Laitoin Instagram-storyyn semmoisen hassunhauskan kysymyslaatikon ja hämmentävän moni halusi tietää, mitä minulle oikeasti kuuluu. Päätin vastata blogipostauksen muodossa.

Ensinnäkin, hyvää naistenpäivää. Haluan käyttää puheenvuoron muistuttaakseni siitä, että tasa-arvoiseksi mielletyssä Suomessakin on työnsarkaa. Näin sinä voit edesauttaa tasa-arvon toteutumista:

• Keskustele avoimesti palkka-asioista.
• Käytä äänioikeuttasi.
• Älä puheillasi tai teoillasi vahvista konservatiivista, patriarkaalista maailmankuvaa.
• Huolehdi, että koti- ja metatyöt jakautuvat tasaisesti.
• Huolehdi, että isä saa pitää osuutensa vanhempainvapaasta.
• Kannusta ja tue muita arvostelun ja kyräilyn sijaan.
• Seuraa uutisia ja osallistu keskusteluun. Pidä meteliä.

maaliskuu: koirankakkaa, kirjoja, kuntoilua ja koronarajoituksia

Maaliskuun tiukat koronarajoitukset ja vessapaperin hamstraaminen vaikuttaisi olevan kevään merkki, kuten lumikinosten alta paljastuvat koiranpaskatkin.

Mitä tuntemuksia nämä rajoitukset herättää? Minä se olen jo turtunut tähän hommaan. Ei siis oikeastaan mitään. Tai no, minulla on melkeinpä levollinen olo. Yö on aina synkimmillään ennen auringon nousua, sanotaan runollisesti.

Enemmän tuntemuksia ja vitutusta aiheuttaa ne koiranpaskat.

Myös koen, että minulla on paremmat valmiudet kestää eristyneisyyttä kuin vuosi sitten. Merkittävin ero vuoden takaiseen kahden kuukauden eristykseen on se, että lapsi käy päiväkodissa normaalisti. Ainakin toistaiseksi. Siitä olen vitun kiitollinen.

Kurjuuden maksimoimiseksi haastan itseäni tässä maaliskuussa monin tavoin. Ensinnäkin aion ulkoilla ja joogata päivittäin. Ensimmäisen viikon saldo:

• ulkoilu 7/7
• jooga 1/7

Toisekseen olen päättänyt, että en katso televisiota tai suoratoistopalveluita arki-iltaisin. Niinpä ostin taas Suomalaisesta vinon pinon kirjoja. Tällä hetkellä luvussa on Maria Kihlströmin seksuaalikasvatukseen liittyvä teos Oikeilla nimillä. Tämä aihe on nyt ajankohtainen, koska haluan tarjota lapselleni ikätasoista seksuaalikasvatusta. Teos on saanut minut myös pohtimaan omaa seksuaalisuuttani, historiaani sekä asiain nykytilaa. Pelkkää voittoa siis.

mitä muuta kuuluu?

Työrintamalle kuuluu hyvää ja kiireistä. Olen tosi kiitollinen siitä, että ylipäätään on töitä. Samaan aikaan toisaalta tunnen tosi suurta riittämättömyyden tunnetta lähes päivittäin ja minulla on huono omatunto koko ajan johonkin suuntaan. Että en tee riittävästi ja taas perheen näkökulmasta teen liikaa. Siksi olen nyt vähän tietoisesti vähentänyt esimerkiksi bloggaamista ja instagrammailua sekä kaikenlaista vapaaehtoistoimintaa.

Kotirintamalle kuuluu myös hyvää. Tulevalle viikonlopulle suunniteltu staycation miehen kanssa siirtyi jonnekin tulevaisuuteen, kuten myös kaikki ystävien kanssa sovitut menot ja näkemiset. Semmoista se nyt on.

Pidämme kenties pääsiäisen jälkeisen viikon lomaa ja lähdemme ihan vaan omalla porukalla perheen kesken Saariselälle, jos korona suo. Ehkä huhtikuussa voidaan mennä sinne hotelliinkin tai viimeistään keväämmällä. Viikko kerrallaan tässä mennään ja toivotaan, että pysymme terveinä.

Kuten mainitsin, olen iloinen, että lapsi saa ainakin toistaiseksi vielä olla päiväkodissa ja minä saan työrauhan. Kävimme eilen tyttären kanssa viemässä roskia kierrätykseen kävellen, kuten usein sunnuntaisin. Samalla teimme eväsretken päiväkodin viereiseen metsään. Jälkeläinen siellä näytti innoissaan temppuja, joita on oppinut päiväkodissa. Leikimme myös kepeillä. Tunsin valtavaa ylpeyttä. Lähinnä siitä, että lapseni leikkii mielellään kepeillä. Siis jotain olen tavarakasvatuksen osalta tehnyt oikein.

Kävin viime viikolla InBody-mittauksessa ja tulokset olivat vähän huolestuttavia. Minulla on verrattain paljon kertynyt tuota viskeraalirasvaa eli juuri sitä sisäelinten ympärille keskivartaloon pakkaantuvaa epäterveellistä ja vaarallista läskiä. Sen vuoksi aion nyt kevään ajan jatkaa jumppaamista yksityisen valmentajan kanssa yksityisellä kuntostudiolla ja investoida näin hyvinvointiini uudenlaisella tavalla.

Olen siis tosiaan käynyt nyt kuukauden päivät kerran viikossa treenaamassa valmentajan kanssa ja olen ollut todella tyytyväinen. Tuntuu turvalliselta, koska paikalla ei ole muita. Suosittelen kaikille, jos vaan liikuntaseteli- tai muu rahatilanne sen sallii. Jos moinen kiinnostaa, voipi lukea lisää täältä: https://www.kuntostudio.fi/

Voisin myös kirjoittaa tästä kuntoprojektista ihan oman postauksensa. Olen nimittäin osallistunut myös laitepilateksen yksityistunneille Pakilassa Pilates Power Housessa. Se saa minut tuntemaan itseni Madonnaksi.

