Pinaattikeitto on hyvää. En oikeastaan pitänyt siitä lapsena, mutta olinkin ehkä maailman nirsoin kakara ruoan suhteen. (En siis tykännyt myöskään muun muassa tacoista, mikä tuntuu nyt käsittämättömän naurettavalta asialta.)

Joka tapauksessa nykyään syön pinaattikeittoa todella usein. Varmastikaan en ole aivan yksin tämän asian kanssa. Senpä vuoksi halusinkin tänään jakaa todella helpon pinaattikeiton ohjeen. Tätä voisi oikeastaan kutsua bravuurikseni keittiössä.

1. Mene lähikaupan eineshyllylle.
2. Osta valmis pinaattikeitto.
3. Maksa ostos. (Muista näyttää S-etukorttia! Pienistä puroista syntyy iso joki.)
4. Mene kotiin.
5. Laita vesi kiehumaan kananmunia varten.
6. Unohda laittaa ajastin päälle.
7. Muista kananmunat noin kahdeksan minuuttia myöhemmin ja toivo hartaasti, etteivät ne jääneet liian löysiksi tai ylikypsyneet.
8. Lämmitä pinaattikeitto mikrossa ohjeen mukaisesti.
9. Kaada soppa erilliselle lautaselle, jotta saat hienompia Instagram -kuvia.
10. Halkaise munat (joista tuli kuin tulikin juuri sopivia) ja asettele ne keittoon hienosti.
11. Paahda pari ruisleipää kylkeen ja heitä niiden päälle vaikka vähän kylmäsavulohta sekä avocadoa ihan ruokabloggaajana.
12. Katso Frendejä Netflixistä samalla kun syöt.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät viihdy lainkaan yksin. Jotkut eivät kaipaa hetkiä vain itsensä seurassa. Minä olen kuitenkin sellainen, joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, hiljaisuuttakin. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää. Minulle väärin olisi toimia luontoni vastaisesti ja hampaat irvessä suorittaa äitiyttä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Olen paitsi äiti, myös edelleen minä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän taloudessamme on kaksi tasa-arvoista vanhempaa. Tiedostan, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin luottavaisin mielin jättää pienokaisen isänsä kanssa kaksin. Minun mielestäni tällaiset hetket vahvistavat isän ja tyttären suhdetta sekä ovat arvokkaita molemmille. Ihan samalla tavalla kuin minun ja lapsen kahdenkeskiset hetket ovat arvokkaita toisen vanhemman ollessa töissä tai omissa menoissaan.

Olen ollut tässä neljän kuukauden äitiyteni aikana elokuvissa, syömässä ulkona, koulutustilaisuudessa, blogitapahtumissa, kuntosalilla ja Ravintola Teatterin VIP -bileissä. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se, että ottaa toisinaan sitä kipeästi tarvitsemaansa omaa aikaa, ei ole mielestäni lainkaan osoitus siitä, että olisi jotenkin huono äiti. Itse olen ainakin rehellisesti sanottuna joka ikinen kerta näiden pienten irtiottojen jälkeen paremmalla tuulella ja luonnollisesti ikävöin vauvaa hirmuisesti aina ollessani muualla.

Minä, ystäväni Inka sekä roséviini

Halusinkin vain muistuttaa, että äitiys ei ole mikään kilpailu siitä, kuka jaksaa pisimpään nukkumatta tai selviää viikkokausia jatkuneista rintaraivareista turvautumatta (tutti)pulloon. Kun pääsen silloin tällöin esimerkiksi treenaamaan muutenkin kuin kotijumpalla tai vaunulenkeillä, jaksan paremmin arjessa. Jos minulle tulee sellainen olo, että tarvitsen yön hotellissa, varaan hotellihuoneen ja painelen surutta sinne. Mielenterveydelleni tekee myös hyvää joskus laittautua, pistää päälle muutakin kuin maitotahrainen huppari ja tuntea itseni naiselliseksi sekä kauniiksi. (Ei toki sillä etteikö kotona vauvan kanssa kaksin ollessa voisi meikata ja kulkea korkokengissä…)

En ole kovinkaan hyvä matematiikassa, mutta olen oivaltanut yhden yhtälön, joka liittyy tähän äitiyteen:

Hyvinvoiva äiti=hyvinvoiva parisuhde=hyvinvoiva lapsi

Täytyy muistaa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on eri ihmisille eri asioita. Toiselle se voi olla viinilasillinen ystävän kanssa, jollekin kunnon treeni, joogahetki tai vaeltaminen luonnossa siinä missä kolmas lukee kirjaa hiljaisuuden vallitessa ja neljäs käy hieronnassa. Joillekin se on sitä, että saa olla joka vuorokauden hetki lapsensa vieressä tai sitä että pääsee puolison kanssa kaksin elokuviin. Se voi myös olla sekoitus näitä kaikkea.

Tämän kirjoituksen pointti on se, että toivoisin kaikkien äitien muistavan pitää huolta myös itsestään, mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa. Toivoisin myös, että me äidit voisimme olla vähän vähemmän tuomitsevia kanssasisaruksia kohtaan esimerkiksi nukkumisjärjestelyiden, äitiysloman pituuden ja imetyksen suhteen.

Lue myös:

Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Mitä on hyvinvointi?

Naama kuntoon Siluetti Spassa