En todellakaan suunnitellut, että blogitaukoni jäisi näin pitkäksi. Ennen kuin huomasinkaan, oli elokuu ja kulunut yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin riviäkään.

Kirjoittaminen on minulle henkireikä ja huomaan, että viime aikoina pinna on kiristynyt turhan usein. Toki lomalta palattuani on ollut jälleen melko intensiivistä töiden parissa, mutta rakkaalle harrastukselle pitäisi silti yrittää löytää aikaa paitsi itseni, myös ihan kaikkien ympärillä olevien ihmisten vuoksi.

Mitä minulle sitten kuuluu?

Olen viime aikoina lueskellut teoksia irtipäästämisestä, tunnelukoista, itsensä johtamisesta sekä työelämän murroksesta. Näiden tiimoilta minulla on paljon ajatuksia, mutta en vielä oikein osaa pukea niitä sanoiksi.

Jäkikasvukin on pian puolitoistavuotias. Hän on huumorintajuinen, tempperamenttinen ja taitava pakkaus. Hän juoksentelee ympäriinsä, touhuaa itsekseen, vie roskat roskiin ja osaa ison liudan sanoja, kuten: kiitti, äiti, isi, tutti, loppu ja kakka.

Tässä yhteydessä mainittakoon silläkin uhalla, että molemmat seuraajani ehkä järkyttyvät ja kivittävät minut, minä en ole nauttinut heinäkuun helteistä. Kesä on ollut toki ihan kiva, mutta olen varauksettoman onnellinen, että syksy tulee, koska:

1. Koulu alkaa. Jokainen opintopiste on askel lähempänä valmistumista.
2. Voi käyttää normaaleja vaatteita. En vain näytä hyvältä hellehepeneissä.
3. Syksyisin on ihan parhaat messut, kuten Viini, ruoka ja hyvä elämä, Habitare sekä Markkinoinnin viikko.
4. On aina yhtä mukavaa ottaa itseään niskasta kiinni ja palata treenien pariin.
5. Rapujuhlakausi.

Ellen Jokikunnaksen luotsaamasta Nelosen uutuusohjelmasta inspiroituneena heittäydyin pohtimaan, mitä minä haluaisin olla saavuttanut vuoden kuluttua.

Siispä: tähän aikaan ensi vuonna…

…olen elämäni kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä projekti on hyvässä vauhdissa. Tulen koko ajan varmemmaksi siitä, että olen vihdoin löytänyt liikunnasta ja hyvinvoinnista elämäntavan sekä tasapainon.

…olen menossa pian naimisiin. Sormustahan ei ole vielä kuulunut, mutta olen hyvin luottavaisin mielin. Sitä paitsi kyllähän nykypäivänä naisetkin voi kosia. Vai voiko?

…tienaan osan tuloistani blogiyhteistöillä sekä viestinnän freelancer -hommia tekemällä. Kaikki kunnia päivätyölle, mutta jossain kohtaa tulevaisuudessa haluan työllistää itse itseni ja menenkin päättäväisesti koko ajan sitä kohti ihan hyvää vauhtia.

…voin pitää kuukauden kesäloman. Minulla ei ole koskaan työelämässä ollut pitkää kesälomaa, jos ei lasketa sitä kun olin viime vuonna äitiyslomalla. Haluaisin pitää kunnon loman niin, että unohtaisin, mikä viikonpäivä on.

Minkälaisia tavoitteita tai haaveita sinulla on ja missä haluat olla vuoden kuluttua?