Minä olen aina ollut jouluhullu. Kuten olen ennenkin kertonut, rakastan lahjojen antamista, vastaanottamista, riisipuuroa ja kaikkia jouluperinteitä. Muutaman viime vuoden aikana suhtautumiseni joululahjoihin on muuttunut merkittävästi. Laatu korvaa määrän, enkä halua hankkia tai toivoa mitään turhaa tai ylimääräistä.

Hävettää myöntää, mutta kirjoitin tänne blogiini vuonna 2015 näin:

Haluaisin sanoa, että en ymmärrä joulun kulutushömpötystä ja kilpavarustelua. Olisi mukavaa todeta, että pelkästään antamisen ilo on paras lahja. Olisi hauskaa, jos voisin hehkuttaa, että koska en halua olla materialisti, teen kaikki joululahjat itse rakkaudella. Näin ne olisivat lahjan saajalle muka jotenkin merkityksellisempiä kun ne on omin pienin kätösin askarreltu.

En kuitenkaan voi sanoa näitä yllä mainittuja asioita, koska se olisi mielettömän tekopyhää. Nimittäin minä rakastan lahjojen ostamista ja vastaanottamista. Sen vuoksihan veronpalautuksia saadaan, jotta ne voi tuhlata joululahjoihin. Viime vuonna ostin mielitietylleni Hugo Bossin klassikkotuoksun sekä Gantin kellon, ja täytyy kyllä myöntää, että olisin ollut hirvittävän vihainen, jos olisin saanut vastalahjaksi itse tehtyä mysliä tai jonkun vitun himmelin.

Olisin kyllä vieläkin vähän loukkaantunut ”vitun himmelistä”. Nykyään yritän kuitenkin itse antaa sellaisia lahjoja, jotka ovat ennen kaikkea hyödyllisiä ja mielellään mahdollisimman ekologisia, eettisiä, lähellä valmistettuja.

Esimerkiksi: aiemmin minulla oli tapana ostaa mieheni sisaruksille puolisoineen lahjaksi talven Muumi-kausimuki, mutta olen nyt luopunut siitä (ja mukien keräämisestä itsekin). Tarvitseeko kukaan valtavaa mukien varastoa, olivat ne kuinka söpöjä hyvänsä?

Olen materian sijaan tänä vuonna panostanut enemmän lahjoihin, jotka voi syödä tai juoda tai joista on hyötyä päivittäisissä askareissa. Tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa tylsältä, mutta minulle tulee nykyään hyvä mieli lahjoista, jotka tulevat käyttöön ja ovat ennen kaikkea hyödyllisiä.

(SPOILER ALERT!) Tyttärelleni olen tänä vuonna ostanut kaksi tarpeellista juttua, molemmat käytettyinä: Adidaksen college-asu löytyi Emmy.fi -verkkokaupasta ja nukkekodin kalusteet Tori.fi:stä. Kummitytölle siskoineen tein lahjakortin, jonka turvin he pääsevät allekirjoittaneen loistavassa seurassa päiväksi HopLopiin. Myönnetään rehellisyyden nimissä: sukulaislapsille tosin ostimme uutuuttaan hohtavat lelut.

Myös paketoinnin osalta olen kiinnittänyt huomiota ekologisuuteen. En ole moneen vuoteen ostanut paketointipaperia. Käytän olemassa olevat loppuun, hyödynnän sanomalehtiä, paperipusseja ja tyttäreni piirustuksia sekä lahjakasseja, joita on meille kertynyt vuosien varrella useita kaapin pohjalle. Paketointipapereissa on muutenkin niin paljon pintaväriä, ettei niitä voi kierrättää, vaan ne on laitettava energia- tai sekajätteeseen. Aivan turhaa roskaa! Mieheni nauroi minulle kun viime vuonna availin lahjapaketteja varoen ja säästelin lahjapapereita. Naurakoot.

Joulukuusen virkaa meillä toimittaa viidettä vuotta muovinen sellainen. Jos hankkii tekokuusen, on hyvä pitää mielessä, että sen tulisi palvella vähintään parisenkymmentä vuotta, jotta se tulisi ekologisemmaksi kuin luonnonkuuset. Sen vuoksi ei ehkä kannata valita sitä mustaa, valkoista tai pinkkiä kuusta, ellei ole aivan sataprosenttisen varma, että se sopii sisustukseen vielä kahden vuosikymmenen kuluttua.

Emme lähetä myöskään joulukortteja tänä vuonna. Säästetyt rahat olen laittanut Hope Ry:n keräykseen, jossa tuetaan vähävaraisten lasten harrastustoimintaa. Hope Ry:llä on käynnissä myös joululahjakeräyksiä lukuisissa kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Lahjakeräykset on myös mainio tapa auttaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kenelle tahansa mahdollisuus harrastaa on paljon hyödyllisempi lahja kuin uusi meikkipussi.

Voit osallistua myös Kinkkutemppuun, jossa joulukinkun paistinrasvaa kerätään ja siitä tehdään uusiutuvaa dieseliä. Ekologisempaa toki on olla paistamatta koko kinkkua, mutta minä en itse vielä ole valmis luopumaan siitä jouluperinteestä. Tai siis enhän minä ole eläissäni kinkkua paistanut itse, mutta syön sitä edelleen. Joskin merkittävästi vähemmän kuin ennen.

