Rakas päiväkirja, 

Minulla oli hirvittävän aktiivinen viikonloppu. Se on toki tosi jees, koska lähtökohtaisesti tykkään kaikesta mukavasta puuhastelusta, mutta sunnuntaina olin niin väsynyt, että menin päiväunille ja tuntuu, että en vieläkään ole oikein herännyt niiltä.

Perjantaina oli loppiainen ja siivottiin pois joulu. Olin jopa niin reipas, että ihan marttana laitoin petivaatteet ulos tuulettumaan. Sitten kävin kävelyllä ja lapsi kävi hiihtämässä sekä pulkkamäessä. Aina dissaan Pakilaa, mutta kyllä keski-ikäistä sieluani lämmittää se, että luontopolut on ihan takapihalla ja luistinrata, uimahalli, hiihtolatu sekä useampi pulkkamäki ihan kivenheiton päässä. Toki niin olisi Töölössäkin. (Paitsi ehkä se hiihtolatu. Toki en ole seitsemän Pakilassa asutun vuoden aikana hiihtänyt kertaakaan Paloheinän laduilla.)

Lauantaina käveltiin uimahalliin koko perheen voimin. Yleensä jaetaan nämä koko perheen uintikerrat niin, että molemmat vanhemmat saavat 20 minuuttia omaa uinti- tai vesijuoksuaikaa. Ilmoitettiin lapsi taas uimakouluun. Hän oli viime keväänä neljän kerran setin, mutta se meni ihan vaan totutellessa veteen. Ollaan sittemmin käyty itsenäisesti uimahallissa. Uimataito on sellainen asia, jonka toivoisin lapsen omaksuvan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Lauantaina mentiin myös elokuviin. Käytiin katsomassa Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus ja kaikki tykkäsivät siitä. Saimme joululahjaksi leffalippuja. Se on kyllä hyvä lahja. Käytiin myös samalla ostamassa lapselle uudet tossut päiväkotiin rikkinäisten tilalle sekä uudet talvirukkaset.

Sunnuntai alkoi sillä, että tuohduin Talouselämän somemainoksesta, jonka tarkoitus oli ilmeisesti kannustaa isejä pitämään enemmän vanhempainvapaata, mutta se tarkoitus oli kyllä naamioitu niin ovelasti, että ainakin minä vain pahoitin mieleni tökeröstä mainoksesta. Voisin kirjoittaa taas ihan oman postauksensa siitä, miksi on tärkeää, että molemmat vanhemmat pitävät vanhempainvapaansa. (Siis enemmän kuin sen kaksi viikkoa syntymän jälkeen…) On mielestäni noloa, että viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaita.

”Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Tutkimusten perusteella isille korvamerkityt kiintiöt johtavat perhevapaiden tasaisempaan käyttöön.

Kahden vanhemman perheissä isän vanhempainvapaan käyttö on yhteydessä äitien asemaan työmarkkinoilla. Korkeasti koulutettujen äitien puolisot pitävät muita yleisemmin vanhempainvapaata.

Tutkimusten mukaan niillä työpaikoilla, joilla isät ovat perhevapaita käyttäneet, suhtaudutaan isien perhevapaiden käyttöön melko myönteisesti.” THL.fi

Tutkimusten mukaan sekä perhevapaisen että muun palkattoman hoivatyön ja kotitöiden tasainen jakautuminen vaikuttaa paitsi sukupuolten tasa-arvoon työelämässä, myös isän ja lapsen läheiseen suhteeseen sekä pienentää eroriskiä. En siis näe mitään muita kuin positiivisia asioita perhevapaiden jakamisessa.

No mutta, se siitä tältä erää. Palaan aiheeseen ehkä myöhemmin. Joka tapauksessa tuohduin aiheesta sunnuntaiaamuna. Lähdin silti ystäväni sekä lastemme kanssa pulkkamäkeen. Käytiin myös kaakaolla. Sitten suuntasin jälkeläisen ja ystävieni ja heidän jälkeläistensä kanssa pyhiinvaellusmatkalle Klaukkalaan Viirin kirppikselle etsimään luistimia. En löytänyt. Käytiin Hesessä.

Toiselta kirppikseltä löysin lapselle yhden mekon, hiuspannan ja Opi ranskaa Akun ja Mikin kanssa -kirjan. Luettiin sitä eilen illalla.

Kirppiskierroksen jälkeen menin päiväunille, joista mainitsin. Olin niin poikki, että en jaksanut lähteä lapsen futistreeneihin, joten puoliso joutui raahautumaan sinne. Ollaan pohdittu, että laitettaisiin tuo futis nyt tauolle, kun treenipäiväkin vaihtui ihan ilmoittamatta. Lapsella on kolme muutakin harrastusta ja potkupallo on niistä ehdottomasti kuormittavin meille vanhemmille. Jokainen maksu tulee sähköpostiin ja pitää erikseen maksaa, eikä voi laittaa automaattiveloitusta. Koko ajan tulee sähköpostilla ja Whatsapilla ja vittu savumerkeillä jotain ilmoituksia ja pyyntöjä. Joka ikinen treenikerta pitää erikseen jonnekin sivustolle ilmoittaa. Lisäksi tuntuu, että lasta ei niinkään kiinnosta se futis kuin serkun kanssa pelleily. Sitä voi tehdä omalla pihalla ihan joka päivä ilmaiseksi. Sitä paitsi, kolme harrastusta viisivuotiaalle on mielestäni ihan enemmän kuin tarpeeksi.

