Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Tilan taika -retriitissä hippihommissa

Minä en ole koskaan aiemmin ollut retriitissä. Sana retriitti kuulostaa vähän mystiseltä, rentouttavalta ja jollain tapaa kutsuvalta. Niinpä päätin lähteä joogaohjaajani Mari Nylundin sekä mindfullness-ohjaaja Satu Ketopellon järjestämälle Tilan taika -retriitille Fiskarsin kupeeseen keskellä synkintä syystalvea marraskuun viimeisenä viikonloppuna.

Retriitin ohjelmassa oli aamun ja illan joogaa sekä erilaisia Mindfullness- harjoituksia, kuten unelmakartan teko, kiitollisuuspäiväkirja ja tietoisen syömisen harjoitus. Joogaharjoitukset olivat lempeitä ja aloittelijoillekin sopivia. Saimme retriitin alussa nostaa kortin Lempeyden korttipakasta. Minulle tuli ”hiljaisuus”. Milloin viimeksi olet antanut hiljaisuudelle aikaa? Niinpä. En muista.

bty

Retriitin ohjelma oli sen verran väljä, että aikaa jäi pitkille kävelylenkeille, kirjan lukemiselle, saunomiselle ja hyiseen veteen pulahtamiselle. Jotkut uskaliaat pelasivat jopa lautapelejä illalla, mutta minä halusin panostaa pitkiin yöuniin ja sisään päin käpertymiseen, joten olin vähän epäsosiaalinen.

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin kertoa, mitä tuosta retriittiviikonlopusta jäi käteen:

  • Söin Villa Taikassa niin maittavia vegepöperöitä, että olen innostunut tekemään entistä enemmän kasvisruokaa kotonakin.
  • Olen yrittänyt retriitin jälkeen arkipäivisin ulkoilla enemmän ja tehdä lyhyen joogaharjoituksen aamuisin.
  • Nautin aamupalan nykyään pääsääntöisesti ihan kaikessa rauhassa.
  • Retriitissä minun mieleeni nousi ensi vuoden teemaksi ”minä rakastan” ja olen yrittänyt sen jälkeen toteuttaa enemmän arjessa tätä.
  • Nyt ja jatkossa osoitan siis enemmän rakkautta niin lähipiiriä, itseäni kuin luontoakin kohtaan. Nämä voivat ilmentyä esimerkiksi arkisina rakkauden tekoina, kuten ruoanlaittona ja pyykinpesuna, mutta myös siten, että otan säännölliset kosmetologikäynnit tavaksi, yritän viettää entistäkin enemmän aikaa sukulaisten kanssa ja teen jälleen ilmastolupauksia ensi vuodelle.
  • Olen jatkanut kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista iltaisin.
  • Laitoin ensi vuoden unelmakartan (kuvassa alla) vaatekaapin oveen. Olen joka päivä katsonut sitä ja pohtinut, miten näitä asioita toteutan.

Nämä saattavat joillekin kuulostaa ihan ihan hippihommilta. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että unelmat toteutuvat vain kun ne sanoittaa ja tuo julki. Lisäksi kaikille meille tekee hyvää päivittäin pysähtyä hetkeksi lyhyen joogaharjoituksen ääreen tai kävellä ulkosalla raittiissa ilmassa. Läheisten huomioimisestakaan ei ole varmaan kukaan koskaan nurissut.

Voin suositella tällaisia retriittejä oikein lämpimästi hektisen arjen keskelle. Ensi kerralla aion mennä jonkinlaiseen täydellisen hiljaisuuden retriittiin, koska Satu Ketopelto kertoi sellaisessa joskus olleensa ja se kuulosti juuri sopivalta minulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *