olen maininnut, olen työskennellyt tapahtumatuottajana. Konsepti vaikuttaisi olevan monelle sangen epäselvä. Niinpä ajattelin valottaa hieman, millaista tapahtumatuottajan työ on, miten alalle pääsee ja minkälaisia vaatimuksia tapahtumatuottajalla ylipäätään on.

Huomioithan, että tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni asiasta ja todellisuudessa tapahtumatuottajan työ voi olla vieläkin laajempialaista tai keskittyä vain yhteen osa-alueeseen. Lisäksi tämä kirjoitus käsittelee aihetta ainoastaan erilaisten promootioiden tuottamisen näkökulmasta.

Jos minun pitäisi kuvata tapahtumatuottajan työtä kolmella sanalla, ne olisivat: monipuolinen, hektinen ja antoisa. Tuottajana työskennellessäni pääsin käyttämään sekä luovaa että analyyttistä puoltani. Tarvitsin niin esimies- kuin esiintymistaitojakin. Sain tehdä kaikenlaista työntekijöiden kouluttamisesta some-markkinointiin, raportointiin ja konseptointiin. Pääsin mukaan hyvin erilaisiin projekteihin, kuten esimerkiksi rakentamaan messuosastoja ja festareita, pyörittämään kauppamaistatuskiertueita sekä uusien tuotteiden lanseerauksia. Työnkuvaan kuului, että olin tiiviisti yhteydessä promoottoreihin, asiakkaisiin ja tapahtumajärjestäjiin.

Toisinaan päivät venyivät jopa 16 -tuntisiksi ja töitä joutui paiskimaan välillä viikonloppuisinkin. Kuitenkin se hetki, kun onnistuneen kiertueen jälkeen pääsee esittelemään loppuraportin asiakkaalle, on kaiken hien, veren ja kyyneltenkin arvoista. En ole missään (muussa työssä) kokenut niin valtavaa onnistumisen tunnetta.

Normaaliin tapahtumatuottajan duuniviikkoon voisi kuulua esimerkiksi palavereita, infojen kirjoittamista promoottoreille, keikkojen buukkausta, sairastapauksien paikkaamista, raporttien lähettämistä, sosiaalisen median kanavien hallintaa, tavaroiden pakkaamista ja tarkistamista, joskus jopa rakentamista sekä uusien työntekijöiden rekrytointia.

Hyvällä tapahtumatuottajalla tulee olla edes jonkinlainen käsitys alasta, joten kenttäkokemuksesta on hyötyä. Eihän voi neuvoa tai kouluttaa työntekijöitä, jos ei itse tiedä, mitä promoottorina työskentely oikeasti on. On myös hyvä, jos on valmis koska tahansa itse laittamaan niin sanotusti työhaalarit päälle ja hyppäämään tiskin taa esimerkkiä näyttäen (kuten kuvassa yllä).

Minun kokemukseni mukaan tapahtumatuottajan työssä korostuu ennen kaikkea ajanhallinta– ja viestintätaidot sekä paineensietokyky. Täytyy olla rohkeutta tehdä nopeitakin päätöksiä, kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa niin esimiehen roolissa kuin asiakaskohtaamisissakin. Pitää pystyä pitämään useita lankoja käsissään ja hallitsemaan liikkuvia osia. Esimerkiksi onnistunut festaripromootio on monen asian summa, joista kaikkia, kuten säätä, ei voi edes itse hallita. Tämä on kaltaiselleni perfektionistille pilkunviilaajalle hankala asia.

Tapahtumatuottajan koulutusta on muutamissa ammattikorkeakouluissa esimerkiksi kulttuurituottajan nimikkeellä, mutta työssä pärjää hyvin vaikkapa tradenomitaustallakin. Tärkeintä on minun mielestäni kokemus promootioista sekä jonkinlainen ymmärrys siitä, miten bisnesmaailma ja markkinointi ylipäätään toimii. Myöskään niitä viestintätaitoja ei voi tarpeeksi korostaa: esimerkiksi kirjoitusvirheitä vilisevät sähköpostit eivät näytä koskaan hyvältä tai anna kovin ammattitaitoista kuvaa kenestäkään.

Jos siis halajat tapahtumatuottajaksi, suosittelen hakemaan vaikkapa liiketalouden koulutusohjelmaan ja aloittamaan työskentelyn promoottorina. Siitä onkin sitten näppärä väylä ylös toimiston puolelle.