Ikävää vaan, että lapsi ei itse haluaisi tietenkään mistään luopua. Ehdotin, että jos vaikka jatketaan sen jalkapallon parissa sitten keväämmällä, kun muut harrastukset on tauolla.

Tämä viikko on ihan superkiireinen. Minulla on kuusi päivää töitä ja välissä pitäisi näpytellä kaikenlaista artikkelia ja raportteja. Että ihan vauhdikkaasti alkaa tämäkin vuosi viime viikon selkävaivojen jälkeen.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Terkuin, Riina

Tänään aamulla olin vesijuoksemassa, koska (olen noin 100-vuotias ja) minulla on noidannuoli selässä. Muina mummoina siellä polskiessani mietin päiväkirjaa. Seuraa tunnustus: minä kirjoitin nuorempana hyvinkin aktiivisesti päiväkirjaa. Ensimmäiset niistä eivät selvinneet vuoden 2004 tuhotulvasta, mutta Livejournal-aikaiset merkintäni ovat säilyneet Internetin syövereissä. Kirjoitin Livejournalia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Siellä on niin sanotusti diippiä shittiä.

Sittemmin olen kirjoittanut tätä blogia. Viime vuosina bloggaamisen kynnys on kasvanut. Olen lukenut, että ihmiset eivät jaksa enää keskittyä blogiteksteihin ja blogiteksteistä ylipäätään on tullut artikkeleita. Se on hirveän kivaa, mutta minulla on nykyään valtava kynnys julkaista yhtään mitään, koska pitää tehdä hirveästi taustatyötä ja vähintäänkin ottaa ammattivalokuvaajan kanssa kuvia. Nyt päätin kuitenkin muuttaa suuntaa.

Päätin aloittaa päiväkirjan pitämisen

Kanavina toimikoot tämä blogi ja tietenkin myös Instagram, kuten tähänkin asti. Lupaan siis yrittää parhaani mukaan julkaista aiempaa enemmän ihan vaan ajatuksia matalalla kynnyksellä. Arkisia kuulumisia. Teen ihan varmasti myös artikkelimaistakin sisältöä, koska minulla on hirveästi hyviä aiheita takataskussa. Suunnittelen parhaillaan alkuvuoden yhteistyösisältöjä Viinipostin kanssa ja minulla on kamalan paljon kaikkia ihania reissusuunnitelmia ja teemajuhlia tulossa, joista haluan sitten teillekin kertoa silläkin uhalla, että ketään ei taaskaan kiinnosta.

Mitäs muuta? Selässä on tosiaan noidannuoli ja sen takia loppuviikon työkalenteri meni vähän uusiksi. Onneksi se ei sentään tietokoneen näpyttelyä estä. Pitäisi nytkin tehdä yhtä tarjousta, mutta kirjoitan tätä postausta sen sijaan. Noidannuolen hoidoksi sain hyvät lääkkeet ja käskyn kävellä paljon. Kävelinkin eilen esimerkiksi kirjastoon ja päiväkodille. Tänään ajattelin vielä käydä oikein asioikseni kävelylenkillä, koska on hyvä sää. Kävelen myös yhden elokuvan ennakkonäytökseen. Tai siis bussipysäkille. Olen myös joogaillut ja venytellyt niin eiköhän se siitä ala vetreytymään. Vanhuus ei tule yksin.

Tänään olin erään vaikuttajakollegan kanssa lounaalla ja söimme thaimaalaista ruokaa. Se oli hyvää. Pitäisi syödä useammin thaimaalaista ruokaa. Olispa 2014 ja TUI Fly Nordic ja Phuketin pitkät yöpyvät.

Inhoan sitä kun ihmiset kertovat asioita kertomatta mitään, mutta sanonpahan vaan, että huikeita juttuja tulossa tälle vuodelle. Kyllä koko ajan on enemmän semmoinen olo, että oli ihan fiksu päätös hypätä oravanpyörästä. Monet ovat sanoneet myös inspiroituneensa tästä minun uudesta urasuunnasta. Vaikka jotkin tahot sitä kovasti pelkäsivätkin, tämä heittäytyminen ei ole vaikuttanut negatiivisesti uraani vaikuttajamarkkinoinnin parissa, päin vastoin. Minulla on vielä jotain kolmekymmentä vuotta työelämää jäljellä ja haluan myös jälkeläiselleni opettaa, että mitä uraan tulee, sitä voi ihminen tehdä ihan mitä itse haluaa. (Kunhan nyt sen verran tulee hilloa, että saa sähkölaskun, puhelinlaskun, asuntolainan, autolainan, opintolainan, häälainan, luottokortit, vakuutukset ja lapsen harrastusmaksutkin maksettua sekä vähän mielellään pötyäkin pöytään.)

Nyt pitää mennä keittämään kahvia ja alkaa tekemään sitä tarjousta. Kertokaahan kommentteihin, mitä tykkäsitte tämmöisestä päiväkirjasisällöstä. Onko U/M? Hot or not?

(Vittu kuulostan niin boomerilta.)

T.Riina