Niitä tuli jotain 18. Laitokselle jäi ehkä puolet. Imetys vei suurimman osan jäljellä olevista. Sitten tapahtui jotain kummallista kun imetys loppui. Rinnanympärys pieneni kymmenen senttiä ja muuten paino alkoi taas nousta.

Olen aina ennen ollut jokseenkin hoikka. Tiedän, että en ole nytkään mitenkään sairaalloisen lihava, mutta tämä uusi koko on ollut minulle raskauden alkumetreiltä saakka todella vaikea asia. En suostu kutsumaan niitä ”rakkauskiloiksi” enkä valitettavasti pysty katselemaan mahamakkaroitani lempeästi ajatellen, että siellä on kasvanut uusi elämä.

Kiva juttu kaikille, jotka pystyy, mutta minä en pysty. 

Myönnän pinnallisuuteni ja pikkumaisuuteni, mutta totuuden nimissä minä kadehdin kaikkia pyykkilautavatsoja ja katselen kaihoisasti vanhoja kynähameitani. Voisin selitellä viime aikoina kertyttä elopainoa seuraavilla seikoilla:

• lapseni ei vielä yhteentoista kuukauteen mennessä ole nukkunut kuin yhden kokonaisen yön
• aloitin työt ja se olikin yllättävän aikaavievää, kun pelkästään työmatkaan menee tunti suuntaansa
• tein aika paljon opintopisteitä syyslukukaudella
• kotityötkin pitää joskus tehdä

Valitettavasti nämä edellä mainitut asiat tai kukaan muu ihminen eivät ole vastuussa siitä, että olen syönyt mielummin nachoja uudella sohvalla kuin lähtenyt lenkille.

Kuten olen aiemmin kertonut, raskauden jälkeen aloitin liikunnan maltillisesti ja lisäilin sitä pikku hiljaa. Pääsin säännöllisiin jooga- tanssi- ja sisäpyöräilytreeneihin saakka. Sitten tuli vähän stressiä ja flunssaa.

Minä reagoin yleisesti ottaen stressiin seuraavalla tavalla:

1. Lopetan kuntoilun kokonaan, koska ei ole muka aikaa jumpata.
2. Alan jättämään aterioita väliin, koska ei ole muka aikaa syödä.
3. Tämä kostautuu holtittomana mässäilynä illalla.
4. Koska en muka ehdi laittaa ruokaa, syön epäterveellisesti.
5. Stressi aiheuttaa minulle myös unettomia öitä (ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi).
6. Väsymys taas johtaa siihen, että minun tekee mieli makeaa enkä jaksa edes hyötyliikkua.

Marras-joulukuussa taisin rehellisesti sanottuna syödä joka päivä ”motivaatiokarkkeja”. Selvisin tiukasta työrupeamasta ja sadasta miljoonasta koulukurssista elossa. Kutakuinkin. Päätin vuodenvaihteessa kuitenkin kolme hyvinvointiin liittyvää asiaa:

• Urheilen enemmän ja monipuolisemmin
• En enää jätä aterioita väliin, enkä syö karkkia motivaatioksi
• Aion olla 30 -vuotissyntymäpäivänäni elämäni kunnossa

Järkeilin, että myöntämällä asian tänne blogiin voisin ehkä saada joukkolynkkauksen vertaistukea. Toisaalta ajattelin myös sen olevan hyvä motivaattori, että te lukijani saatte seurata karvasta epäonnistumistani edistymistäni. Joten tästä lähtien tulen raportoimaan myös kuntoilukuulumisia.

Lentomatkustamisessa on aina omat kommervenkkinsä esimerkiksi sen suhteen, mitä saa tai kannattaa pakata käsimatkatavaroihin, kuinka paljon aikaa kentällä täytyy varata ja miten koneessa käyttäydytään. Kun yhtälöön lisätään vielä sylilapsi, se muuttuu tuhat kertaa haastavammaksi. Etenkin jos pienokainen on sellaista sorttia, joka ei enää oikein suostu möllöttämään paikallaan, vaan pitäisi koko ajan päästä liikkeelle.

