Tämä kevät ja tuleva kesä on elokuvien ystävän näkökulmasta ennenkokemattoman mahtava. En ole ehkä koskaan ollut mistään leffoista näin innoissani kuin olen nyt. Eihän tässä siis muuta näköjään ehdikään lähikuukausina kuin istua leffateatterin hämärässä, mutta mikäs sen parempaa!

Tässäpä siis viisi poimintaani kevään kattauksesta ilmestymisjärjestyksessä:

1. Avengers Infinity War (teattereissa) Odotin tätä elokuvaa ehkä enemmän kuin mitään Marvelin leffaa ikinä koskaan ennen. Sen katsottuani olin kuitenkin syvästi järkyttynyt, kauhuissani ja jopa hieman masennuin. En halua paljastaa juonenkäänteitä, mutta nyt odotan vuoden päästä tulevaa kakkososaa vieläkin enemmän, koska eihän tämä nyt näin voi mennä.
2. Deadpool 2 (teattereissa) Jos tämä jatko-osa on puoliksikaan niin hyvä kuin edeltäjänsä, se on loistava ja saattaa yltää elokuvakevään parhaaksi pätkäksi. Suunnitteilla on mennä katsomaan tämä piakkoin jahka kalenteri antaa myöten.
3. SOLO:A Star Wars Story (23.5.2018) Edellinen Star Wars Story Roque One oli mielestäni yksi parhaita Tähtiensota -elokuvia, eikä odotukset tämänkään suhteen kovin pienet ole. Han Solo on kuitenkin yksi suosikkihahmoistani.
4. Ant Man and the Wasp (4.7.2018) Jos tämä jatko-osa on puoliksikaan niin hyvä kuin edeltäjänsä, se on loistava ja saattaa yltää elokuvakesän parhaaksi pätkäksi.
5. Mamma Mia! Here we go again (20.7.2018) Jos tämä jatko-osa on puoliksikaan niin hyvä kuin edeltäjänsä, se on loistava ja saattaa yltää elokuvakesän parhaaksi pätkäksi.

PS. Eikö nykyään tehdä muita elokuvia kuin klassikkojen jatko-osia?

Kuva: Finnkino.fi

Aiemmin ajattelin, että ihminen on joko ekstrovertti tai introvertti, mutta viime vuosina olen tajunnut, että ihmisessä voi olla piirteitä molemmista. Erään persoonallisuustestinkin mukaan olin 51% ekstrovertti ja 49% introvertti, vaikka luulin aina nuorempana olevani täysin ”ekstro”. Olenkin siis kai niin sanottu sosiaalinen introvertti.

Miten sosiaalinen introverttiys ilmenee?

Tykkään olla toisinaan huomion keskipisteenä ja usein ryhmätilanteissa otan äänekkään johtajan roolin. Arvostan hurjasti ystävien ja sukulaisten kanssa vietettyä aikaa, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin kaipaan rauhaa, hiljaisuutta sekä yksinoloa. Tarvitsen hektisen ja sosiaalisen arjen vastapainoksi sitä, että voin olla ihan vaan itsekseni, eikä tarvitse puhua kenellekään.

Kuten olen monesti kertonut, olen työskennellyt muun muassa promoottorina, lentoemäntänä ja matkaoppaana. Kaikki nämä hommat ovat vaatineet esilläoloa. Olen myös harrastanut näyttelemistä. Nykyisessä työssäni tapahtumatuottajana pidän paljon koulutuksia sekä erilaisia presentaatioita. Esiintyminen on minulle luontevaa.

Silti kaipaan tasapainoa kaikelle tälle sosiaalisuudelle. Töissä hermostun helposti, jos en saa rauhassa keskittyä tai jos ympärilläni on liikaa hälinää. Minä inhoan puhelimessa puhumista ja mieluiten hoitaisin kaikki asiat sähköpostitse. Jos olen tilaisuudessa, jossa en tunne ketään, ahdistun helposti, vetäydyn seinäruusuksi ja minun on vaikeaa avata suuni. Toisaalta jos paikalla on edes yksi tuttu kasvo, olen varsinainen seuraneiti. Työelämässä minun on helppo ottaa sosiaalinen rooli, vaikka yksityiselämässä vetäytyisinkin nurkkaan häpeämään.

Tarvitsen omaa aikaa

Tarvitsen vapaa-ajalla välillä edes pienen hetken riippumattomuuden tunnetta, hiljaisuutta ja sitä, että voin tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. On sanomattakin selvää, että lapsiperheessä tällaiset hetket ovat harvassa. Minusta tuntuu, että ihan kaikki ihmiset ympärilläni eivät tunnu ymmärtävän sitä, että jos haluan olla omissa oloissani tai tehdä omia juttujani, se ei ole osoitus huonoista käytöstavoista tai siitä, että en pitäisi jostakusta. Se on vain osa luonnettani ja minä todella kipeästi tarvitsen sitä. Toivoisin lähipiirini ymmärtävän, että tähän antoisaan, tarkkaan aikataulutettuun arkeeni kuuluu opiskelu, työ, blogi, ystävät ja äitiys. Tämän paletin vastapainoksi tarvitsen aivan oikeasti myös sitä, että voin olla hetken ihan rauhassa itseni kanssa ilman velvollisuuksia.

Toki esimerkiksi liikunta on pääsääntöisesti ihan vain aikaa itselleni, samoin blogin kirjoittaminen sekä ystävien näkeminen. Kuitenkin minun mielelleni on tärkeää saada välillä tuntea kiireettömyyttä ja rauhaa. Lyhyet joogahetket aamuisin tai kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa ovat tämän kannalta elintärkeitä, mutta toisinaan tarvitsen enemmän. Rehellisesti sanottuna vapaapäivä, jolloin joudun olemaan sosiaalinen, ei aina tunnu vapaalta. Sen vuoksi joskus pitää vain olla itsekäs mutsi ja ottaa vaikka kokonainen vuorokausi itselleen, jos kokee sellaisen tarvitsevansa. Meidän äitien ei pitäisi joutua tuntemaan huonoa omaa tuntoa siitä.

Lue myös:

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Kaksi minua

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Koko ajan huono omatunto