Kuten jotkut ehkä jo pistivät Instagramista merkille, me olemme tulevan aviomieheni kanssa siirtyneet omistavaan luokkaan. Otimme ison lainan pankista ja ostimme pois kuljeksimasta tämän meidän kotimme. Tuntuu todella etuoikeutetulta, että saimme tehtyä tämmöisen järjestelyn, eikä asunnon ostoa varten tarvitse edes muuttaa.

Asuntolaina herätti minut kuitenkin pohtimaan aikuisuutta. Olen 30-vuotias äiti, joka vie lapsen päiväkotiin farmariautolla, asuu omistusasunnossa rivitalossa esikaupunkialueella ja haaveilee aurinkopaneeleista ja omasta kasvimaasta takapihalla. Olen myös viittä vaille rouva sekä tradenomi. Työelämääkin on jo takana viitisentoista vuotta.

Iltaisin alkaa väsyttää siinä yhdeksän maissa enkä viikonloppuisinkaan jaksaisi valvoa kymmentä pidemmälle. Arvostan unta enemmän kuin mitään muuta. Ruokakaupassa innostun, kun luomuliha on alennustarroitettu ja hankin lähinnä vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä ja mukavia. Hameenhelman pituuskin on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Keskustelen ystävieni kanssa työelämän murroksesta, ilmastonmuutoksesta, kirjoista, lastenkasvatuksesta ja politiikasta. Kahden viinilasillisen jälkeen tulee krapula.

Silti en tunne itseäni yhtään aikuiseksi. Saatan näyttää ulkoisesti aikuiselta, mutta älkööt antako sen hämätä. Sisäisesti olen yhtä lapsellinen kuin aina ennenkin. Tämä lapsellisuus tuo toki haasteita kasvatusasioissa, koska minunkin tekisi mieli välillä kaksivuotiaan tavoin heittäytyä maahan murjottamaan, mikäli en halua pukea päivävaatteita päälle tai syödä parsakaalia. Onneksi (minua nuoremmalla) siipallani on lehmän hermot.

Minusta tuntuu, että olen koko aikuisikäni yrittänyt olla jotain enemmän kuin olen. Nyt olen 29-vuotiaana vihdoin hyväksynyt sen, että minut tekeekin onnelliseksi ihan vallan arkiset asiat. Se on aika vapauttavaa huomata. Toki satunnaisesti nautin hienoista illallisista ja vip -kohtelusta, mutta suurimman osan ajasta olen ihan tavallinen suomalainen juntti.

Niinpä päätin listata muutamia seikkoja, joista sen olen huomannut:

• Keräilen muumimukeja, joita ostan pääsääntöisesti Prismasta, jotta kerryttäisin bonuksia.
• Käyn muutenkin lähiöostoskeskuksen Prismassa shoppailemassa ja nautin siitä.
• Nauran usein ääneen Radio Suomipopin Aamulypsyä kuunnellessani.
• Voisin viihtyä yöpuvussa helposti koko päivän. Huom! Yöpuvulla ei tässä yhdeydessä tarkoiteta mitään silkkisiä hepeneitä vaan sellaista löysää ja pehmoista flanellipyjamaa.
• Pakettimatkat ovat mielestäni sangen käteviä ja voin suositella niitä lämpimästi kaikille -etenkin lapsiperheille. Tähän saattaa toki vaikuttaa pitkä työhistoriani matkaoppaana ja charter -lentoemäntänä.
• Nautin lauantaisin saunomisesta ja Putouksen tai Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsomisesta.
• Viihdyn mökillä ja hiljaisuuden keskellä mielummin kuin keskustan hälinässä. Tykkään myös ulkoilusta.
• Pukeudun sään mukaan ennemmin kuin trendikkäästi. Olen kulkenut toppahousuissa ja rumissa lämpökengissäni ihan Helsingin keskustassakin, enkä häpeä myöntää sitä. Paheksun myös paljaita nilkkoja.
• Edelliseen liittyen minulla on työpaikalla vaihtokengät ja jakku asiakastapaamisia varten.

Ollaan siis ylpeästi juntteja ja katsotaan jatkossakin lauantaisin telkkaria saunan jälkeen!