Kuten varmasti olette panneet merkille, olen henkilönä tyyppiä ”vierivä kivi ei sammaloidu”. Arvostan ahkeria ihmisiä, jotka tekevät töitä unelmiensa toteuttamisen eteen. Mielestäni elämässä pitää olla edes jonkinlaisia tavoitteita ja päämääriä. En tosiaankaan nyt tarkoita sitä, että pitäisi opiskella tutkinnosta toiseen, vaan kehittyä voi läpi elämän eri tavoin esimerkiksi harrastusten kautta. Tärkeintä itsensä kehittämisessä on kunnianhimo ja halu oppia. Minun mielestäni tavoitteet, pienetkin, tekevät elämästä merkityksellisempää.

Itse esimerkiksi kehitän itseäni jatkuvasti lukemalla paljon erilaisia kirjoja.

Täytyy tähän väliin todeta, että en vihaa mitään yhtä paljon kuin käyttämättä jätettyä potentiaalia, vätyksiä ja ihmisiä, jotka elävät muiden piikkiin ihan laiskuuttaan. Myös yleinen tehottomuus ärsyttää. En suinkaan nyt tarkoita, että koko ajan pitäisi olla pää kolmantena jalkana menossa jonnekin. Ehei. Mielestäni on tuiki tärkeää osata pysähtyä, olla läsnä ja nauttia hetkestä. Tehottomuudella tarkoitan sitä, että menee vaikkapa ruokakauppaan haahuilemaan päämäärättömästi ilman minkäänlaista ostoslistaa tai sitä, ettei suunnittele aikataulujaan järkevästi vaan ravaa edestakaisin paikasta toiseen valittaen kiireestä kun pienellä organisoinnilla menot olisi voitu yhdistää ja siten säästää aikaa.

Millaisia tavoitteita minulla sitten on kun niistä niin kovasti kerran meuhkaan? Luonnollisesti suurin päämääräni elämässä on kasvattaa jälkikasvustani fiksu, hyväkäytöksinen ja ennen kaikkea onnellinen yksilö (joka osaa kävellä, puhua, syödä itse sekä käydä potalla). Muut tavoitteeni liittyvät koulutukseen, työhön ja kehon hyvinvointiin. Aion esimerkiksi valmistua ennen kuin täytän kolmekymmentä. Se on oikeastaan puoli vuotta aiemmin kuin suunniteltu valmistumisaikani, mutta uskon vakaasti sen olevan mahdollista. Se vaatii vain huolellista ajanhallintaa ja priorisointia. Työelämän saralla pitkän tähtäimen tavoitteena on jossain kohtaa voida työllistää itseni pelkästään freelancerinä siten, että voisimme viettää osan vuodesta ulkomailla. Sitä ennen haluan tehdä monipuolisesti erilaisia viestinnän työtehtäviä ja projekteja.

Uudelle vuosikymmenelle siirtymisen kriisiini kuuluu myös sellainen tavoite, että aion olla kolmekymppisenä elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Tähän minua motivoi se, että haluan paitsi näyttää hyvinvoivalta, myös jaksaa paremmin arjessa. Työnsarkaa tällä osa-alueella riittää, sillä palaudun edelleen raskaudesta ihan rauhalliseen tahtiin. Onhan tässä toki vielä aikaa siihen tasalukuunkin melkein puolitoista vuotta.

Luonnon rauhassa on kiva pohtia tulevaisuutta.

Tavoitteiden tulisi aina olla mitattavia ja konkreettisia. Niitä voi ja kannattaakin pilkkoa välitavoitteisiin. Esimerkiksi opiskelun suhteen olen asettanut tavoitteet lukuvuosittain. Mittarina toimii tietenkin opintopisteiden määrä. Työelämämahdollisuuksia puolestaan seurailen jatkuvasti sivusilmällä, vaikka en tällä hetkellä varsinaisesti haekaan duunia. Tietenkin myös tämän blogin kehittymiseen olen asettanut omat tavoitteensa ja seurantansa. Fyysisen kunnon mittareina puolestaan toimii paitsi kohentunut olotila ja peilikuva, myös kehonkoostumusmittaukset sekä kuntotestit.

Tavoitteiden lisäksi ihmisellä on tietenkin hyvä olla suurpiirteisempiä haaveita. Minä unelmoin asioista, joiden toteutuminen ei oikeastaan ole omissa käsissäni: toisesta lapsesta, avioliitosta sekä siitä, että pysyisin terveenä ja saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Haaveilen myös puutalosta Käpylässä, valkoisista lautalattioista sekä kauniista pihasta, mutta koska en ole varakas viherpeukalo, se jäänee melko kaukaiseksi haaveeksi.

