Tähän aikaan vuodesta joudun yleensä järkyttävän ja kokonaisvaltaisen ikäkriisin valtaan. Siihen on yksi syy: syntymäpäiväni lähestyy. Viime vuosina on tullut tavaksi velloa itsesäälissä lokakuun puolivälistä joulukuun alkuun, kunnes ymmärrän, että ei 21 -vuotias ole loppujen lopuksi niin vanha.

Olen viime aikoina miettinyt kovasti, mitä olisin elämässäni tehnyt toisin. Yleisesti ottaen olen ollut aina sillä linjalla, että mielummin kadun asioita, jotka olen tehnyt kuin niitä, jotka olen jättänyt tekemättä. Silti Paluu tulevaisuuteen 2 -elokuvan hengessä aloin pohtimaan, mitä neuvoja antaisin kymmenen vuoden takaiselle itselleni (kuvassa alla).

Vuosi vaihtui kymmenen vuotta sitten niin riehakkaasti, että näin itseni kahtena. Punaiset seinät oli myös muodissa.

Tässäpä siis kymmenen arvokasta käskyä, josta jokainen nuori neiti voi ammentaa viisautta:

1. Pese aina meikit ennen nukkumaanmenoa. On suuri harhaluulo kuvitella, että teininä olleet iho-ongelmat vain itsestään katoaisivat ikääntymisen myötä varsinkin jos ihonhoidon laiminlyö toistuvasti nukkumalla baari-illan jälkeen meikit kasvoilla. Voin kertoa, että siinä käy näin: Näppylöiden lisäksi saat ryppyjä ja lisäksi näytät aamulla haudasta nousseelta.
2. Tee työtä, jossa viihdyt. Tämä on suurin oivallukseni. Ainut asia, jota kadun työhistoriassani on se, että en lähtenyt matkaoppaaksi heti kun minulla oli iän puolesta siihen mahdollisuus. Sen sijaan tuhlasin aikaani kahvilan kassalla monta vuotta.
3. Älä pidä ympärilläsi ihmisiä, jotka eivät ole pitämisen arvoisia. On typerää luottaa henkilöihin, joiden läsnäolo saa sinut lähinnä ahdistuneeksi tai jotka ovat kavereitasi siksi, että kokevat voivansa hyötyä sinusta jollain tavalla. Vietä mieluummin enemmän aikaa heidän kanssaan, jotka ovat ystäviäsi vielä senkin jälkeen kun olet tippunut jatkoilla mereen ja uinut laukkusi perään.
4. Juo paljon vettä. Vedenjuonti on oikeasti tärkeää. Se auttaa kaikkeen. Varsinkin jos kyseessä on kuplavesi, jonka seassa on vodkaa ja lime.
5. On turha itkeä jokaisen kusipään perään. Jos siitä ei tule mitään niin siitä ei tule mitään. Lopulta kuitenkin löytyy joku hyvä,parempi tai jopa paras.
6. Älä pelkää kertoa äidille. On turhaa miettiä, voiko sukulaisille kertoa töppäilyistään. Äiti kyllä ymmärtää ja tukee aina, oli sitten kyseessä raha-asiat tai pahoinpitelysyyte.
7. Lähde aina jatkoille tai lasilliselle kun siihen on mahdollisuus. Nimittäin sen kerran kun päätät lähteä ajoissa kotiin tai olla lähtemättä drinkille, ystäväsi päätyvät vähintäänkin Teemu Selänteen veneelle tai johonkin siistiin salakapakkaan.
8. Älä koskaan unohda ehkäisyä. Älä koskaan myöskään jätä tätä asiaa vain sen toisen osapuolen vastuulle. Kyse on sinun kohdustasi. Jälkiehkäisypilleri ei myöskään ole paras mahdollinen ehkäisykeino.
9. Usko itseesi ja päämäärääsi. Tämä on kamala klishee, mutta totta. Kukaan muu ei voi tehdä elämästäsi parempaa kuin sinä itse. Vaikka sinulla ei olisikaan selkeää päämäärää, ajattele matka itsessään seikkailuna.
10. Nauti vuodenajoista. Vietin vuosikaudet odottaen kesää. Joka kerta kun se vihdoin tuli, se oli pääsääntöisesti sateinen ja meni liian nopeasti ohi. Sitten tein auringosta itselleni arkipäivää, jolloin huomasin kaipaavani kevättä, syksyä ja jopa talvea. Parempi siis vain yrittää löytää joka vuodenajasta jotain kivaa: Syksyllä on Halloween, talvella pikkujoulut ja keväällä jääkiekon MM -kisat.

Halloween on yksi syksyn kohokohdista. Onneksi se on pian käsillä. Kuvassa myös  Jerry.

Kun olin lapsi, meillä oli isohko piha ja mökki. Niissä riitti puuhasteltavaa. Oli kasvimaata, kukkapenkkiä, puuta ja pensasta. Se vasta oli mukavaa! Ikävää oli ainoastaan se, että vanhempani eivät olleet kovinkaan innokkaita puutarhureita, joten kaikkien näiden rehujen hoito jäi jälkikasvun kotitöiksi.

Vihasin sitä.

Toiset lapset söivät jäätelöä leikkipuistossa kun minä istuin kukkapenkin reunalla ja (k)itkin. Vaikka kuinka yritin, naapurin rouvan hortensiat olivat aina kukoistavampia kuin meidän koiranputket. Ruoho tosiaan oli vihreämpää aidan toisella puolella. Toki talon sisälläkin riitti tekemistä kun piti päivät pääksytysten kastella lukuisia viherkasveja, joita oli ripoteltu ympäri asuntoa. En tiennyt kasvien hoidosta mitään, joten onnistuin tappamaan jopa lahjakaktuksen säilyttämällä sitä vaatekaapissa.

Päätin, että kun kasvan aikuiseksi, en hanki edes muovikukkia.

Aikuistumisessa on kuitenkin se hauska asia, että sitä muuttuu päivä päivältä enemmän vanhempiensa kaltaiseksi. Hävettää myöntää, mutta minä pidän viherkasveista. Ne antavat elämään sisustukseen eloa ja ryhtiä.

Tässä on kuitenkin pieni ongelma. Haluaisin kovasti olla sellainen ihminen, joka viljelee parvekkeella yrttejä ja tomaatintaimia, ja jolla on siirtolapuutarhassa oma pieni kasvimaa. Sielläpä kasvaisi mukavasti kaupungin saasteissa luomuporkkanat ja uudet perunat. En kuitenkaan ole mikään viherpeukalo. Ikkunalaudallani kituu milloin mitäkin, ja jouluisin yritän epätoivon vallassa pitää hyasinttia hengissä edes viikon. Ikeasta ostamani orkidea on nähnyt parhaat päivänsä, ja tekee hiljaista kuolemaa.

Onneksi kuitenkin olen oivaltanut, että viherkasveja saa kaupasta suhteellisen edullisesti uusia tilalle kun entiset nuupahtavat. En sitä paitsi edes käytä ikkunalaudalla olevia yrttejä koskaan yhtään mihinkään. Ne odottavat sitä päivää kun minusta tulee huippukokki.