Kiireestä ja onnellisuudesta

Toisinaan pyörittelen anteliaasti silmiäni, kun jotkut valittavat esimerkiksi somessa kiireisestä elämästään käytyään aamulla salilla, raahauduttuaan muutamaksi tunniksi jonnekin kahvilaan naputtelemaan konetta ollen kuitenkin jo kolmen aikaan kotona. Sitten nuristaan, että ollaan ihan poikki ja että kaupassakin pitäisi käydä, eikä ole yhtään aikaa itselle.

Ihan vaan perspektiiviä antaakseni halusin paljastaa tässä yhteydessä, millaisia minun arkipäiväni yleensä ovat noin niin kuin suurin piirtein:

05:00-05:30 herätys
06:00-07:00 matkustus toisella puolella kaupunkia olevalle työpaikalle
07:00-15:00 yritän esittää olevani aikuinen vastuullisissa aikuisten töissä
15:00-16:00 matkustus hakemaan lapsi päiväkodista
16:00-17:00 kaupan kautta kotiin
17:00-21:00 kotitöitä, ruoanlaittoa, leikkiä ja pienokaisen iltapuuhat, toisinaan oppitunti koululla tai muutamana iltana viikossa treenit, jos olen onnekas
21:00 nukkumaan

Viikonloppuisin, yleensä lauantaiaamuisin, pyrin tekemään kouluhommia ja blogijuttuja sekä kuntoilemaan. Sunnuntaisin yritän pitää vapaapäivän tietokoneesta sekä puhelimesta.

Tiedostan vallan hyvin, että tämä hektinen arki on minun valintani, koska olen kokopäivätyön ohella vielä koulussakin ja olen itse asettanut itselleni kunnianhimoisen tavoitteen valmistua joulukuussa. Minä en kuitenkaan halua ihan koko ajan valittaa arjestani, koska aikaisista herätyksistä ja ajoittaisesta stressistä huolimatta nautin siitä. Kuitenkin minua huvittaa suunnattomasti ihmiset, jotka tekevät muutaman tunnin päivässä jotain työksi luokiteltavaa ja sitten kehtaavat vielä nurista, miten on ollut raskas päivä.

Koska yleensä vain ärsyynnyn moisesta, olen vähentänyt somessa roikkumista entisestään ja yritän keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät minut onnelliseksi. Koska minulla on verrattain vähän vapaa-aikaa, panostan määrän sijaan laatuun. Tein myös vuodenvaihteessa päätöksen panostaa hyvinvointiin ja pitää huolen, että myös muut perheenjäsenet saavat tarpeeksi omaa aikaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän perheen arki on aika pitkälti ”läpsystä vaihto” -meininkiä, jotta molemmat vanhemmat voisivat käydä töissä, harrastuksissa ja nähdä toisinaan ystäviäkin. Toki olemme myös pitäneet kiinni siitä, että kerran kuussa kävisimme kahdestaan vaikka syömässä tai elokuvissa ja luonnollisesti viikonloppuisin teemme asioita koko perheen voimin. Kuitenkin arki on aikamoista tetristä ja kalentereiden synkronointia, mutta kun panostaa myös laadukkaaseen vapaa-aikaan, yhtälö toimii mielestäni ihan hyvin.

Koska minähän olen ihan perusluonteeltani negatiivisuuteen taipuva ja vittumainen ämmä, olen tietoisesti yrittänyt kehittää positiivista ajattelua. Kaikilla ihmisillä ympärilläni on niin paljon helpompaa, jos minä en hiilly turhanpäiväisistä joutavuuksista. Välillä se luonnistuu, toisinaan ei. Olen kuitenkin viime aikoina iltaisin listannut asioita, jotka päivän aikana onnistuivat ja joista tulin iloiseksi. Sitä voi kutsua kiitollisuuspäiväkirjaksi tai huuhaaksi, mutta päätinpä loisteliaaksi lopuksi listata tänne blogiinkin kymmenen asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi:

1. Perhe
2. Siisti koti ja sisustaminen
3. Jooga, treenit sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi
4. Kirjoittaminen
5. Virkkaaminen ja neulominen
6. Ystävät
7. Elokuvissa käyminen
8. Kirjojen lukeminen
9. Nukkuminen ja syöminen
10. Matkustelu

Postauksen kuvituksena yritykseni ottaa vauhdikkaasta tyttärestäni salonkikelpoisia yksivuotiskuvia.