Nykypäivänä yhä useamman työ ei välttämättä vaadi fyysistä läsnäoloa toimistolla, vaan hommia voi paiskia missä ja milloin vain. Monet työnantajat näkevät etätyön uhkana ja olenpa kuullut sitä kutsuttavan myös etäteeskentelyksi. Onneksi yhä useampi firma on siirtynyt moderniin nykyaikaan ja ymmärtänyt, että ehkä etätyö onkin tuottavuuden, tehokkuuden sekä työhyvinvoinnin kannalta ennemminkin mahdollisuus. Toki se vaatii erityistä seurantaa, itsetuntemusta sekä -kuria ja työnantajan sekä työntekijän vankkaa keskinäistä luottamusta.

Erilaisen asiantuntijatyön yleistyessä työn ja vapaa-ajan raja on häilyvämpi kuin koskaan ennen. Etätyö ei sovi sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat fyysisesti työpaikalta poistumisen päästäkseen pois niin sanotusta työmoodista tai henkilöille, jotka kaipaavat jatkuvaa patistamista, jotta saavat asioita hoidettua. Kuitenkin itseohjautuville ja ahkerille työntekijöille etätyö voi olla arjen pelastus ja piristysruiske.

Minulle etätyömahdollisuus on henkireikä. Minun on usein vaikeaa keskittyä avokonttorissa ja saankin vaikkapa raportit tehtyä noin kolme kertaa nopeammin kotioloissa kuin toimistolla. Lisäksi kaltaiselleni ajanhallintaexpertille tunti suuntaansa työmatkaa on kaksi tuntia hukkaan heitettyä aikaa päivässä. Käyttäisin ne mieluusti ihan mihin tahansa muuhun etenkin kun usein tulee kuitenkin vielä kotoa käsin illalla jatkettua työntekoa. Minulla on usein etäpäivän jälkeen hyvä ja stressitön olo. Samaa en voi aina sanoa toimistolla oltuani.

Etäpäivät myös mahdollistavat sen, että voin päivän aikana pyörittää pyykit, eivätkä kaikki kotityöt kasaudu iltoihin tai vapaapäiviin. On myös vapauttavaa kun voi tehdä töitä vaikka yöpuku päällä ja siirtyminen vuoteesta työpisteen ääreen ei vaadi vaivaa, ainoastaan tassuttelun makuuhuoneesta kahvinkeittimen kautta työhuoneeseen. Meillä on kotona poikkeuksellisen hyvät, ergonomiset työtilat ja kaksi tietokoneen näyttöä, joten senkin puolesta saan työskenneltyä todella tehokkaasti.

En sano, että kaiken työn pitäisi olla etätyötä, koska tietenkin myös työpaikan sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja toisinaan hommia yksinkertaisesti täytyy tehdä yhdessä jonkun kanssa tiiminä. Kuitenkin jos työ on niin vaihtelevaa kuin esimerkiksi tapahtumatuottajan työ on, myös työskentelytilojen ja mahdollisuuksien pitäisi olla joustavat.

Ajattelinkin tähän loppuun vielä listata muutamia etätyöhön liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia yleisellä tasolla:

Etätyön hyödyt:

• Työhyvinvoinnin parantuminen
• Työajan rytmittäminen omien tarpeiden mukaisesti
• Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteensovittaminen
• Arvostuksen tunteen lisääntyminen
• Tuottavuus
• Tehokkuus
• Etätyömahdollisuudet ovat rekrytontivaltti
• Vähentää työmatkaliikennettä ja on siten ekologista
• Toimitilojen kustannussäästöt

Etätyön haitat:

• Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen
• Ei sovi kaikille
• Vaatii hyvän luottamuksen esimiehen ja alaisen välillä
• Kaikilla ei välttämättä ole tarpeeksi ergonomisia työtiloja kotona
• Vaatii tietynlaista luonteenlujuutta

Onko sinulla kokemuksia etätyöstä?

Lue myös: Ajanhallinnan mestariksi

*Yhteistyössä TFW Kilo

Kuten olen aiemmin kertonut, sain kunnian osallistua alkuvuodesta TFW:n Hallussa -hyvinvoinnin perusteet -kurssille. Nyt kun kurssista on kulunut tovi, on tullut aika tarkastella sen tuloksia ja vaikutuksia.

Kahdeksan viikkoa kestäneen rupeaman alussa ja lopussa tehtiin kuntotestit sekä inbody -mittaukset. Alun mittaustulokset olivat huolestuttavia: viskeraali- eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan taso oli 15 (viitearvon maksimi 10) ja rasvaprosenttini lähemmäs 40. Laskennalliseen ihannepainooni pääsyä varten minun pitäisi laihduttaa 15 kiloa rasvaa ja saada viisi kiloa lihasta tilalle.

TFW:n filosofiaan kuuluu yhteensä neljä treeniä viikossa. Kurssin aikana en kertaakaan aikataulullisista syistä päässyt tuohon neljään treenikertaan, vaan yhdestä kolmeen treeniä tuli tehtyä vähän viikosta riippuen. Lisäksi joogasin ja panostin merkittävästi myös hyötyliikuntaan.

Kurssin aikana sain pudotettua kropasta rasvaa viisi kiloa ja jotain pientä lihastakin tuli tilalle. Viskeraalirasva laski yhteentoista ja kuntotestin tulokset paranivat huomattavasti. Mikä tärkeintä, huomasin unenlaadun parantuneen ja oloni olevan kaikin puolin tasapainoisempi. Kiinnitin toki myös huomiota siihen, mitä laitoin suuhuni, kiitos aktiivisen Facebook -ryhmän. Isoin muutos tapahtui kuitenkin pääkopassa.

Olen kurssin jälkeenkin tehnyt fiksumpia valintoja keittiössä ja panostanut edelleen hyötyliikunnan lisäämiseen arjessa. Työ- ja opiskelukiireiden sekä ikävän flunssakierteen vuoksi en ole päässyt juurikaan tekemään voimatreeniä (ja rehellisyyden nimissä olen muutenkin ilmeisen laiska treenaamaan yksin). Olen kuitenkin käynyt lenkkeilemässä sekä joogannut vähintään kerran viikossa. Paino on tippunut edelleen ilman sen suurempia ponnisteluja ja olen tällä hetkellä lähes kymmenen kiloa kevyempi kuin vuodenvaihteessa.

Olen miettinyt, että ottaisin jäsenyyden TFW:lle jahka pääsen määräaikaisesta kuntokeskuskortistani eroon ja saan kevään kouluhommat pakettiin. Nimittäin en ole missään treeneissä tai ryhmäliikuntatunnilla saanut sellaista fiilistä kuin TFW:llä ja minulla on hirveä ikävä sitä yhteisöllisyyttä. Joka kerta treenin jälkeen olin paremmalla tuulella kuin sinne mennessäni. Se on iso asia.