Useissa blogeissa on viime päivinä näkynyt näitä kymmenen vuoden profiilikuvakollaaseja. Mamma rimpuilee sen aloitti. Mielestäni tämä on niin hauska aihe, että päätin itsekin lähteä moiseen leikkiin mukaan. Ihan vain sen kunniaksi, että minäkin olen ollut siellä naamakirjassa kymmenen vuotta.

Tässäpä siis minun kymmenen kuvaani, jokaiselta vuodelta yksi.

2007

Ensimmäinen profiilikuvani oli tämä otos ajalta, jolloin en oikein ymmärtänyt konseptia paita, vaan kaikki rievut kelpasivat mekoiksi. Myös isot korvakorut olivat pop. Kuva on otettu kartanossa Töölönlahdella, jossa ystäväni silloin asui sen kesän.

2008

Tämä kuva on otettu vappuna kun olin pukeutunut Marilyn Monroeksi ja join asiaankuuluvasti tyylikkäänä vodka-tuoremehua. Isot korvakorut olivat tässäkin kova juttu.

2009

Otos on Porin Reposaaresta kun olin ystäväni äidin häissä. Varmaankin tästä vaarallisen näköisestä ilmeestä johtuen jouduimme kyseisissä kinkereissä katutappeluun, jota ratkottiin myöhemmin oikeudessa asti. Esiinnyimme myös juhlissa spontaanisti bändin kanssa laulaen ”Paratiisi” -nimisen klassikon hääparille. Kiva idea muuten, mutta kumpikaan ei osaa laulaa ja toinen ei ollut edes koskaan kuullut koko kipaletta.

2010

Minulla oli hetken aikaa blondista takaisin brunetteksi siirtyessäni tämmöiset räikeän punaiset hiukset. Ne olivat kieltämättä seksikkäät, mutta koin näyttäväni enemmän pornotähdeltä kuin itseltäni. Kenties siksi vaikuttaakin siltä, että olen tässä kuvassa nakupellenä, vaikka minulla taisi oikeastaan olla joku olkaimeton mekko päällä.

2011

Minulla oli ruskeiden piilolinssien aikakausi, kuten kuvasta voi havaita. Tämä on otettu 22-vuotissyntymäpäivänäni, jolloin tunsin itseni todella vanhaksi ja kerroin palomiesten pikkujouluissa kovaan ääneen kaikille, kuinka olen vanha luuska, jolla on selluliittia. Ei liene ihme, että sinä iltana lähdin kotiin yksin.

2012

Näytän kuvassa iloiselta, mutta totuus on, että kyseinen valkkari oli kamalan pahaa. Kuva on nimittäin otettu Hurghadan Hard Rock Caféssa ollessani matkaoppaana Egyptissä. Siellä tuo paikallinen viini ei ollut mitenkään erityisen maukasta, mutta kyllä se päähän nousi siinä missä muuallakin.

2013

Tämä otos on Gran Canarialla legendaarisessa opaskämpässä Casa Rosalla otettu. Huomatkaa rusketus, jota ei olekaan sen koommin näkynyt.

2014

Elettiin kesän viimeisiä hetkiä ja olin juuri ostanut kirpputorilta farkkuliivin. Pitihän se ikuistaa Hesperianpuistossa. Seuraavalla viikolla tulikin syksy, räntää ja lehdet tippuivat puista.

2015

Iloinen lentoemäntä tässä vaan ihan muina henkilöinä heittelee värikkäitä lehtiä…

2016

Tässä olen lähdössä syömään ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Olin raskaana ja minulla oli aivan järkyttävä pahoinvointi, vaikka sitä ei kuvasta välttämättä huomaakaan. Jouduin tosin ottamaan ehkä sata vedosta ennen kuin sain yhden julkaisukelpoisen.

2017

Minulla ei oikeastaan ole tältä kuluneelta vuodelta profiilikuvaa, joten päätin lisätä muuten vain tämmöisen valloittavan selfien, jossa todellinen luontoni tulee esiin: ei paljoa hymyilytä.