HUOM. Ei maksettu mainos, vaan vilpittömiä suosituksia.

”Kulttuuri, Helsinki” raapusin muistikirjaani vuodenvaihteessa.

Kirjoitin myös tänne blogiini tammikuun alussa, että haluan tänä vuonna inspiroida ja inspiroitua enemmän. Sanoin, että haluan tukea, tuottaa ja kuluttaa kulttuuria ja taidetta enemmän kuin koskaan. Lukea, maalata, mennä balettiin ja museoihin ja nauttia musiikista. Tässä postauksessa ajattelin kertoa vähän oman haavelistaukseni kautta, mitä tämä ”kulttuurin vuosi” -teema oikein voisi tarkoittaa. Toki korona ja sen tuomat rajoitukset asettavat tälle(kin) harrastukselle aika tavalla haasteita, mutta uskon, että jossain kohtaa tätä vuotta myös museoihin ja teatteriin pääsee.

Tähän mennessä olen toteuttanut tätä teemaa järjestämällä muutaman ystävän kanssa maalaus- ja viini-illan. Jokainen toi inspiroivan punaviinin. Kuuntelimme jazzia ja maalasimme akryyliväreillä taulut sekä juttelimme myöhään yöhön asti.

Seuraava kulttuuri-ilta on sovittu muutaman viikon päähän kun menemme ystäväni kanssa Café Roasbergiin Mikonkadulle ihailemaan hänen työkaverinsa näyttelyä after work-hengessä.

Valintani inspiraatioviiniksi oli mehevä ja mausteinen mallorcalainen, Oliver Moragues La Faula (15,48€)

Maalausvälineet hankin Suomalaisesta kirjakaupasta ja näille tuli hintaa noin 50€

helsinki ja kulttuuri

Alla on listattuna koko joukko kulttuurielämyksiä, joita haluaisin kotikaupungissani kokea tämän vuoden aikana.

Koko perheen voimin:

• Kansallismuseon Muumi-näyttely
• Ratikkamuseo
• Edellisestä Heureka-visiitistä on jo pari vuotta. Nyt jälkeläinen pääsisi jo planetaarioonkin!
• Tänä vuonna haluan viedä nelivuotiaan ensimmäistä kertaa elokuviin. Olemme harjoitelleet sitä isovanhempien kellarissa valkokankaan ääressä. Hyvin hän jaksaa istua paikallaan ja syödä poppareita.
• Myös Luonnontieteellinen museo kiinnostaa, vaikka kävimmekin siellä juuri toissavuonna.

Intouduimme kotonakin maalaamaan akryyliväreillä. Hyvin toimii ilman inspiraatioviiniäkin.

Maalata voi myös joululahjaksi saatujen lakanoiden mukana tulleille pahvinpaloille!

Yksin, kaksin tai porukalla

• Taaborinvuoren kesäteatteri Sei7semän veljestä

Seitsemän jukuripään riehakas karkumatka suomalaisen sielun ytimeen.

Teatteriohjaaja Samuli Reunanen on tunnettu tavastaan lähestyä klassikkoteoksia punk-asenteella. Hän tarttuu anarkistisella otteellaan Seitsemään veljekseen rooleissa monen ikäisiä naisia. Teoksen hahmoja ajatellaan usein läpileikkauksena Suomen miesten persoonallisuuksista. Veljekset puserretaan naisten kokemusten läpi uudella rohkealla tavalla.

• Edellisestä Ateneum – visiitistä on jo vuosia. Haluaisin mennä ystävän kanssa joskus spontaanisti töiden jälkeen. Minulle on tärkeää säilyttää spontaanius (tai edes mielikuva siitä) myös ruuhkavuosien keskellä, vaikka se on usein vähän haastavaa.
• Joutsenlampi kansallisbaletissa 27.5. asti.  En ole koskaan käynyt baletissa. Oli puhetta anopin kanssa, että mennään yhdessä katsomaan tätä klassikkoa.
• Haluan mennä kuuntelemaan live-jazzia jonnekin hämyiselle jazz-clubille. Onko Helsingissä hämyisiä jazz-clubeja? Tiedän vain Storyvillen iloisen terassin, joka ei ole lainkaan hämyinen. Tenho restobarissa Kalliossa olen myös ollut muutaman kerran kuuntelemassa sunnuntaijazzia. Siellä on hyvät pöperöt.
• Kaupunginteatterin ohjelmistosta kiinnostaa Pieni merenneito, jota meidän piti oikeastaan mennä jo viime vuonna katsomaan sekä myös Humiseva harju. Ehkä saisin äitini houkuteltua mukaan tähän jälkimmäiseen.
• Sinebrychoffin taidemuseo kiinnostaa myös. Hävettää, että en ole koskaan käynyt.

Näiden lisäksi olen luvannut itselleni hankkia kirjastokortin edellisen kadonneen tilalle ja alkaa jälleen aktiiviseksi kirjastonkävijäksi, koska tuhlaan aivan liikaa rahaa ostamalla kirjoja kun voisin vallan hyvin hyödyntää enemmän mahtavaa kirjastoa, joka on sitä paitsi ihan kävelymatkan päässä. Myös ihan mihin tahansa keikalle olisi kivaa päästä. Paitsi striimin välityksellä oman kotisohvan uumenista.

Mistä kulttuuririennoista sinä haaveilet?