Lue myös:

Unelmista totta

Ämpärilistani vuonna 2017

Tilannekatsaus ämpärilistaani

Ajanhallinnan mestariksi

Suomen kesästä ei koskaan tiedä, tuleeko taivaalta polttavia auringonsäteitä vai räntää. Siksipä kannattaakin suunnata elokuvateatterin viileään hämärään. Se nimittäin toimii niin sateensuojana kuin paahtavan helteen virkistävänä keitaanakin. (Älkööt kuitenkaan suunnatko elokuviin huomenna juhannusaattona, sillä ainakin Finnkinon teatterit pitävät ovensa suljettuina.)

Vaikka elävien kuvien katselmus on tässä tuoreen äitiyden myötä jäänyt vähemmälle kuin ennen, on olemassa joitakin leffoja, joita ei vaan voi jättää katsomatta. Siksipä ajattelinkin nyt suositella teille muillekin muutamaa kesäpäivien piristykseksi:

Guardians of the Galaxy vol2.  Taisin jossain postauksessa jo mainitakin, että tämä elokuva oli niin hyvä, että olisin halunnut mennä katsomaan sen heti uudestaan. Jatko-osat eivät useinkaan ole kovin mairittelevia, mutta tämä pätkä oli, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin parempi. Elokuvassa Quill löytää kadoksissa olleen isänsä (vai löysikö isä kadoksissa olleen Quillin?) ja siitähän se seikkailu sitten alkaakin. Leffan parasta antia on paitsi mielettömän hyvät musiikkivalinnat ja vauva-Groot, myös ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöhahmojen syventyminen. Juonellisesti elokuva ei ole kuitenkaan kummoinen ja sen voi hyvin katsoa, vaikkei olisi nähnyt ensimmäistä osaa. (Suosittelen kuitenkin katsomaan myös sen ekan, koska se on lois-ta-va!)

Wonder Woman Täytyy myöntää, että DC Entertaimentin sarjisleffat eivät ole puoliksikaan yhtä hauskoja kuin Marvelin moiset, mutta onhan tämä ”Ihmenainen” nyt näkemisen arvoinen. Elokuvasta huomaa, että toimintaleffan on tehnyt naisohjaaja ja onhan nyt Gal Gadot pääroolissaan vertaansa vailla. Jos olisin hameväkeen päin kallellaan, saattaisin ihastua häneen. Lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvan juoni koostuu siitä, että Wonder Woman lähtee amatsonien saarelta komean miehen vanavedessä pelastamaan maailmaa sodan kynsistä ja silleen.

Pirates of the Carribbean, Salazar’s Revenge: Disneyn merirosvosaaga saa odotettua jatkoa. Elokuvassa Willin ja Elizabethin (ihan helvetin komea) poika lähtee etsimään Jack Sparrowta murtaakseen isänsä kirouksen. Myös edesmennyt (ja vähän pelottava) kapteeni Salazar etsii häntä vanhojen kaunojen vuoksi. Etsintään lyöttäytyy mukaan luonnollisesti myös kiintiönaiskauneutta sekä kapteeni Barbossa. Ihan perusseikkailua siis. Täytyy myöntää, että dialogi on mielestäni paikka paikoin jopa vaivaannuttavaa, mutta kapteeni Jack Sparrow ja merirosvohuumori toimii aina. Leffa sai minut myös kyyneliin, joten tätä jatko-osan jatko-osan jatko-osan jatko-osaa voi sikäli pitää onnistuneena.

Kuva:finnkino.fi

Kaunotar ja hirviö: Kaikki tuntevat tämän tarun, joten en pureudu juoneen sen enempää. Elokuvassa on noudatettu melko tarkkaan Disneyn alkuperäisversiota. Kuitenkin pieniä twistejä löytyy. Parhaan roolisuorituksen tekee Frozenin Olav’n äänenäkin tunnettu mainio Josh Gad, joka näyttelee Töppöä. En ollut aluksi aivan varma, mitä mieltä olen Emma Watsonin valinnasta Belleksi, mutta hän suoriutuu mielestäni roolista kunnialla.

PS. Myös Tom of Finland ja La La Land pyörivät edelleen teattereissa. Ensimmäiseksi mainittua en ole nähnyt, mutta uskallan suositella sitä ohjaajan sekä kuulopuheiden perusteella ja se onkin sellainen elokuva, jonka tahdon katsastaa pikimmiten jahka se suvaitsee saapua DVD:lle.

Muistutuksena myös, että uusin Spiderman -elokuva saa ensi-iltansa 5.7.2017!