Lennoista voi kuitenkin selvitä melko vähäisillä hermoromahduksilla. Nyt jaan omat vinkkini siihen tämän kilometripostauksen muodossa.

Mitä käsimatkatavaroihin?

• Turvatarkastuksesta saa viedä läpi vauvanruokaa tarvitsemansa määrän välittämättä nesterajoituksista. Ne kannattaa pakata erilliseen pussukkaan, koska ne pitää nostaa hihnalle erikseen. Jos et imetä, on myös hyvä idea varata veteen sekoitettavaa äidinmaidonkorvikejauhetta normaalin korvikkeen lisäksi. Nimittäin me raahasimme kotoa kaikki tarvittavat korvikkeet, emmekä saaneetkaan viedä niitä Lontoon päässä kotiin lähtiessä turvatarkastuksesta läpi. Niissä kun ei lukenut englanniksi, mitä ne ovat. Jos olisi ollut pidempi lento ja jos lapsi ei söisi mitään muuta kuin maitoa, olisimme olleet todella pulassa.
• Vaihtovaatteet on syytä pakata mukaan. Kannattaa myös ottaa yksi tyhjä muovikassi potentiaaliseksi pyykkipussiksi.
• Leluja on hyvä napata käsimatkatavaroihin muutama. Meillä oli mukana kirja, helistin ja unilelu, joilla pärjättiin hyvin. Mikäli nämä eivät olisi riittäneet, olisin viimeisenä keinona antanut lapsen leikkiä puhelimellani, sillä sitä hän ei saa koskaan muulloin tehdä. Onneksi siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua: jälkeläinen nukkui nousut sekä laskut ja lopun aikaa lähinnä naureskeli lähistöllä istuville.
• Kannattaa varata vaippoja ja kosteuspyyhkeitä sen verran, että pärjää jos kone tekeekin yllättävän välilaskun jonnekin ja joudutte odottelemaan tuntitolkulla.
• Yleisesti ottaen kannattaa aina pakata käsimatkatavaroita sen verran, ettei haittaa mikäli ruumassa oleva matkalaukku sattuu katoamaan päiväksi.

Mitä pitää muistaa kentällä?

• Matkarattaat saa joillain lentoasemilla, kuten Gatwickillä, viedä portille saakka. Helsinki-Vantaalla ne laitettiin ruumaan. Senpä vuoksi meillä oli mukana myös kantoreppu.
• Jonojen ohitus on vauvan kanssa mahdollista. Sitä kannattaakin käyttää hyväkseen. Helsinki-Vantaalla on oma turvatarkastuskaista pienille matkustajille lähtöaula 2:ssa ja Gatwickillä oli kokonaan oma turvatarkastusalue. Myös koneeseen pääsee vauvan kanssa ensimmäisten joukossa sekä ainakin Suomen päässä passintarkastuksessakin jonon ohi.
• Vaihda vaippa aina ennen koneeseen nousua. Lentokoneessakin on mahdollista vaihtaa vaippaa, mutta kuten kaikki tietävät, koneen vessa ei ole mikään kovin tilava. En myöskään suosittele vaihtamaan vaippaa siinä omalla paikalla tai jättämään likaisia ylläreitä istuintaskuun. Sitä varten on saniteettitiloissa hoitopöydät ja roskis.
• Pakkaa mahdollisimman kevyesti. Vauvan kanssa matkatessa pitää ottaa yllättävän paljon kaikenlaista roinaa mukaan. On sitten hyvä, jos ei muuten kanna mitään turhaa tavaraa. Yleensä olen esimerkiksi ottanut itselleni koneeseen aina lukemista mukaan, mutta tällä kertaa jätin senkin suosiolla pois, koska päähuomio oli vauvan pitämisessä tyytyväisenä.

