Suomen kesästä ei koskaan tiedä, tuleeko taivaalta polttavia auringonsäteitä vai räntää. Siksipä kannattaakin suunnata elokuvateatterin viileään hämärään. Se nimittäin toimii niin sateensuojana kuin paahtavan helteen virkistävänä keitaanakin. (Älkööt kuitenkaan suunnatko elokuviin huomenna juhannusaattona, sillä ainakin Finnkinon teatterit pitävät ovensa suljettuina.)

Vaikka elävien kuvien katselmus on tässä tuoreen äitiyden myötä jäänyt vähemmälle kuin ennen, on olemassa joitakin leffoja, joita ei vaan voi jättää katsomatta. Siksipä ajattelinkin nyt suositella teille muillekin muutamaa kesäpäivien piristykseksi:

Guardians of the Galaxy vol2.  Taisin jossain postauksessa jo mainitakin, että tämä elokuva oli niin hyvä, että olisin halunnut mennä katsomaan sen heti uudestaan. Jatko-osat eivät useinkaan ole kovin mairittelevia, mutta tämä pätkä oli, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin parempi. Elokuvassa Quill löytää kadoksissa olleen isänsä (vai löysikö isä kadoksissa olleen Quillin?) ja siitähän se seikkailu sitten alkaakin. Leffan parasta antia on paitsi mielettömän hyvät musiikkivalinnat ja vauva-Groot, myös ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöhahmojen syventyminen. Juonellisesti elokuva ei ole kuitenkaan kummoinen ja sen voi hyvin katsoa, vaikkei olisi nähnyt ensimmäistä osaa. (Suosittelen kuitenkin katsomaan myös sen ekan, koska se on lois-ta-va!)

Wonder Woman Täytyy myöntää, että DC Entertaimentin sarjisleffat eivät ole puoliksikaan yhtä hauskoja kuin Marvelin moiset, mutta onhan tämä ”Ihmenainen” nyt näkemisen arvoinen. Elokuvasta huomaa, että toimintaleffan on tehnyt naisohjaaja ja onhan nyt Gal Gadot pääroolissaan vertaansa vailla. Jos olisin hameväkeen päin kallellaan, saattaisin ihastua häneen. Lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvan juoni koostuu siitä, että Wonder Woman lähtee amatsonien saarelta komean miehen vanavedessä pelastamaan maailmaa sodan kynsistä ja silleen.

Pirates of the Carribbean, Salazar’s Revenge: Disneyn merirosvosaaga saa odotettua jatkoa. Elokuvassa Willin ja Elizabethin (ihan helvetin komea) poika lähtee etsimään Jack Sparrowta murtaakseen isänsä kirouksen. Myös edesmennyt (ja vähän pelottava) kapteeni Salazar etsii häntä vanhojen kaunojen vuoksi. Etsintään lyöttäytyy mukaan luonnollisesti myös kiintiönaiskauneutta sekä kapteeni Barbossa. Ihan perusseikkailua siis. Täytyy myöntää, että dialogi on mielestäni paikka paikoin jopa vaivaannuttavaa, mutta kapteeni Jack Sparrow ja merirosvohuumori toimii aina. Leffa sai minut myös kyyneliin, joten tätä jatko-osan jatko-osan jatko-osan jatko-osaa voi sikäli pitää onnistuneena.

Kuva:finnkino.fi

Kaunotar ja hirviö: Kaikki tuntevat tämän tarun, joten en pureudu juoneen sen enempää. Elokuvassa on noudatettu melko tarkkaan Disneyn alkuperäisversiota. Kuitenkin pieniä twistejä löytyy. Parhaan roolisuorituksen tekee Frozenin Olav’n äänenäkin tunnettu mainio Josh Gad, joka näyttelee Töppöä. En ollut aluksi aivan varma, mitä mieltä olen Emma Watsonin valinnasta Belleksi, mutta hän suoriutuu mielestäni roolista kunnialla.

