Suositusten mukaan kasviksia, marjoja, hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja muuta värikästä pitäisi syödä puoli kiloa päivässä. Kenellä muka on aikaa tai halua haudutella jotain saakelin lanttua päivät pitkät tai laskea, paljonko sitä nyt on tullut syötyä parsakaalia ja palsternakkaa? Ei minulla ainakaan. Koska olen lisäksi laiska kokki, joka ei useinkaan jaksa tehdä mitään makaronilaatikkoa kummoisempaa,  päätin jakaa viisi hyväksi havaittua vinkkiäni vitamiinipommien piilottamiseen ruoan joukkoon:

1. Rikasta pastaruokia. Tavalliseen jauhelihakastikkeeseen saa helposti ujutettua joukkoon monta monituista porkkanaa raastettuna sekä pari kourallista pinaattia  sipulien ja tomaattien ohella. Lasagneenkin piilotin viimeksi kokonaisen kesäkurpitsan, eikä kukaan kehdannut huomauttaa huomannut mitään. Myös vaikkapa kanapastaan saa upotettua vaikka mitä, kuten alla oleva kuva osoittaa. Uskaliaimmat (laihduttajat) korvaavat itse pastankin porkkana- tai kesäkurpitsasuikaleilla.

   

   

   
   
2. Tee smoothieita. Tämä vinkki on klishee, mutta jopa minun täytyy myöntää, että jos täytyy saada nopeasti alas paljon ravintoarvoja, paras keino on hurauttaa smoothie. Blenderiin häviää hujauksessa marjat, avokadot, pinaatit, kurkut, banaanit ja jopa ällöttävän pahanmakuinen lehtikaali.
3. Syö sosekeittoja. Sosekeitot ovat Jumalan lahja laiskoille vihannestenmussuttajille. Sinne katoaa kaikki jääkaapin jämävihannekset kuin huomaamatta. Oma suosikkini on bataatti-porkkana-peruna-inkivääri-chili-kaikkimuumitäkaapistalöytyy -keitto, johon lisään paljon raejuustoa joukkoon tai nautin lämpimien lohivoileipien kanssa:
4. Kadota kakkuihin. Hyvä ystäväni on opettanut minulle tämän vinkin. Se onkin ehdoton suosikkini ja elämänohjeeni. Kokeile esimerkiksi fenkoli-porkkanakakkua tai syntisen hyvää suklaa-kesäkurpitsakakkua.
5. Puuron sekaan menee vaikka mitä, mutta oma bravuurini on viime syksynä suurella vaivalla mökiltä poimitut mustikat sekä vaatimaton banaaninpuolikas. Myös itse puristettu appelsiinimehu on oiva vitamiinipommi aamupalalla,mutta nimenomaan laiskuudesta johtuen en harrasta sitä kovinkaan usein.PS. Haluan myös huomauttaa, että vaikka edellisessä kirjoituksessa käsittelin hyvinvointia ja nyt jaoin juurestenpurentavinkkejä, ei tästä ole tulossa mikään sellainen blogi.Lupaan ensi viikolla kertoa vaikka parhaat kankkusniksit vastapainoksi.

Osallistuin viime viikolla Journalistiliiton järjestämään hyvinvointikoulutukseen. Menin sinne hieman sekalaisissa, odottavissa tunnelmissa pohtien, lässytetäänkö siellä itsestäänselvyyksiä vedenjuonnin, liikunnan, riittävän unen sekä oikeanlaisen ravinnon tärkeydestä. Yllätyin positiivisesti. Kouluttaja Jaana Hautala todella tiesi, mistä puhui. Hän ei paasannut pilateksesta, gluteenittomasta ruokavaliosta tai superfoodeista. Hän ei kertonut, kuinka hyvinvointi on sitä, että tallaa menemään lenkkareissa ilman meikkiä, käyttää vain hampusta tehtyjä vaatteita tai kuinka hiukset tulisi pestä ruokasoodalla shampoon sijaan. Hän ei väittänyt, että hyvinvointi on ulkomaanmatkoja, kauneusleikkauksia, luksusjahteja, parisuhde tai täydellinen vartalo.