Mielestäni (ympäristö)ystävällisempään elämäntapaan siirtyminen, myös joulun osalta, on ennen kaikkea pieniä askelia. Äkillinen muutos on harvoin pysyvää! 

*Saatu ja nautittu vastuullisesti

Meidän häät järjestettiin Villa Smeds -nimisessä vanhassa ladossa Vantaalla elokuussa. Ajattelin aloittaa häiden purkamisen kaikkein tärkeimmästä eli viineistä ja sapuskoista. Meidän perheessä tykätään syödä ja juoda. Kuten olen monesti aiemminkin maininnut, tuo siippa meni kosimaan viinitilalla Espanjassa, joten sieltähän ne ruokaviinit oli pakko saada.

Hääjuomat

Alkumaljat: Budjettisyistä en voinut tarjota halajamaani samppanjaa, mutta onneksi olen löytänyt erään maanmainion luomu-crémantin, joka on noussut kuohuviini-suosikikseni. André Delorme Crémant de Bourgogne Organic Brut on kuiva, hapokas ja sopii mainiosti seurustelujuomaksi tai merenelävien kaveriksi.

Iltavieraiden saapuessa klo 19 tarjottiin koko porukalle uudemman kerran kuplivaa. Silloin laseissa oli yhtä suosikeistani jo neljän vuoden takaa, luxemburgilaista kuivakkaa kaveriani Bernard Massardia. Se on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan Alkon parhaimmistoa.

Ruokaviinit: Tilasimme ruoan kanssa tarjottavat viinit (10 laatikkoa) suoraan Bodegas Faelo-viinitilalta. Tila viljelee luomuna ja tuottaa vain noin 10 000 pulloa vuodessa. Heidän punaviininsä on yhdistelmä Cabernet Sauvignonia ja Monastrelliä, valkoviini puolestaan 100% tammitettu Chardonnay. Jos olet Alicanten suunnilla joskus, suosittelen käyntiä viinitilalla. Sinne pääsee myös itse sadonkorjuuaikaan polkemaan rypäleitä!

Irish Coffee Bar by Nespresso*: Monet ystäväni ovat myös irlantilaisen kahvin ystäviä. Siitä sain ajatuksen baarista, jossa tehtäisiin Irish Coffeeta Nespresson kahveista. Saimme sumpit lahjaksi Nespresson edustajalta ja kahvidrinkit olivat jymymenestys!

Muut kahvi-avecit: Tarjolla oli myös suodatinkahvia ja teetä. Näiden kanssa halukkaat saivat nauttia konjakkia tai Xantea.

Yllätysjekut by BPF*: Historiani vanhana jekkumuijana sai arvoisensa päätöksen, kun yksi kaasoista neuvotteli Beverage Partners Finlandilta pienen matkis-sponssin. Bussissa kirkolta juhlapaikalle tarjoiltiin siis, mitäpä muutakaan, kuin Jägermeisteria.

Muut viinit: Minulle oli tärkeää, että kaikki viinit olisivat eurooppalaisia. Tämä toteutui, jos oteta huomioon muutamaa Pongrácz Méthode Cap Classique Brutia, jota ostin hätäpäissäni yhden laatikon varaskumpaksi kun Bernard Massardia ei ollut varastossa tarpeeksi. Ruokailun jälkeen oli myös hanapakkauksissa tarjolla saksalaista Rieslingiä ja italialaista punaviiniä, joiden nimiä en valitettavasti kuollaksenikaan muista.

Muut juomat: Näiden lisäksi tarjolla oli olutta, siideriä ja lonkeroa, drinkkejä sekä shotteja vessassa, kuten asiaan kuuluu. Kaikki juomat menivät parempiin suihin, lukuun ottamatta muutamaa hassua viinipänikkää ja -laatikkoa.

Häämenu Delicatessen villa smeds

Menun suunnitteimme yhdessä Villa Smedsin yhteistyö-cateringfirman Delicatessenin kanssa. Suunnittelun lähtökohdaksi otimme sen, että ruokien piti mennä hyvin yhteen Bodegas Faelon viinien kanssa. Se muotoutui lopulta seuraavanlaiseksi ja sai paljon kiitosta osakseen:

Rucola-vihersalaattia, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja balsamicokastiketta L,G
Pähkinäistä kotijuustosalaattia ja mansikkavinegretteä L, G
Caesarsalaattia katkaravuilla L, (G)
Parmankinkkua, viikunoita ja paholaisenhilloketta rucolapedillä L, G
Kylmäsavustettua lohta tammenlehväsalaatin, rosépippurin ja balsamicon kera L, G
Katkarapu-siikatartar ja ruisnachoja L, G
Leipää ja levitettä L
***
Ylikypsää häränniskaa ja tummaa riistakastiketta L, G
Salviapaahdettuja punajuuria L, G
Maalaisuunilohkoperunoita L, G
***
Kahvia ja teetä
Kahta erilaista kakkua

Postauksen kuvat ja muokkaus: Ira Venäläinen