Tämä kirjoitus saattaa olla vain valtavien hormonihöyryjen tuotos, mutta se kuulunee tähän elämänvaiheeseen.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminenkin on vain eläin. Äitiyden myötä tämä tulee entistä vahvemmin ilmi. Äidinvaisto, suojeluvietti ja oman reviirin puolustaminen saattavat kuulostaa leijonaemon toimilta, mutta voin vakuuttaa niiden pätevän mainiosti myös homo sapiensiin tai ainakin allekirjoittaneeseen.

Otetaan esimerkiksi oma koti ja leikitään pientä ajatusleikkiä. Kuvitellaan, että joku murtautuisi meille. Minulla ei ole arvokkaita koruja tai kalliita esineitä, joita pölliä. Ehkä ryöväriä kiinnostaisi hivenen vanhentunut elektroniikka ja avomieheni Playstation -pelit? En kuitenkaan usko. Täällä ei siis käytännössä ole mitään käännettävää. Tuon hypoteettisen voron meille murtautuessa minua luultavasti häiritsisi eniten se, jos likaiset tiskit olisivat jääneet altaaseen tai sohvatyynyt eivät olisi ojossa ja varas näkisi kaiken sen sotkun. Mitä hän oikein ajattelisi meidän taloudenhoidostamme?

Vakavasti ottaen: mikäli joku sattuisi tunkeutumaan kotiimme poissa ollessamme, veikkaan, että minua ahdistaisi lähinnä ajatus siitä, kuinka joku on tullut reviirilleni silloin kun en itse ole sitä ollut puolustamassa.

Olen huomannut uuden äitiyden ensiviikkojen myötä, että ”reviiri” minun kohdallani tarkoittaa myös pienokaiseen liittyviä asioita. Kirjoitin jo raskaana ollessani, kuinka kaikilla tuntuu olevan käsitys siitä, millainen vanhempi minusta pitäisi tulla. Silloin kerroin pelkääväni, etten voi (muiden silmissä) koskaan riittää ja pohdin, miten tästä kaikesta voi selvitä kunnialla. Totesin, että toisinaan hienovaraiset ja eittämättä hyvää tarkoittavatkin kommentit satuttavat.

Nämä yllä kuvaillut tunteet ovat viime viikkoina vahvistuneet noin satakertaisiksi. Enää kun ei puhuta vain ajatuksen tasolla imetyksestä, nukkumisjärjestelyistä tai oman ajan ottamisesta, vaan ne asiat ovat konkretisoituneet. Sen myötä myös kommentit ovat muuttuneet vaativimmiksi. Minulla on melko selkeä käsitys siitä, miten haluaisin lapsemme kasvattaa. Kuitenkin jos muut jatkuvasti laittavat paheksuvia kapuloita rattaisiin, en tiedä, jaksanko taistella tuulimyllyjä vastaan. Minäkin olen vain ihminen ja rehellisesti sanottuna päivä päivältä väsyneempi sellainen.

Koska minulla ei ole kokemusta vanhemmuudesta, olen lueskellut aiheesta paljon Internetin ihmeellisestä maailmasta. Mietin tässä vain seuraavaa: miten äideillä, joilla omien sanojensa mukaan ei riitä vuorokauden tunnit muuhun kuin pyykinpesuun, on kuitenkin aikaa roikkua somessa haukkumassa muita? Myönnän, että olen itsekin aika kova arvostelemaan kanssaihmisiä. Sehän on lempiharrastukseni! Usein kuitenkin tyydyn kritisoimaan täällä blogissa kovaan ääneen hiljaa mielessäni tai korkeintaan selän takana niin kuin normaaleilla aikuisilla on tapana.

Loisteliaaksi lopuksi haluan kohteliaasti pyytää seuraavaa: voitaisiinko me äidit ja isät sopia, että annetaan jokaisen pilata jälkeläisensä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä tuputeta muille omia mielipiteitämme tai mitään muutakaan?

PS. Postauksen kuvat ovat täysin irrelevantteja tekstin kannalta. Halusin vain laittaa muutaman otoksen kukista ja lahjoista, joita olemme saaneet viime päivinä.

Kuten kirjapostauksessa mainitsin, minun pitäisi oppia säästämään rahaa. En ole koskaan ollut siinä hyvä. On aivan sama, paljonko massia tulee, se kaikki menee kyllä ennen palkkapäivää. Nyt kuitenkin minulla on itseni lisäksi elätettävänä pieni ihminen, joten on tullut aika tarkastella kriittisesti taloudenhoitoani.

Ensimmäinen askel säästäväisempään elämään on käsittääkseni sen tiedostaminen, mihin rahaa oikein kuluu. Tämän vuoksi päätin pitää kuukauden ajan tarkkaa kirjaa menoista. Kuitenkin voin jo suoralta kädeltä nimetä koko joukon asioita, joihin rahaa kuluu ja myös niitä, joissa pihistelen onnistuneesti jo nyt.

