Toisinaan on ajankohtaista muistuttaa itseään, miten toimia kun onnistuu tavalla tai toisella ryssimään taas yhden ihmissuhteen. Olen aiemmin maininnut,kuinka olen elämässäni tapaillut lähes yksinomaan täysin vääränlaisia kaksilahkeisia. Joukkoon on kuitenkin mahtunut muutama,joiden olen vakaasti kuvitellut olevan jotain enemmän. Kun sellainen suhde tavalla tai toisella kariutuu,se jättää melko syvät arvet. Siksi koen olevani oikeastaan ekspertti toipumaan epäonnisesta rakkaudesta. Näin ollen halusin jakaa muutaman vinkin kaikille,joiden sydän toisinaan isketään halki moukarilla,laitetaan paperisilppuriin ja viskataan tuulen riepoteltavaksi.

1.Juo alkoholia. Ensiapu särkyneeseen sydämeen löytyy pullon pohjalta. Jotkut miehet ovat niin huomaavaisia,että ymmärtävät jättää jäähyväiset juuri ennen viikonloppua. Viinipänikän tyhjentäminen auttaa,mutta voin vakuuttaa,että seuraavana päivänä olo on vieläkin kaameampi,joten tämä ei ole missään nimessä pysyvä ratkaisu. Jos töiden tai muiden sosiaalisten velvotteiden vuoksi et voi hukuttautua vodkapulloon,sokerihumala toimii myös.

2.Pillitä,Elli pillitä. Kukaan ei pidä turvonneista silmistä,mutta kyyneleiden vuodatus on hyväksyttävää. Tätäkään ei kuitenkaan saa jatkaa loputtomiin,sillä mikään ei ole luoltaantyöntävämpää kuin itsesääli.

3.Hanki laastari. Tämä on hieman julmaa varsinkin jos laastari ei tiedä tarkoitusperiäsi,mutta mikään ei piristä kolhiutunutta itsetuntoa kuin toisen miehen huomio. Älä kuitenkaan valitse laastariksi exän kaveria,vaikka se tuntuisikin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Voin kertoa,ettei siitä seuraa kuin harmia.

4.Siivoa. Oiva terapiamuoto. Jos koti on järjestyksessä,elämäkin tuntuu olevan.

5.Tee töitä. Paiski duunia niin saat varmasti ajatukset pois siitä idiootista (paitsi jos se on työkaveri). Lisäksi työnteosta yleensä maksetaan palkkaa,ja näillä rahoilla voitkin sitten ostaa uusia vaatteita niiden tilalle,joita et voi enää pitää,koska ne muistuttavat siitä kusipäästä.

6.Pidä huolta itsestäsi. Eron hetkellä on korkea aika lähteä lenkkipolulle tai kuntosalille (varsinkin jos on päivätolkulla ryypännyt ja syönyt lähikaupan karkkihyllyt tyhjiksi). Liikunnasta tulee hyvä olo ja parhaimmassa tapauksessa saatat laihtua.

7. Älä aliarvioi perheen ja ystävien tukea,vaikka he saattavatkin ajatella sinun olevan säälittävä vanhapiika.

Vaikka yksin oleminen saattaa tuntua taas ylitsepääsemättömältä, aika parantaa haavat. Ihan totta.

Tässä terveiseni kaikille sydämensärkijöille vuodelta 2008.

Olen tässä pohtinut viime aikoina erästä universaalia pulmaa: Missä vaiheessa parisuhdetta on yleisesti ottaen hyväksyttävää tai jopa suotavaa yhdistää liinavaatevarastot, paistokasarit ja Iittalan lautaset ? Asiassa on sangen monta seikkaa, jotka on otettava huomioon. Tämä herättää runsaasti kysymyksiä:

Onko yhteenmuutolle olemassa jotain seurustelupäivien määrien mukaan laskettavaa kaavaa tai ohjenuoraa? Kuuluuko saman katon alle astua vasta sitten kun on ihan pakko? Onko outoa, jos ei useamman vuoden  jälkeen asu yhdessä? Onko hyväksyttävää yhdistää DVD -kokoelmat muutaman kuukauden tapailun jälkeen? Voiko samaan osoitteeseen asettua asumaan jos ei ole kuullut toisen koskaan pieraisevan?

Oletetaan, että yllä mainittuihin kysymyksiin on löydetty vastaus ja päätetään asettua saman katon alle. Tämä kirvoittaa joukon lisäkysymyksiä:

Kumman luo muutetaan vai muutetaanko kummankaan? Pitääkö heti ostaa yhteinen asunto vai kuuluuko ensin asettua vuokralle vähän niin kuin varmuuden vuoksi? Kumman kalusteita käytetään sisustamiseen? (Tämä on helppo, minun tietenkin.) Onko suuri vahinko, jos rumat neliskulmaiset kukkalautaset ja hampurilaisravintolasta saadut ”keräilylasit” vahingossa hajoavat muuttokuormassa? Jaetaanko asunnon kaappitila tasapuolisesti vai vaatteiden määrän mukaan?

Aiheen äkillinen pohtimisen tarpeeni ei tietenkään liity millään tavalla minuun tai omaan parisuhteeseeni. Olen nimittäin siinä onnellisessa asemassa, että minulla on useampi sänky, johon kallistaa pääni pitkän päivän päätteeksi. (Enkä nyt tarkoita sitä, että kannattaisin jollain oudolla tavalla moniavioisuutta.) Nähkääs poikaystäväni muutti juuri Lappeenrantaan. Minä itse jäin pääkaupunkiin koulutuksen ja työn vangiksi vilkkaan sosiaalisen elämän vuoksi. Hän kuitenkin matkustaa viikonloppuisin sivistyksen pariin sieltä itärajalta. Silloin vietämme aikaa hänen Helsingin kodissaan, koska minulla on omassani kämppäkaveri.

Ymmärrätte varmaan, miten raskasta tämä kaikki on. Olen jakanut vaatekaappini sisällön työpaikan, kodin ja hänen kotinsa kesken. Lisäksi jos menen visiitille hänen luokseen Lappeenrantaan, jää sinnekin todennäköisesti jokunen kolttu. Tilanne on hankala. Joka kerta kun minulla on visio siitä, mitä pukisin päälleni, se on väärässä vaatekaapissa tai, mikä pahinta, jossain lukuisista pyykkikoreista.

Mikäli joku takertui siihen, että minulla on työpaikallani vaihtovaatevarasto, se johtuu siitä, että koskaan ei tiedä, milloin täytyy lähteä yllättäville afterworkeille.

Ajaudun siis väistämättä siihen tilanteeseen, että minun on ostettava lisää vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Varmuuden vuoksi.