PS. Myös Tom of Finland ja La La Land pyörivät edelleen teattereissa. Ensimmäiseksi mainittua en ole nähnyt, mutta uskallan suositella sitä ohjaajan sekä kuulopuheiden perusteella ja se onkin sellainen elokuva, jonka tahdon katsastaa pikimmiten jahka se suvaitsee saapua DVD:lle.

Muistutuksena myös, että uusin Spiderman -elokuva saa ensi-iltansa 5.7.2017!

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät viihdy lainkaan yksin. Jotkut eivät kaipaa hetkiä vain itsensä seurassa. Minä olen kuitenkin sellainen, joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, hiljaisuuttakin. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää. Minulle väärin olisi toimia luontoni vastaisesti ja hampaat irvessä suorittaa äitiyttä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Olen paitsi äiti, myös edelleen minä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän taloudessamme on kaksi tasa-arvoista vanhempaa. Tiedostan, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin luottavaisin mielin jättää pienokaisen isänsä kanssa kaksin. Minun mielestäni tällaiset hetket vahvistavat isän ja tyttären suhdetta sekä ovat arvokkaita molemmille. Ihan samalla tavalla kuin minun ja lapsen kahdenkeskiset hetket ovat arvokkaita toisen vanhemman ollessa töissä tai omissa menoissaan.

Olen ollut tässä neljän kuukauden äitiyteni aikana elokuvissa, syömässä ulkona, koulutustilaisuudessa, blogitapahtumissa, kuntosalilla ja Ravintola Teatterin VIP -bileissä. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se, että ottaa toisinaan sitä kipeästi tarvitsemaansa omaa aikaa, ei ole mielestäni lainkaan osoitus siitä, että olisi jotenkin huono äiti. Itse olen ainakin rehellisesti sanottuna joka ikinen kerta näiden pienten irtiottojen jälkeen paremmalla tuulella ja luonnollisesti ikävöin vauvaa hirmuisesti aina ollessani muualla.

Minä, ystäväni Inka sekä roséviini

Halusinkin vain muistuttaa, että äitiys ei ole mikään kilpailu siitä, kuka jaksaa pisimpään nukkumatta tai selviää viikkokausia jatkuneista rintaraivareista turvautumatta (tutti)pulloon. Kun pääsen silloin tällöin esimerkiksi treenaamaan muutenkin kuin kotijumpalla tai vaunulenkeillä, jaksan paremmin arjessa. Jos minulle tulee sellainen olo, että tarvitsen yön hotellissa, varaan hotellihuoneen ja painelen surutta sinne. Mielenterveydelleni tekee myös hyvää joskus laittautua, pistää päälle muutakin kuin maitotahrainen huppari ja tuntea itseni naiselliseksi sekä kauniiksi. (Ei toki sillä etteikö kotona vauvan kanssa kaksin ollessa voisi meikata ja kulkea korkokengissä…)

En ole kovinkaan hyvä matematiikassa, mutta olen oivaltanut yhden yhtälön, joka liittyy tähän äitiyteen:

Hyvinvoiva äiti=hyvinvoiva parisuhde=hyvinvoiva lapsi

Täytyy muistaa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on eri ihmisille eri asioita. Toiselle se voi olla viinilasillinen ystävän kanssa, jollekin kunnon treeni, joogahetki tai vaeltaminen luonnossa siinä missä kolmas lukee kirjaa hiljaisuuden vallitessa ja neljäs käy hieronnassa. Joillekin se on sitä, että saa olla joka vuorokauden hetki lapsensa vieressä tai sitä että pääsee puolison kanssa kaksin elokuviin. Se voi myös olla sekoitus näitä kaikkea.

Tämän kirjoituksen pointti on se, että toivoisin kaikkien äitien muistavan pitää huolta myös itsestään, mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa. Toivoisin myös, että me äidit voisimme olla vähän vähemmän tuomitsevia kanssasisaruksia kohtaan esimerkiksi nukkumisjärjestelyiden, äitiysloman pituuden ja imetyksen suhteen.

Lue myös:

Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Mitä on hyvinvointi?

Naama kuntoon Siluetti Spassa