Tässä kirjoituksessa keskityn vähän siihen, kuka voi tehdä ilmoituksen työnsuojeluun, miten ja miksi. Olen huomannut tässä 15 vuoden aikana, että esimerkiksi tapahtuma-alalla toimintatapojen kirjo on suurta. Työntekijät ovat melko nuoria eivätkä tunne oikeuksiaan palkansaajina. Sen vuoksi haluan herättää keskustelua ja rohkaista ihmisiä ottamaan selvää asioista ja vaatimaan. Maailma ei muutu, jos kukaan ei tee mitään.

Muun muassa tämmöisistä asioista voi tehdä kantelun työnsuojeluun:

• Laittomat ylityöt ja niistä maksettavat puutteelliset korvaukset
• Työsopimuksen puuttuminen
• Palkkakuittien puutteellisuus tai puuttuminen
• Työaikakirjanpidon puutteellisuus, epäajantasaisuus tai jos samat kirjaussäännöt eivät koske kaikkia työpaikalla
• Palkkaepätasa-arvo
• Jos on huomannut muuta sukupuoleen kohdistuvaa eriarvoisuutta esimerkiksi taukojen tai työaikakirjanpidon suhteen
• Jos työpaikalla ei ole tietoa työterveyden yhteystiedoista, vaan ne pitää vaikka erikseen pyytää toimitusjohtajalta tai jos koko lakisääteinen työterveyshuolto puuttuu
• Työn henkinen tai fyysinen kuormittavuus ja hälyyttävät burn out-sairaslomat
• Jos työnsuojeluvaltuutettua ei ole tai hänellä ei ole asianmukaista työnsuojelu-koulutusta
• Jos olet lopettanut työpaikassa, etkä ole saanut työtodistusta pyynnöistä huolimatta

Työsuojeluviranomaisten yhteinen valtakunnallinen puhelinneuvonta toimii maanantaista perjantaihin klo 9:00–15:00 numerossa 0295 016 620

Sähköposti Etelä-Suomi: tyosuojelu.etela@avi.fi

Lisätietoa ja muiden alueiden sähköpostiyhteystiedot: tyosuojelu.fi

Ilmoituksen jälkeen aluehallintavirasto on yleensä yhteydessä työnantajaan ja työpaikalle saatetaan tehdä työnsuojelutarkastus. Aluehallintavirastolla ei ole oikeutta kertoa työnantajalle, kuka tai ketkä ovat ilmoituksen tehneet, joten pomon kostoa ei kannata pelätä. Mikäli huomaat työpaikallasi puutteita tai laittomuuksia, haluan kannustaa sinua tekemään ilmoituksen, koska ilman näitä ilmoituksia mikään ei tule koskaan välttämättä muuttumaan! Ilmoituksen tekemisestä ei kannata potea huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se on iso palvelus sekä yritykselle että etenkin sen työntekijöille. On kaikkien palkansaajien oikeus tehdä työtä, joka ei kuormita kohtuuttoman paljon ja työskennellä sellaisessa ympäristössä, jossa ei koe syrjintää, epätasa-arvoa tai muita laittomuuksia.

Aiemmin ajattelin, että ihminen on joko ekstrovertti tai introvertti, mutta viime vuosina olen tajunnut, että ihmisessä voi olla piirteitä molemmista. Erään persoonallisuustestinkin mukaan olin 51% ekstrovertti ja 49% introvertti, vaikka luulin aina nuorempana olevani täysin ”ekstro”. Olenkin siis kai niin sanottu sosiaalinen introvertti.

Miten sosiaalinen introverttiys ilmenee?

Tykkään olla toisinaan huomion keskipisteenä ja usein ryhmätilanteissa otan äänekkään johtajan roolin. Arvostan hurjasti ystävien ja sukulaisten kanssa vietettyä aikaa, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin kaipaan rauhaa, hiljaisuutta sekä yksinoloa. Tarvitsen hektisen ja sosiaalisen arjen vastapainoksi sitä, että voin olla ihan vaan itsekseni, eikä tarvitse puhua kenellekään.

Kuten olen monesti kertonut, olen työskennellyt muun muassa promoottorina, lentoemäntänä ja matkaoppaana. Kaikki nämä hommat ovat vaatineet esilläoloa. Olen myös harrastanut näyttelemistä. Nykyisessä työssäni tapahtumatuottajana pidän paljon koulutuksia sekä erilaisia presentaatioita. Esiintyminen on minulle luontevaa.

Silti kaipaan tasapainoa kaikelle tälle sosiaalisuudelle. Töissä hermostun helposti, jos en saa rauhassa keskittyä tai jos ympärilläni on liikaa hälinää. Minä inhoan puhelimessa puhumista ja mieluiten hoitaisin kaikki asiat sähköpostitse. Jos olen tilaisuudessa, jossa en tunne ketään, ahdistun helposti, vetäydyn seinäruusuksi ja minun on vaikeaa avata suuni. Toisaalta jos paikalla on edes yksi tuttu kasvo, olen varsinainen seuraneiti. Työelämässä minun on helppo ottaa sosiaalinen rooli, vaikka yksityiselämässä vetäytyisinkin nurkkaan häpeämään.

Tarvitsen omaa aikaa

Tarvitsen vapaa-ajalla välillä edes pienen hetken riippumattomuuden tunnetta, hiljaisuutta ja sitä, että voin tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. On sanomattakin selvää, että lapsiperheessä tällaiset hetket ovat harvassa. Minusta tuntuu, että ihan kaikki ihmiset ympärilläni eivät tunnu ymmärtävän sitä, että jos haluan olla omissa oloissani tai tehdä omia juttujani, se ei ole osoitus huonoista käytöstavoista tai siitä, että en pitäisi jostakusta. Se on vain osa luonnettani ja minä todella kipeästi tarvitsen sitä. Toivoisin lähipiirini ymmärtävän, että tähän antoisaan, tarkkaan aikataulutettuun arkeeni kuuluu opiskelu, työ, blogi, ystävät ja äitiys. Tämän paletin vastapainoksi tarvitsen aivan oikeasti myös sitä, että voin olla hetken ihan rauhassa itseni kanssa ilman velvollisuuksia.

Toki esimerkiksi liikunta on pääsääntöisesti ihan vain aikaa itselleni, samoin blogin kirjoittaminen sekä ystävien näkeminen. Kuitenkin minun mielelleni on tärkeää saada välillä tuntea kiireettömyyttä ja rauhaa. Lyhyet joogahetket aamuisin tai kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa ovat tämän kannalta elintärkeitä, mutta toisinaan tarvitsen enemmän. Rehellisesti sanottuna vapaapäivä, jolloin joudun olemaan sosiaalinen, ei aina tunnu vapaalta. Sen vuoksi joskus pitää vain olla itsekäs mutsi ja ottaa vaikka kokonainen vuorokausi itselleen, jos kokee sellaisen tarvitsevansa. Meidän äitien ei pitäisi joutua tuntemaan huonoa omaa tuntoa siitä.

Lue myös:

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Kaksi minua

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Koko ajan huono omatunto