Kuten moni varmasti tietää, olen hyvinkin säyseä, enkä koskaan hermostu turhista pikkuasioista. Oikeastaan minua voisi parhaiten luonnehtia sanoilla ”positiivisuuden lähettiläs” tai ”itse aurinkoisuus”. Myös ”lauhkea kuin lammas” sopisi erinomaisesti tämän rauhallisen luontoni kuvailuun.

On olemassa kuitenkin muutamia asioita, jotka saavat minut raivon partaalle. Ei kovin montaa, mutta joitakin, vaikka se varmasti monelle tuleekin suurena järkytyksenä ottaen huomioon, miten tavattoman pitkäpinnainen olen. Ajattelin nyt listata näitä ärsytyksen aiheita, koska olen tänäänkin niin hirveän hyvällä tuulella.

• Hidas netti tai tietokone ottaa päähän aina etenkin kun nämä eivät koskaan toimi silloin kun oikeasti pitäisi tehdä jotain muutakin kuin katsella kissavideoita. Eilen yritin kolmesti hakea lapselleni päivähoitopaikkaa ja kolmesti tietokone sammui. Sitten luovutin ja päätin, että kyllä kai nyt sitten melkein vuoden ikäinen pärjää ihan yksin kotona. Ennen vanhaan sen ikäiset olivat jo peltotöissä ja hiihtivät kouluun sata kilometriä!
• Jos minua häiritään silloin kun olen tekemässä jotain keskittymistä vaativaa, ärsyynnyn. Ei ole oikeasti helppoa saada uudestaan ajatuksen langasta kiinni.
• Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.
• Jos en pääse liikkumaan, tulen huonolle tuulelle. Olen ollut taas flunssassa, enkä ole kyennyt edes kävelylenkille. Sen kyllä huomaa olossa.
• Sotku vituttaa erityisen paljon. Kestän aika kauan pölypalleroita ennen kuin koen pakottavaa tarvetta imuroinnille, mutta epäjärjestys saa minut välittömästi huonolle tuulelle.
• Univaje on ehkä pahin kaikista, koska väsyneenä nämä asiat pännivät kahta kauheammin. Tai siis satakertaisesti. Väsyneenä olen hirviö. En oikeastaan enää muista, millainen olen kun en ole väsynyt. Ehkä jaksan kammata hiukset ja vitsailla?
• Jos en saa viettää aikaa yksin, minusta tulee entistäkin kärttyisempi. Minä tarvitsen toisinaan hetken (tai kokonaisen päivän) ihan itselleni. Kaipaan sitä, että minun ei tarvitse puhua kenellekään, voin kulkea omissa mietteissäni ympäriinsä ja mennä spontaanisti elokuvan päivänäytökseen tai sushibuffaan, eikä kukaan tarvitse minua.
• Nälkäisenä olen erityisen kiukkuinen. Kaikkein pahin yhdistelmä on väsymys, nälkä ja vessahätä. Ja kuumuus. Ja muut ihmiset. (Eli siis toisin sanoen olisi kannattanut olla kanssamme Roomassa toissa kesänä.)
• Raha ärsyttää. Erityisesti silloin, jos sitä ei ole.
• Jos en ole tuntenut itseäni kauniiksi pitkään aikaan, minusta tulee ihmisraunio. Tarvitsen sitäkin, että välillä laitan ylleni nätin mekon ja huulipunaa. Kotona harvemmin tulee laitettua. Koulua varten jaksan juuri ja juuri katsoa, että vaatteissa ei ole puklua, joten sitä ei lasketa.

Rehellisesti sanottuna käy kyllä oikeasti sääliksi kaikkia, jotka joutuvat olemaan kanssani tekemisissä. Minulla on ihana avomies, joka imuroi, hoitaa lasta, tekee ruokaa ja välillä ottaa yöheräämiset ja silti kehtaan valittaa. On kuitenkin huomionarvoista, että vaikka nalkutankin taukoamatta, en tietenkään vaihtaisi päivääkään. Muutaman yön voisin kuitenkin vaihtaa.

Tiedostan, että monet näistä yllä mainituista ketutuksen aiheista nyt vain ovat sellaisia asioita, joita pikkulapsiarjen keskellä joutuu kestämään, kuten jatkuva väsymys, sotku ja vapauden menetys. Ymmärrän, että on monia, jotka antaisivat mitä tahansa, että saisivat herätä öisin lapsen vuoksi. Tiedän myös, että on olemassa vauvoja, jotka nukkuvat paljon huonommin kuin omani, mutta väsymys on subjektiivista.