Entäs lentokoneessa?

• Ennen lähtöä matkustamohenkilökunta antaa sylilapsen kanssa matkustaville erilliset vyön sekä pelastusliivin. On ihan sama, vaikka kakara kitisisi, eikä haluaisi istua vöihin köytettynä; nousun, laskun ja turbulenssin aikana se on turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Minä olen kerran ollut mukana lennolla, jossa meinattiin jättää eräs perhe pois koko lennolta, kun heidän Erkki-Irmelinsä ei suostunut istumaan vöissä ennen lähtöä.
• On hyväksyttävää ohittaa vessajono kakkapyllyn kanssa. Jos vauvan vaippa täytyy vaihtaa ja on haisevaa sorttia, on ihan suotavaa kysyä, pääsisikö jonon ohi saniteettitiloihin. Vaihdosta on kuitenkin suoriuduttava yksin, koska yleisesti ottaen vessoissa ei ole kuin muutama happinaamari. Jos siellä on koko suku vaippaa vaihtamassa ja ilmanpaine laskee, on siinä sitten mukava arpoa, kuka jää ilman maskia.
• Käytävä ei ole lasten leikkipaikka. Vaikka pienokainen olisi vilkas, oppinut juuri kävelemään tai muuten vaan ei pysyisi sekuntiakaan paikoillaan, ei se oikeuta valtaamaan käytävää tai takakeittiötä. Tähän on kaksi syytä: Ensinnäkin koneen käytävä on henkilökunnan työtila. Toisekseen käytävillä hortoilu ei ole turvallista. Ilmakuoppa tai turbulenssi voi tulla koska vaan varoittamatta.

Kolme tärkeintä tärppiä:

• Varaa aikaa ja malttia! Pienen lapsen kanssa matkustaessa yllätyksiltä ei voi välttyä. Meillä oli onneksi aikaa ennen lähtöä Helsinki-Vantaalla käydä syömässä tukeva buffet -aamiainen, koska nälkäisenä sekä väsyneenä ei ole kivaa matkustaa ja hermot kiristyvät turhan takia. Pakkasimme myös koneeseen evästä meille aikuisillekin.
• Varaudu pahimpaan! Elämässä yleensäkin kannattaa aina varautua pahimpaan. Laukku varmasti katoaa, kentällä on kaaos, vauva sotkee vaatteensa, maidot viedäänkin turvatarkastuksessa ja äidillä alkaa särkeä päätä. Vaikeuksien minimoimiseksi olimme varanneet paikat koneessa etukäteen lisämaksusta. En halunnut ottaa sitä riskiä, että jostain syystä emme pääsisikään vierekkäin. Kun on miettinyt kaikki mahdolliset skenaariot valmiiksi, niihin osaa varautua. Ja silti elämä osaa yllättää. 
• Muista turvallisuus ja huomio muut! Vaikka teidän lapsenne onkin uniikki lumihiutale ja kaikkien pitäisi se ymmärtää, maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä ja sinun jälkikasvusi. Yhdessä kohtalaisen pienessäkin koneessa niitä muita ihmisiä on noin parisataa. Toivoisin matkustamohenkilökunnan näkökulmasta, että vanhemmat ajattelisivat vähän myös turvallisuutta lentokoneessa. Jos ei koskaan ole kokenut kovaa turbulenssia, ei ehkä osaa kuvitella, miten voimakas se voi olla. En halua pelotella, mutta itse olen ollut joskus sellaisessa höykytyksessä, että matkustajat alkoivat rukoilla.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lentäminen vauvan kanssa on mahdollista, joskin vaatii vähän enemmän malttia ja vähemmän shampanjaa kuin aikuisten kesken reissaaminen. Aiomme kyllä tulevaisuudessakin matkustaa lapsen kanssa, sillä haluan näyttää hänelle pienestä pitäen maailmaa.