Kerron nyt teille jotain, jonka olen ymmärtänyt:  Hyvinvointi on itse asiassa mielen hyvinvointia ja itsensä hyväksymistä.

Ihminen sattuu olemaan psykofyysinen kokonaisuus. Niinpä voidakseen hyvin ei riitäkään se, että urheilee viitenä päivänä viikossa ja välttää maitotuotteita. Toki liikkuminen ja terveellinen ruoka vapauttaa endorfiineja, ehkäisee sairauksia sekä parantaa unen laatua. On tärkeää syödä monipuolisesti, urheillakin. Kuitenkin täytyy muistaa, että aivot on tärkein lihaksemme. Pääkoppa tarvitsee lepoa työskennelläkseen. Myös mieltä voi harjoittaa ihan samalla tavalla kuin juoksukuntoa. Avainsana on se, että löytää itselleen sopivan tavan rentoutua. Se voi jollekin olla jooga tai bootcamp, mutta se voi aivan yhtä hyvin olla mukaansatempaava kirja, ruoanlaitto tai satunnainen kantisviini Teerenpelin terassilla.

Onko hyvinvointi vain bataattia ja retiisejä?

Blogeissa hyvinvointi on usein täydellisiä smoothiekulhoja, aamupala oman kultamurusen kanssa, kolmen tunnin jooga ja seesteiset luontokuvat. Hyvinvointi on lukuisia vinkkejä siitä, miten karistaa joulukilot tai lopettaa sokerin, aikamme pahimman vitsauksen, syönti. Minä en usko rajoituksiin ja kieltoihin. En usko tipattomiin tammikuihin tai herkuttomiin helmikuihin. En liiku, syö tai ole jotain siksi, että se olisi trendikästä, ystävänikin tekisivät niin tai koska joku on keksinyt, että laktoosi on pahasta. Minun ei tarvitse lähteä Aasiaan rauhoittumaan ja etsimään itseäni. Olen löytänyt jo tasapainon. Jos tahdon pitsaa, tilaan pitsan. Jos haluan kasvissosekeittoa, syön kasvissosekeittoa. Jos mieleni tekee kiukutella, kiukuttelen. Sen jälkeen nauran ja menen sushille, mikäli himoitsen äkillisesti raakaa kalaa. Minulle hyvinvointi on sitä, että jos minua huvittaa mennä lenkille, menen lenkille. Se on sitä, että saan tehdä asioita joista pidän tai vaikka olla tekemättä mitään. Nukun jos nukuttaa ja juon itseni humalaan jos siltä tuntuu. Sitten kärsin puolestaan pahoinvoinnista, mutta otan senkin vastaan.

Onko hyvinvointi kenties treeniselfieitä?

Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että työssäni lentoemäntänä saan paitsi matkustella talvella lämpimään, minulla on verrattain paljon vapaa-aikaa. Vapaa-aika on mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä milloinkin haluan. Hyvinvointi ja onnellisuus on minulle sitä, että saan opiskella, tehdä työtä, levätä, urheilla, nauraa, itkeä, katsoa luontodokumentteja, olla sosiaalinen tai nauttia hiljaisuudesta. Elin pitkään stressin ja paineen alla. Se opetti minut arvostamaan omaa aikaa sekä vapautta. Nyt nautin elämästä täysin rinnoin. Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten miksi murehtia.

En aina pidä äkkipikaisesta luonteestani tai leveästä lantiostani. Tietenkin sitä mukamas voisi olla vähän laihempi, kauniimpi, energisempi tai sellainen, joka leipoo huvikseen ja on aina hyvällä tuulella. Olen teräväkielinen, negatiivinen, kovaääninen, ärsyttäväkin. Minulla ei ole fitness-pyllyä tai vatsalihaksia, joita esitellä vähissä vaatteissa. Kyllä minä olen silti ihan kohtalaisen kiva. Hyväksyn itseni vikoineen päivineen.Nuorempana hyvin pitkälti suoritin treenejä ja saatoin paastota kaksi viikkoa mahtuakseni johonkin mekkoon. Olen kuitenkin oivaltanut, että elämä on aivan liian lyhyt pelkän greipin syömiseen aamupalaksi.

Hyvinvointi on ystävänpäivän vohvelikestit.