Haaveilen aktiivisesti siitä, että olisin jonain päivänä sellaisessa asemassa, että voisin esimerkiksi kirjoittaa vaikka kolme tuntia putkeen keskeytyksettä, ulkoistaa ruokahuollon ja siivouksen jollekin muulle, liikkua tarpeeksi sekä käydä todella, todella usein kauneushoitolassa hemmoteltavana. Ja herätä virkeänä.

Lue myös:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.3

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.4

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Olen täällä blogissakin avoimesti useaan otteeseen halveksinut ihmisiä, jotka keräävät nurkkiinsa kaikenlaista roinaa. Minulla kun on tapana käydä vähintään kerran vuodessa omaisuuteni läpi ja luopua turhasta. Sen jälkeen kun sain valkolakin päähäni, olen muuttanut kuusi kertaa. Siinä luulisi karsiutuneen aika tavalla tavaraa.

Jostain syystä kuitenkin olen säilyttänyt vinon pinon lukioaikaisia oppikirjoja ja kokonaisen kansiollisen vanhoja kokeita, enkä kyllä ihan rehellisesti sanottuna tiedä, miksi. Niinpä ajattelinkin nyt huvittaa teitä julkaisemalla muutamia otteita näistä yli kymmenen vuotta vanhoista ihan lähimenneisyydessä raapustetuista teksteistä. Lainauksen perään laitan kyseisen esseen aiheen ja mahdollisen arvosanan. (En sitten muuten mene takuuseen alla olevien lennokkaiden lausahdusten paikkansapitävyydestä.)

Historia: 

”Yhdysvallat oli yksi teollisuuden johtavista maista. Henry Ford otti ensimmäisenä käyttöön liukuhihnatuotannon autoille, rautatieverkosto levisi laajalle ja puhelin keksittiin. Myös amerikkalainen kulttuuri alkoi 1800 -luvulla muotoutua toden teolla. Teollisuuden kasvua ja vaurastumista jatkui pitkälle 1900 -luvulle saakka lukuun ottamatta suurta pörssiromahdusta 1929, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.” (Yhdysvallat 1800 -luvulla, 9+)

”Oheinen kartta kuvaa toisen maailmansodan jälkeistä kylmää sotaa sekä suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, joka kattoi puolet Euroopasta. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto oli laajimmillaan ja se oli alistanut itäisen Euroopan alleen. Osaa maista, kuten Tsekkoslovakiaa ja Puolaa, kutsuttiin Neuvostoliiton sateliiteiksi. Punainen mahti ulottui aina Berliinin länsipuolelle saakka ja kommunismi näennäisesti kukoisti itäblokin maissa.” (Rautaesirippu laskeutuu, 8,5)

”1600- ja 1700 -luvuilla vallinneeseen itsevaltiuteen liittyy olennaisesti merkantilismi. Tuon taloussuuntauksen mukaan kauppaa oli käytävä valtion etujen nimissä. Käytännössä talouden rattaat pyörivät siis itsevaltiaiden hyväksi. Maailman ajateltiin olevan kuin valtava kakku, josta jokainen valtio halusi itselleen mitä suurimman siivun.” (Merkantilismin aika, 9,5)

Uskonto:

”Samalla tavoin kuin uskovainen taiteilija värittää sielunmaisemansa kankaalle, pukee kirjailija sen sanoiksi. Kuitenkin jopa suhteellisen suvaitsevassa Suomessa oltiin ennen hyvin tarkkoja siitä, mikä on sopivaa kirjallista ilmaisua. Muutamia vuosikymmeniä sitten kirjailija Hannu Salama joutui raastupaan, koska hänen teoksensa ”Juhannustanssit” nähtiin jumalanpilkkana.” (Taide uskonnollisuuden tulkkina, 9,5)

”Kirkon kannalta siirtymäriitit, avioliittoon vihkiminen, kaste, konfirmaatio ja hautaus ovat tärkeitä. Suomen evankelisluterilainen kirkko saa valtiolta rahaa hautausmaiden ylläpitoa varten. Lisäksi kirkkoon kuuluvat maksavat kirkollisveroa, joka on tuiki tärkeä tulonlähde. Kirkkoja kun ei nimittäin ylläpidetä vain Pyhän Hengen voimalla.” (Siirtymäriittien merkitys Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, 9,5)

”Molemmissa uskonnoissa on käsitys uudelleensyntymisestä. Hindut kutsuvat tätä samsaraksi, sielunvaellukseksi. Karman laki määrää, minkä ilmenemismuodon atman, sielu, saa. Atman on pysyvä vaihtaen vain kuorta sielunvaelluksessa. Sen päämääränä on kerran yhtyä brahmaniin, maailmansieluun. Buddhalaisuudessakin karman laki määrää sielunvaellusta, mutta koko tapahtuma käsitetään eri tavalla: mikään ei ole ikuista ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Siksi buddhalaisuus hylkää käsityksen atmanista. Buddhalaista versiota sielunvaelluksesta voisi kuvata rivillä kynttilöitä: yksi kynttilä sytyttää aina seuraavan sammuessaan.” (Buddhalaisuuden ja hindulaisuuden erot, 9)

