Kuten jotkut ehkä jo pistivät Instagramista merkille, me olemme tulevan aviomieheni kanssa siirtyneet omistavaan luokkaan. Otimme ison lainan pankista ja ostimme pois kuljeksimasta tämän meidän kotimme. Tuntuu todella etuoikeutetulta, että saimme tehtyä tämmöisen järjestelyn, eikä asunnon ostoa varten tarvitse edes muuttaa.

Asuntolaina herätti minut kuitenkin pohtimaan aikuisuutta. Olen 30-vuotias äiti, joka vie lapsen päiväkotiin farmariautolla, asuu omistusasunnossa rivitalossa esikaupunkialueella ja haaveilee aurinkopaneeleista ja omasta kasvimaasta takapihalla. Olen myös viittä vaille rouva sekä tradenomi. Työelämääkin on jo takana viitisentoista vuotta.

Iltaisin alkaa väsyttää siinä yhdeksän maissa enkä viikonloppuisinkaan jaksaisi valvoa kymmentä pidemmälle. Arvostan unta enemmän kuin mitään muuta. Ruokakaupassa innostun, kun luomuliha on alennustarroitettu ja hankin lähinnä vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä ja mukavia. Hameenhelman pituuskin on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Keskustelen ystävieni kanssa työelämän murroksesta, ilmastonmuutoksesta, kirjoista, lastenkasvatuksesta ja politiikasta. Kahden viinilasillisen jälkeen tulee krapula.

Silti en tunne itseäni yhtään aikuiseksi. Saatan näyttää ulkoisesti aikuiselta, mutta älkööt antako sen hämätä. Sisäisesti olen yhtä lapsellinen kuin aina ennenkin. Tämä lapsellisuus tuo toki haasteita kasvatusasioissa, koska minunkin tekisi mieli välillä kaksivuotiaan tavoin heittäytyä maahan murjottamaan, mikäli en halua pukea päivävaatteita päälle tai syödä parsakaalia. Onneksi (minua nuoremmalla) siipallani on lehmän hermot.

Tässä kirjoituksessa keskityn vähän siihen, kuka voi tehdä ilmoituksen työnsuojeluun, miten ja miksi. Olen huomannut tässä 15 vuoden aikana, että esimerkiksi tapahtuma-alalla toimintatapojen kirjo on suurta. Työntekijät ovat melko nuoria eivätkä tunne oikeuksiaan palkansaajina. Sen vuoksi haluan herättää keskustelua ja rohkaista ihmisiä ottamaan selvää asioista ja vaatimaan. Maailma ei muutu, jos kukaan ei tee mitään.

Muun muassa tämmöisistä asioista voi tehdä kantelun työnsuojeluun:

• Laittomat ylityöt ja niistä maksettavat puutteelliset korvaukset
• Työsopimuksen puuttuminen
• Palkkakuittien puutteellisuus tai puuttuminen
• Työaikakirjanpidon puutteellisuus, epäajantasaisuus tai jos samat kirjaussäännöt eivät koske kaikkia työpaikalla
• Palkkaepätasa-arvo
• Jos on huomannut muuta sukupuoleen kohdistuvaa eriarvoisuutta esimerkiksi taukojen tai työaikakirjanpidon suhteen
• Jos työpaikalla ei ole tietoa työterveyden yhteystiedoista, vaan ne pitää vaikka erikseen pyytää toimitusjohtajalta tai jos koko lakisääteinen työterveyshuolto puuttuu
• Työn henkinen tai fyysinen kuormittavuus ja hälyyttävät burn out-sairaslomat
• Jos työnsuojeluvaltuutettua ei ole tai hänellä ei ole asianmukaista työnsuojelu-koulutusta
• Jos olet lopettanut työpaikassa, etkä ole saanut työtodistusta pyynnöistä huolimatta

Työsuojeluviranomaisten yhteinen valtakunnallinen puhelinneuvonta toimii maanantaista perjantaihin klo 9:00–15:00 numerossa 0295 016 620

Sähköposti Etelä-Suomi: tyosuojelu.etela@avi.fi

Lisätietoa ja muiden alueiden sähköpostiyhteystiedot: tyosuojelu.fi

Ilmoituksen jälkeen aluehallintavirasto on yleensä yhteydessä työnantajaan ja työpaikalle saatetaan tehdä työnsuojelutarkastus. Aluehallintavirastolla ei ole oikeutta kertoa työnantajalle, kuka tai ketkä ovat ilmoituksen tehneet, joten pomon kostoa ei kannata pelätä. Mikäli huomaat työpaikallasi puutteita tai laittomuuksia, haluan kannustaa sinua tekemään ilmoituksen, koska ilman näitä ilmoituksia mikään ei tule koskaan välttämättä muuttumaan! Ilmoituksen tekemisestä ei kannata potea huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se on iso palvelus sekä yritykselle että etenkin sen työntekijöille. On kaikkien palkansaajien oikeus tehdä työtä, joka ei kuormita kohtuuttoman paljon ja työskennellä sellaisessa ympäristössä, jossa ei koe syrjintää, epätasa-arvoa tai muita laittomuuksia.