Salamatkustaja -blogin Satu Rämö on jo pidemmän aikaa pitänyt tällaista kuukauden kymmenen -listausta ja mielestäni se on niin loistava idea, että päätin suoraan plagioida sen omaan blogiini pienin muokkauksin toki.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Miksi minä?

Tämän kirjan aion lukea: Jari Tervon Loiri. Tilasin tämän itse asiassa ennakkoon jo joskus elokuussa. Oletin, että jos tilaan kirjan ennakkoon, se on minulla julkaisupäivänä ja voin lukea sen etulinjassa. No, sain sen käsiini noin viikko julkaisun jälkeen. Siihen mennessä en ollut voinut välttyä ”Vesku liukastui omaan spermaansa” -tyyppisiltä spoilereilta, joten mielenosoituksellisesti en ole vielä aloittanut kirjan lukemista.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Opinnäytetyö

(Työ)asia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Opinnäytetyö

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Ruoka, jota aion kokeilla: Hitsi, olen tosi huono tekemään ruokaa. Ehkä tilaan ylihuomenna asiakkaan pikkujouluissa ravintolassa jotain ruokaa, jota en ole vielä koskaan maistanut.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Lähden kuun viimeisenä viikonloppuna joogaretriittiin Antskogiin Fiskarsin kupeeseen.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Lähestyvän joulun kulutushysteria. Rakastan joulua ja lahjoja, mutta en tahdo hankkia tai vastaanottaa mitään turhaa krääsää, joten pitää yrittää keksiä mahdollisimman ekologiset ja tarpeelliset lahjat kaikille.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Päästä viimeinen tentti läpi.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Kun olimme Savossa sukuloimassa ja matkustimme junalla. Ja isänpäivä tietty!

Lue myös:Unelmahommissa

Jotkut englanninkieliset sanonnat eivät oikein käänny suomeksi, kuten otsikosta voi havaita. Tänään istuin kirjoittamaan tässä lentoja päivystäessäni tänne blogin puolelle kuulumisia pitkästä aikaa nyt kun häät on vihdoin tanssittu ja olen siirtynyt ajasta iäisyyteen rouvashenkilöiden iloiseen joukkioon. Uusi yhdistelmänimeni kuulostaa hirveän aikuismaiselta.

Yritän saada häistä jonkinlaista koontia aikaan ”tee nämä ja vältä näitä” -tyyppisesti sekä tietenkin arviota kaikista häiden sidosryhmistä, mutta vielä ei ole näiden aika. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että en elokuussa ole ehtinyt juuri muuta tehdäkään kuin järjestää noita pirskeitä ja välillä käydä kääntymässä milloin missäkin lentoasemalla. Heinäkuussa puolestaan mies ja lapsi lomailivat, joten yritin vapaapäivinä parhaani mukaan keksiä kivaa kesäpuuhaa. Tuli mökkeiltyä sekä käytyä museossa, Muumimaailmassa ja mummulassa. Ensi vuonna ehkä kokeilemme muitakin kuin M-kirjaimella alkavia aktiviteetteja. Kesäkuussa puolestaan tein tosi paljon töitä, mutta ehdin silti nauttia kesäisestä Helsingistä. Omasta lomattomuudesta huolimatta oikein onnistunut suvi siis kaiken kaikkiaan minun mielestäni, kuten tämän postauksen kuvituksesta voi havaita.

Nyt on jo täälläkin ajatukset käännetty syksyn puolelle, eli siis viltit, teet ja kynttilät kaivettu esiin. Monia varmaan kiinnostaa, miten on opinnäytetyön laita. Noloa mutta totta, minähän jouduin muuan uusintatenttiin vielä syyskuulle. Sen tiedon saatuani yksinkertaisesti lakkasin kirjoittamasta opparia. Sillä tolalla asiat ovat olleet nyt kesäkuun alusta asti. Palaan sen pariin tuota pikaa ja haaveissa olisi saada paperit ulos syys-lokakuussa. En jaksa nyt puskea tai stressata. Kyllä se sieltä valmistuu.

Meillä on syyskuussa tulossa myös kauan odotettu reissu Isoon Omenaan. Ystäväpariskuntamme meni naimisiin NYC:ssä 10 vuotta sitten ja pitävät siellä vuosipäiväjuhlallisuudet, joita on odotettu vähintäänkin se vuosikymmen. Tämä on myös oikeastaan meidän häämatka samalla, koska emme ihan kovin usein pääse viikon reissuille kaksin. Meidän ohjelmassa on virallisten 10v -juhlallisuuksien lisäksi ainakin musikaali, samppanjaristeily, jazzclubi, nähtävyyksiä ja hyvää ruokaa.

Työelämässä olen jälleen uuden äärellä.Nimittäin määräaikainen sesonkisopimukseni lentohommissa päättyy syyskuun loppuun. Olen siis pikkuhiljaa alkanut kartoittaa tässä seuraavaa työnantajaa. Toiseen lentoyhtiöön en tällä hetkellä halua, vaikka olenkin taas kovasti viihtynyt yläilmoissa. En tahdo myöskään antaa projektinhallintataitojani kenen tahansa käyttöön, joten etsin ihan kaikessa rauhassa sopivaa työpaikkaa. Jotenkin minulla on uhkaavasta työttömyydestä huolimatta sangen levollinen mieli, sillä asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin. Ja onhan minulla aina omat freelancer-hommat, että en ihan täysin tyhjän päälle ole hyppäämässä. Sitä paitsi avioliitossahan on elatusvelvollisuus, joten ehkä jäänkin edustusvaimoksi kotiin.