”Viimeistään silloin kun Darwin, joka itse oli syvästi uskonnollinen, esitti evoluutioteoriansa, alettiin kirkon totuuksia laajalti epäilemään. Monille oli vaikeaa sulattaa, että ihminen polveutuisi apinasta. Darwin kannatti kuitenkin itse vertauskuvainnollista tulkintaa. Näin ollen Raamatun luomiskertomus ja tieteelliset teoriat olivat yhdistettävissä.” (Tieteen ja uskonnon suhde, 9,5)

Äidinkieli:

Onko nykyajan lastenkirjallisuus vailla moraalisia arvoja? Millaisia vaikutteita taaperot nappaavat kuvitettujen sivujen ja värikkäiden sanojen maailmasta? Voiko ipanoiden kasvatuksen epäkohtia perustella painettuun sanaan tukeutuen? Millaisia opuksia pienokaisille tulisi tarjoilla, jotta turmiolliset vaikutukset eivät syöpyisi tajunnan pohjille?” (Kirjallisuus lasten kasvattajana, 90/99)

”Lies-Niittymäki on yleisönosastokirjoituksessaan sillä kannalla, että ”tuulivoimaloiden hallitsematon hajasijoittaminen pitkin maisemallisesti ja biologisesti herkimpiä ja haavoittuvimpia saaristo- ja tunturialueita pitäisi kieltää lailla”. Mokoma väite on suorastaan naurettava. Tuulivoimaloiden esteettinen haitta on melko hääppöinen peruste lakialoitteelle. Yhtä lailla kuka tahansa voisi vaatia rumien, mutta käytännöllisten kerrostalojen romuttamista, koska ne eivät kuulu kansallismaisemaan.” (Lisää voimaa, mutta millä hinnalla, 5/5)

”On ollut mielenkiintoista seurata taitavan hiihtäjän, Mika Myllylän, yksityiselämän riepottelua lehdistössä. Ennen Lahden dopingskandaalia vuonna 2001 Myllylä oli lehdistön oma suolla tarpova sisukas karpaasi. Nyt hänet muistetaan lähinnä perheriidoista ja alkoholiongelmasta. Moinen on valitettavan yleistä. Kuinka monelle tulee Matti Nykäsestä ensimmäisenä mieleen tämän voittamat kultamitalit? Kuka ajattelee Jere Karalahtea ennen kaikkea yhtenä SM-liigan taitavimmista puolustajista?” (Ovatko he sankareita kaikki? 40/60)

Luova kirjoittaminen ja journalismi:

”Viluinen aamu
Vailla kaurapuuroa
Kuka vei äidin?”

”Ei kai nyt sentään
ylle kattojen nouse
siivetön lintu”

”Yksinkö tuolla
kuutamolle kuiskailee
hiljainen tienoo”

”Heillä, jotka vain istuvat odottamassa, on aikaa nähdä elämän vilahtavan ohitse.”
”Kengät pidentävät ihmistä, mutta eivät elämää.”
”Hän oli hyvin sivistynyt ja laiha. Saihan hän syödäkseen vain uutispuuroa.”

(Haikuja ja aforismeja)

”Genova oli siihen aikaan hiljainen. Se oli ennen kuin turistit valtasivat putiikit ja kadut sandaaleineen ja videokameroineen. Ne moukat! Kahvi oli jäähtynyt. Katsoin kun Anette tuijotti pihalle sanomatta sanaakaan. Aallot löivät rantakiviin. Ne toivat viestejään maailman ääristä. Sinne mekin matkustaisimme. Hänen kahvinsa oli vahvempaa, kerrottiin. Anette itki hiljaa. Pian muodostui Genovan kiveyksille virtaava suolainen puro, johon hän lopulta hukkui. Toisinaan mietin, miksei hän lopettanut ajoissa.” (Novelleja ihmisyydestä)

”Miten kummassa opiskelijat selviävät loman ilman koulukirjojen lennokkaita lausahduksia ja piirtoheittimen rauhoittavaa hyrinää? Kuinka koululaiset kestävät pitkän kesän vailla vuosilukujen pänttäämistä ja epäsäännöllisiä verbejä? Miten voi sietää viiltävää kaipuuta Alppilan lukion harmaiden seinien sisäpuolelle? Monet hukuttavat koulunpuutteesta aiheutuvan surun kesätöissä ahkeroiden. Rahan ansaitseminen on sivuseikka. Pääpaino asettuu ilman muuta tahtoon herätä aikaisin ja puurtaa.” (Pääkirjoitus, Apropoo -lehti)