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia edelliseen postaukseeni niin täällä blogissa, sosiaalisessa mediassa kuin kasvotustenkin kommentoineita. Lämmittää mieltäni huomata, miten sydämellisiä ihmisiä siellä ruutujen toisella puolella ja ylipäätään elämässäni onkaan. Kiitos, että olette.

Viimeisen viikon aikana minut on täyttänyt valtava kiitollisuus. Ajattelinkin nyt tavoistani poiketen kirjata ylös asioita, joiden vuoksi olen viime aikoina ollut onnellinen. Yleensähän minä listaan lähinnä asioita, jotka ovat ärsyttäneet, mutta ehkä tämä äitiys on pehmentänyt minua sen verran, että juuri nyt mikään ei niin perustavanlaatuisesti ota päähän. Tai sitten en ole ollut tarpeeksi ihmisten ilmoilla, koska yleensä ne on ne muut kansalaiset, jotka ärsyttää.

Vaunulenkit yhdessä jonkun kanssa. Vaikka nautin suunnattomasti lenkkeilystä ihan itsekseni, tulee kaverin kanssa kävellessä kuin huomaamatta kuljettua pidempi matka. Sunnuntaina esimerkiksi vaelsimme ystäväni kanssa Hietsuun munkkikahville kymmenen kilometrin lenkin kuulumisia vaihdellen.

Jooga on osoittautunut minulle entistäkin tärkeämmäksi harrastukseksi. Olen huomannut, että puolen tunnin rauhallinen joogaharjoitus antaa minulle enemmän energiaa kuin vastaava aika päiväunilla. Lisäksi se avaa kivasti todella pahasti jumiutunutta selkääni.

Grillaus ja takapiha. Olen onnellinen, että päätimme pitää grillijuhlat viime viikonloppuna aurinkoisessa säässä, sillä nyt ulkona sataa taas rakeita. Tarjolla oli valtava määrä erilaista grillattavaa, kesän ensimmäiset mansikat sekä erinomaista viiniä. Minäkin sain nauttia lasillisen shampanjaa ja söin liikaa ribsejä sekä suklaakakkua.

Kappelin terassi. Olin perjantaina lounaalla ravintola Kappelin terassilla Esplanadilla. Voin suositella sitä kaikille muillekin lattemammoille, kunhan ette änkeä sinne vilkkaimpaan lounasaikaan. Terassille pääsee hyvin vaunujen kanssa ja niille on mukavasti tilaa. Oma jälkeläiseni nukkui autuaasti koko sen ajan kun ystäväni kanssa aterioimme. Siitä olen erityisen kiitollinen.

Guardians of the Galaxy vol 2. Viime viikolla pääsin myös treffeille avomieheni kanssa kun suuntasimme eläviin kuviin katsomaan tuon kauan odotetun jatko-osan. Rehellisesti sanottuna se oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin edeltäjänsä. Haluaisin mennä heti katsomaan sen uudestaan.

Äitiysloma. En ole koko työurani aikana pitänyt lomaa viikkoa kauempaa. Jos minulla on ollut lakisääteinen loma, olen tehnyt sen aikana muita töitä. Olen vasta ihan viime aikoina alkanut nauttia siitä vapaudesta, jonka tämä äitiysloma mahdollistaa. Esimerkiksi lähdimme taannoin ystäväni ja tämän lapsen kanssa spontaanille pyhiinvaellusmatkalle Klaukkalaan Uudenmaan leipä -nimiseen leipomoon, josta saa maailman parhaita lihapiirakoita. Piipahdimme myös kirpputorilla ja löysinkin sieltä vaikka mitä tarpeellista pienokaiselleni. Törmäsin myös ala-asteaikaiseen opettajaani ja mielessäni alkoi samantien rullata äidinkielen sijamuodot, jotka hän pakotti opettelemaan ulkoa. (Nominatiivi, genetiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi…)

Vuorovaikutus vauvan kanssa. Nyt kun lapsi on alkanut ottamaan enemmän kontaktia ympäristöönsä, nautin hänen kanssaan olemisesta valtavasti. On hienoa huomata, miten noin pieni ihminen on jo ihan oma (melko voimakas) persoonansa. On myös mielenkiintoista seurata hänen kehitystään: hän on juuri oppinut kääntymään vatsalta selälleen ja jokeltelee kovasti.