Kuluneen puolentoista kuukauden aikana on pitänyt sen verran kiirettä uusien duunikuvioiden ja opiskelun parissa, etten ole ehtinyt valitettavasti kamalasti uhrata ajatuksia blogille. Senpä vuoksi ajattelin nyt päivitellä pitkästä aikaa vähän sekalaisia tunnelmia.

Työrintamalle kuuluu oikein hyvää. Minua sosiaalisen median kanavissa seuraavat tietävätkin jo, että olen palannut takaisin kahvipannun varteen. Ajatuksia ja taustoja tämän aiheen tiimoilta voin avata myöhemmin omassa postauksessaan. Lisäksi teen edelleen freelancerina erilaisia viestintähommia.

Opinnäytetyöstä olen itse asiassa pitänyt nyt uuden työn ja muiden kouluprojektien takia taukoa. Tämmöisten isojen kokonaisuuksien osalta olen huomannut, että minulle toimii parhaiten se, että teen intensiivisesti pidemmän aikaa putkeen kuin että tekisin muutaman tunnin joka päivä.

Muut koulukurssit alkavat olla onneksi aikalailla paketissa. Enää yksi tentti sekä muutaman tehtävän viimeistely ja portfolion palautus ensi viikolla. Sitten voin keskittää energiani lopputyöhön sekä valmistumiseen.

Hääjärjestelyt etenee mallikkaasti. Kaikki tärkeimmät asiat on varattu, ostettu tai suunniteltu. Pistimme kutsut kaikille alle 70 -vuotiaille sähköisesti ja mukana oli ilmoittautumislinkki, joten RSVP:n kerääminen on vaivatonta. Päädyimme tähän ratkaisuun kolmesta syystä: ajanhallinta, ekologisuus ja se, että jos vastaukset laitettaisiin hääparille henkilökohtaisesti vaikka tekstarilla, jäisi noin puolet ilmoittautumisista, ruoka-aineallergioista ja bussikyydin tarpeista melko varmasti kirjaamatta hää-exceliin. Sitten voi ihan kukin itse miettiä, kumman puolen vieraat nämä olisivat. Tämän vuoksi laitoin ilmoittautumislinkin kutsun mukana ihan vanhana tapahtumatuottajana. Järjestelyiden osalta on toki ollut haasteitakin, sillä huikea häädieettini otti takapakkia alkutekijöissään kun löysin Kolmen Kaverin Pistaasijäätelön.

Reissujakin on tiedossa muutamia tähän toukokuulle. Lähdemme koko perhe kahden viikon päästä viikonlopuksi Bengtskärin majakalle ja siitä viikon päästä sukuloimaan Keski-Suomeen tyttären kanssa ihan kahdestaan.

Kävimme keskiviikkona katsomassa Avengers Endgame -elokuvan. Sarja sai kyllä arvoisensa päätöksen. Olen ollut myös luvattoman innoissani Game of Thronesin viimeisestä kaudesta ja sen vuoksi maanantai onkin tällä hetkellä suosikkipäiväni.

Kaksivuotias ei ole puhumaan opittuaan ollut hetkeäkään hiljaa ja sekös meitä vanhempia huvittaa. On mieletöntä, miten teräviä kommentteja sekä huomioita noin pieneltäkin voi jo lähteä. Nyt on meneillään myös sellainen kausi, että niin pukeminen, hampaiden pesu, syöminen kuin nukkuminenkin on taistelua. Uhmaiäksi sitä kai kutsutaan, mutta pelkään, että se on myös vähän luonteessakin tuo vastaan vänkääminen. Minä kun niin toivoin, että lapsi saisi puolisoni säyseän luonteen ja minun ulkonäköni, mutta meni toisin päin. Sääliksi käy tuota tulevaa aviomiestä, kun joutuu kahden kiukkupussin kanssa kodin jakamaan.

Ensi viikolla päivystän alkuviikon, kuten tälläkin hetkellä. Jos ei tule työkomennuksia, teen ahkerasti kouluhommia ja luen tenttiin. Ensi viikon ohjelmassa on myös muutama mielenkiintoinen tapahtuma. Viikonloppu menee sitten ihan kirjaimellisesti kuin siivillä.

Muistakaahan seurata kuulumisia myös Instagramissa @sarkasmiajashampanjaa

En todellakaan suunnitellut, että blogitaukoni jäisi näin pitkäksi. Ennen kuin huomasinkaan, oli elokuu ja kulunut yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin riviäkään.

Kirjoittaminen on minulle henkireikä ja huomaan, että viime aikoina pinna on kiristynyt turhan usein. Toki lomalta palattuani on ollut jälleen melko intensiivistä töiden parissa, mutta rakkaalle harrastukselle pitäisi silti yrittää löytää aikaa paitsi itseni, myös ihan kaikkien ympärillä olevien ihmisten vuoksi.

Mitä minulle sitten kuuluu?

Olen viime aikoina lueskellut teoksia irtipäästämisestä, tunnelukoista, itsensä johtamisesta sekä työelämän murroksesta. Näiden tiimoilta minulla on paljon ajatuksia, mutta en vielä oikein osaa pukea niitä sanoiksi.

Jäkikasvukin on pian puolitoistavuotias. Hän on huumorintajuinen, tempperamenttinen ja taitava pakkaus. Hän juoksentelee ympäriinsä, touhuaa itsekseen, vie roskat roskiin ja osaa ison liudan sanoja, kuten: kiitti, äiti, isi, tutti, loppu ja kakka.

Tässä yhteydessä mainittakoon silläkin uhalla, että molemmat seuraajani ehkä järkyttyvät ja kivittävät minut, minä en ole nauttinut heinäkuun helteistä. Kesä on ollut toki ihan kiva, mutta olen varauksettoman onnellinen, että syksy tulee, koska:

1. Koulu alkaa. Jokainen opintopiste on askel lähempänä valmistumista.
2. Voi käyttää normaaleja vaatteita. En vain näytä hyvältä hellehepeneissä.
3. Syksyisin on ihan parhaat messut, kuten Viini, ruoka ja hyvä elämä, Habitare sekä Markkinoinnin viikko.
4. On aina yhtä mukavaa ottaa itseään niskasta kiinni ja palata treenien pariin.
5. Rapujuhlakausi.