On rahvaanomaista laittaa julisteita tai kortteja seinille ilman kehyksiä, joten panostan niihin

Pihistän

• Kampaaja. Olen antanut oman värini kasvaa takaisin ja käyn vain melko harvakseltaan tasoittamassa latvoja. Kampaamopalveluissa säästän siis sievoisen summan.
• Meikit. Tämä menee ehkä laiskuudenkin piikkiin, mutta meikkaan ainoastaan silloin kun on aivan pakko. Suosin melko edullisia merkkejä (pääsääntöisesti Max Factor ja Lumene) enkä hanki uusimpia villityksiä. CC-voide, puuteri, poskipuna, aurinkopuuteri, muutama luomiväripaletti, ripsiväri, kajal -kynä ja pari huulipunaa rajauskynineen riittävät minulle niin arkeen kuin juhlaankin.
• Vaatteet. Ostan verrattain harvoin uusia vaatteita sekä asusteita pääsääntöisesti käytettyinä tai alennusmyynneistä. Koska tunnen oman tyylini, en sorru hutiostoksiin ja muutenkin ostan vain tarpeeseen.
• Vauvantarvikkeet. Tässä olen tullut siihen lopputulokseen, että en halua hamstrata turhaa roinaa, joten vähemmän on enemmän. Ostelen tavaroita sitä mukaa kun niille näyttää olevan tarvetta. Olemme myös saaneet ja hankkineet paljon vauvantarvikkeita sekä vaatteita käytettyinä.
• Matkustus. Työskentelin matkailualalla puhtaasti siitä syystä, että pääsisin reissaamaan työn puolesta. Pyrin kuitenkin matkustamaan kerran vuodessa lomalle ulkomaille. Tällöin suosin Euroopan kohteita. Lento- ajankohta- ja majoitusvalinnoissa voi säästää aika paljon. Toisaalta sitten kun lähden matkalle sen kerran vuodessa, en halua pihistellä.

Panostan

• Ravintolat. Opas- ja lentoemäntäajoista on jäänyt päälle se, että syön todella paljon ulkona sekä käyn kahviloissa. Ammattilaiset vaan tekevät parempaa sapuskaa kuin allekirjoittanut.
• Hiustenhoitotuotteet. Vaikka säästän kampaamokäynneissä, en pihistele muuten hiustenhoidossa ja käytän laadukkaita tuotteita niin hiusten pesemiseen kuin laittamiseenkin.
  

  Four reasons on yksi suosikkimerkeistäni hiustenhoidossa

• Lahjat. Rakastan lahjojen hankkimista ja panostan niihin. Vien myös aina tuliaisia jos menen jonkun luo kylään. Mielestäni se kuuluu hyviin tapohin.
• Sisustus. Minulla kuluu tällä hetkellä ehdottomasti eniten rahaa sisustukseen, vaikka en kovin tyyriitä ratkaisuja hankikaan. Tämä on loputon projekti ainakin meidän kotona. (Postauksen kuvissa muun muassa viimeiaikaisia sisustushankintoja.)
• Elokuvat. Vaikka ostankin toisinaan edullisempia sarjalippuja, kuluu leffassa käyntiin sievoinen summa vuodessa.
• Tuoreet kukat. Rakastan kukkia ja etenkin tulppaaneja. Myös viherkasveja ostan säännöllisesti. Pidän niistä, mutta jostain syystä ne tuppaavat aina kuolemaan.

  

  Edellinen orkidea kuoli

  

  Kevät on narsissien aikaa

  
  
• Alkoholi. Meillä on paha tapa ystävieni kanssa treffata ravintolassa lasillisella, joka tarkoittaa käytännössä useampaa pulloa. Ravitsemusliikkeissä ryypiskely on aika kallista. Silloinkin kun ostan Alkosta, en koskaan valitse ”kyykkyviinejä”, koska elämä on kertakaikkiaan liian lyhyt halvan viinin juomiseen.
• Taksit. Kun olin vielä töissä, kuljin todella usein aamulennoille taksilla siitä syystä, että sain nukkua 45 minuuttia kauemmin. Lisäksi kuljen aina mittarilla ympäriinsä jos olen viihteellä.

Raskauden aikana rahaa taksimatkoihin ja illanviettoihin ei ole luonnollisestikaan kulunut. Tosin siinä säästetyt miljoonat ovat menneet suoraan lastentarvikkeisiin sekä pesänrakennusviettini toteuttamiseen.

Aivan selkeinä säästökohteina yllä olevasta listasta voi nipistää esimerkiksi kukat, ulkona syömisen, herkuttelun ja elokuvissa ravaamisen. Toki näitä voi harrastaa toisinaan pienenä luksuksena, mutta niiden vähentämisellä voi saada merkittäviä tuloksia. Myös kiinnittämällä enemmän huomiota päivittäisiin ruokaostoksiin ja tarjouksiin voisin varmasti säästää. Olisko teillä lukijoilla hyviä säästövinkkejä?