Olin taannoin joogatunnilla,  kuten usein sunnuntaisin. Tällä kertaa ohjaajallamme oli mukanaan kysymyskortteja. Nostin pakasta yhden, jossa luki ”Who are you?”

Apua. En minä tiedä. Mistä sen voi tietää? Olen viime vuosina tehnyt paljonkin matkaa itsetuntemukseen, mutta silti en oikein osaa vastata tähän. Yritetään kuitenkin…

Olen äiti.
Olen pian vaimo.
Olen lentoemäntä.
Olen freelancer.
Olen ollut myös tapahtumatuottaja, promoottori, baarimikko, matkaopas ja kahvilatyöntekijä.
Olen joku, joka pitää kirjoittamisesta.
Olen melko nopeasti kyllästyvää sorttia.
Olen henkilö, joka pitää lukemisesta ja elokuvista.
Olen nainen, joka laittautuu vain silloin kun on pakko.
Olen toisinaan laiska, mutta usein melko ahkera.
Olen jästipää.
Olen ilmastoahdistunut jatkuvasti.
Olen istuttanut takapihalle mansikoita ja yrttejä.
Olen sosiaalinen introvertti
Olen ainutlaatuinen.
Olen järjestelmällinen.
Olen helposti stressaantuva.
Olen joku, joka nauttii rauhallisesta joogaharjoituksesta ja pitkistä kävelylenkeistä.
Olen ollut nuorempana aika holtiton.
Olen nykyään yleensä melko rauhallinen ja järkevä.
Olen monimutkainen ja kärsimätön.

Pienen pienet muoviset putelit saippuakuplia, kylttejä tienvarressa, koristehärpäkkeitä, pikkuriikkiset pussukat hääkarkkeja paperikääreessä jokaiselle vieraalle…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tässä hääjärjestelyiden tuoksinassa ja erinäisiä Facebook -ryhmiä seuraillessani olen pannut merkille, miten valtavan paljon juhlista tulee roskaa. Bileissä on niin paljon huomioitavaa, että jaksaako kukaan vielä selvittää, kierrätetäänkö juhlapaikalla vai meneekö kaikki sekajätteeseen ruokahävikistä pantittomiin alumiinitölkkeihin ja koristekukista muovipilleihin.

Alla muutamia meidän ratkaisujamme turhan välttämiseksi:

• Kukaan ei tule viskomaan tai puhaltelemaan kirkon pihalla päällemme riisiä saati ruusun terälehtiä tai liioin saippuakupliakaan. Kaikki saavat sen sijaan vain iloisena pällistellä ja ihmetellä tuoretta avioparia.
• Emme oikeastaan koristele juhlatilaa. Muutama paikan päältä vuokrattu kynttelikkö kaikkein pimeimmissä nurkissa saa luvan riittää.
• Emme anna vieraille yhtään mitään pikkuruisissa pussukoissa. Sen sijaan teemme kaikkemme, että juhlista jäisi mukavia muistoja kotiin viemisiksi.
• Olen palkannut catering -henkilökunnan lisäksi omat kätyrini hoitamaan baaripuolta ja he pitävät huolen, että hävikki pysyy minimissä sekä jätteet tulee kierrätettyä asianmukaisesti.
• Vuokraan astiavuokraamosta lisää laseja loppuillaksi, jotta kertakäyttöisiä ei juurikaan tarvita.
• Hyödynnämme samoja yksinkertaisia paikkakortteja kuin isoisäni 80v -juhlissa. Toki niitä täytyy tehdä vähän lisää, koska jostain syystä esimerkiksi tulevan aviomieheni ystävät eivät olleet kyseisissä syntymäpäiväkemuissa. Aion myös juhlan jälkeen säästää edelleen nämä paikkakortit ja käyttää niitä kaikissa tulevissa rapujuhlissa.
• Emme askartele tienvarsikylttejä tai mitään muutakaan, vaan organisoimme vieraille yhteiskuljetuksen ja luotamme siihen, että autolla tulevat pitkänmatkalaiset osaavat käyttää navigaattoria.
• Lähetämme suurimman osan kutsuista sähköisesti.
• Ilmoitamme kutsutuille, että emme tarvitse mitään, mutta jos joku haluaa meitä muistaa, suosimme elämyksiä tavaroiden sijaan.

Käsitän toki, että häiden tai muiden isojen juhlien järjestäminen itsessään ei ole mikään ekoteko, mutta ainakin niitä suunnitellessa voi puntaroida hieman syntyvän jätteen määrää ja kulutusta yleisesti. Esimerkiksi on hyvä pohtia, onko kuteet mahdollista hankkia käytettynä tai tarvitseeko tila välttämättä paljon koristeita. Itse olen ollut monissa häissä enkä muista niistä mitään koska olin niin humalassa koskaan kiinnittäneeni huomiota siihen, oliko pöydässä jotain krumeluureja tai morsiamella tekokynnet. Sen sijaan olen kiinnittänyt huomiota laadukkaisiin tarjoiluihin ja iloiseen tunnelmaan.

PS. Hääkakun koristeen voisi ehkä laskea tämmöiseksi ”kaikenlaiseksi turhaksi krääsäksi” mutta kuvassa oleva on ollut suvussamme jo useammissakin häissä ja varmasti vielä jatkanee voittokulkuaan jatkossakin, joten se sallittakoon.