Suorittaja
3
*Kurssi ja Taste of Helsinki-liput saatu blogin kautta
Viime aikoina on ollut vaikeuksia keksiä mitään sanottavaa tänne blogiin. Tuntuu, että kaikki energiani on mennyt ihan vaan arjesta selviytymiseen. Toki viikkoihin on mahtunut myös yksi työpaikan virkistysmatka Tallinnaan, Deadpool 2-elokuva, hyödyllinen Kuntouta keskivartalo-äitikurssi* (josta kerron lisää myöhemmin), reissu sukulaisten luo Savoon, piipahdus Porvoossa sekä tietenkin herkullinen Taste of Helsinki*. Postauksen kuvituksena onkin sekalaisia otoksia näistä mukavista kesätekemisistä.
Silti arki tuntuu tällä hetkellä jokseenkin suorittamiselta ja suoriutumiselta, vaikka kesä on kauneimmillaan. Sairasteluiltakaan ei ole vältytty ja parhaillaan toivun erittäin intensiivisestä oksennustaudista.
Olen käynyt tässä läpi loppuvuoden työkuvioita, koulukursseja ja pakollisia reissuja, aikatauluttanut elämäni joulukuun loppuun saakka. Olen pääni puhki miettinyt, miten selviän syksystä kun pitäisi kirjoittaa opinnäytetyö, käydä viimeiset kurssit ja töissäkin tulee olemaan todella hektistä. Sitten pitäisi myös löytää aikaa perheelle, ystäville, kuntoilulle ja levolle.
Ei ehkä pitäisi stressata näistä asioista näin kuukausia etukäteen, mutta sellainen olen. Olen myös miettinyt, miksi olen asettanut itselleni niin kovia tavoitteita esimerkiksi valmistumisen suhteen. Jotkut viettävät opintojen parissa yliaikaa niin miksi minun pitäisi olla se supersuorittaja, joka tekee ylitöitä, treenaa, kirjoittaa blogia ja vie opinnot loppuun ennätysajassa. Onko tässä yksinkertaisesti mitään järkeä? Täytyykö minun ihan välttämättä valmistua koulusta tämän vuoden puolella? Onko minun pakko olla elämäni kunnossa kun täytän vuosia? Voisiko työtehtävistä kieltäytyä, jos kalenteri ei anna myöten tai ainakin delegoida jotain? Eikö kuitenkin tärkeintä elämässä ole viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, nukkua tarpeeksi ja voida hyvin?
Olen huomannut, että minulla stressiin auttaa parhaiten luonnossa samoilu, perheen kanssa olo ja rauhallinen jooga. Alkoholi sen sijaan pahentaa tilannetta ja huonontaa jo muutaman lasillisen jälkeen unenlaatua entisestään. Uni on nimittäin kaikkein tärkein asia maailmassa ja kuten olen aiemminkin kertonut, stressi vaikeuttaa itselläni nukahtamista merkittävän paljon. Se aiheuttaa pelottavan noidankehän, koska väsyneenä olen huonolla tuulella ja syön myös epäsäännöllisesti, jolloin voin entistä huonommin.
Minua kiinnostaisi nyt tietää, millaisia keinoja teillä lukijoilla on stressin lievittämiseen ja löytyykö sieltä muita, jotka kokevat olevansa suorittajia ja asettavansa välillä itselleen vähän kohtuuttomiakin tavoitteita?
Mä olen aina ollut ihan älytön suorittaja, ja vasta viime aikoina olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhtä aikaa. Vieläkin merkittävämpi oivallus on ollut se, että seiskan suoritus riittää myös. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti, ei aina edes hyvin, vaan pääasia on, että ne tekee jotenkin – jos ne siis on ihan pakko tehdä. Toivottavasti löydät hyvän balanssin tekemiselle, levolle ja delegoinnille – se on kans tosi tärkeä taito!
Niin ja toi alkoholi – mä oon myös jättänyt sen aika minimiin, koska se kyllä pistää unet ihan sekaisin pienelläkin annostuksella. Vanhuus? 😀
Hyvä kuulla, että muutkin on kamppailleet tän asian kanssa ja selvinneet jotenkin! Ja toi on kyllä totta, vanhuus ei tule yksin.