Vuoden vaihtuessa ihmiset tekevät kaikenlaisia katteettomia uudenvuodenlupauksia. Kaikki aikovat vähintäänkin laihduttaa parikymmentä kiloa, rajoittaa herkuttelut viikonloppuihin, opetella uuden kielen, olla enemmän läsnä ja voittaa lotossa.

En ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Nimittäin minäkin tein kuukausi sitten listan asioista, joita aion saavuttaa tänä vuonna. En kuitenkaan lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, kuten yleensä, vaan pyrin asettamaan itselleni konkreettisia ja mitattavia tavoitteita. En ensin ajatellut kertoa näistä kenellekään, vaan pitää ne visusti omana tietonani. Sitten kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, että jos kirjaankin ne tänne blogiin, on noloa olla toteuttamatta niitä. Osaa olenkin jo ponnekkaasti alkanut toteuttamaan, ollaanhan tässä nimittäin jo helmikuun puolella ja vuosi täydessä käynnissä.

1. Puhelimen käytön vähentäminen. Hävettää myöntää, mutta olen riippuvainen älyluuristani. Niinpä tavoitteeni on rajoittaa tämän viheliäisen kapistuksen käyttöä siten, että en näprää puhelinta iltakymmenen jälkeen. Toistaiseksi olen epäonnistunut tässä kaamealla tavalla.
2. Opettelen kokkaamaan uusia ruokia. Kuulemani mukaan lapsen saaminen tarkoittaa, että olen sidottuna tähän huusholliin vuorokauden ympäri seuraavat 18 vuotta ja elämäni tulee olemaan vain pyykkäämistä sekä ruokahuoltoa. Tämän vuoksi olen ajatellut opetella laittamaan ruokaa. Todisteena aion jakaa yksinkertaisia arkimurkinareseptejä enemmän tänne blogiinkin.
3. Panostan ihonhoitoon. Minulla on teini-iästä asti ollut ongelmallinen naama. Viime vuosina finnien ja mustapäiden lisäksi olen saanut nauttia rypyistä enenevissä määrin. On tullut aika tehdä asialle jotain. Niinpä päätin panostaa tänä vuonna ihonhoitoon ja ottaa rutiiniksi säännölliset kosmetologikäynnit.
4. Opintopisteiden kerryttäminen. Olen tosiaan tämän kevätlukukauden poissaolevana koulusta, mutta tarkoituksena olisi palata syksyllä opintojen pariin siitäkin huolimatta, että olen vielä sitten arkipäivisin kotona lapsen kanssa. Muksun luonne ja nukkumisen taso määrittänevät hyvin pitkälti tämän toteutumisen, mutta tavoitteena olisi saada vähintään 30 opintopistettä kasaan verkko- ja intensiivikursseilla sekä iltaluennoilla.
5. Hymy kuntoon. Tämän projektin aloitin oikeastaan jo viime vuonna, koska odottavien äitien suunterveyden kanssa ei ole leikkimistä. (Esimerkiksi piilevä tulehdus saattaa aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen riskin.) Tähän väliin haluan todeta, että minulla on pentuna tehtyjen oikomishoitojen vuoksi järkyttävä hammaslääkärikammo ja siksi olen aikuisiällä lyönyt perustarkastuksia laimin siinä määrin, että paikattavaa riitti. Sain kunnallisesta hammashoidosta tarpeekseni ja olen nyt siirtynyt yksityisen asiakkaaksi. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ja voisinkin kirjoittaa aiheesta ihan kokonaisen postauksen.
6. Kiinnitän huomiota hyvinvointiin. Kun tämä vauva vihdoin päättää syntyä, on edessä aivan uusi arki. Kaiken sen epävarmuuden, tummien silmänalusten ja kakkavaippojen keskellä on entistäkin tärkeämpää pitää omasta jaksamisestaan huolta. Niinpä lupaan panostaa itseeni, antaa kropalle aikaa toipua ja aloittaa maltillisesti taas säännöllisen liikunnan. Lisäksi lupaan nauttia omasta ajasta, oli se sitten kymmenen minuutin kauppareissu yksin tai kokonainen tunti kahvilassa ystävän kanssa. Yritän myös muistaa parisuhteen toista osapuolta ja olla hänelle kiltti uupumuksesta huolimatta.
7. Opettelen neulomaan vaativampia juttuja. Koska olen taas pitkästä aikaa toden teolla innostunut käsitöistä (kuvassa alla), aion viedä harrastuksen uudelle tasolle ja opetella vihdoin tekemään villasukan kantapään.
8. Matkustan Lontooseen. Eräs ystäväni muutti sinne tässä taannoin, joten täytyyhän kummitätiä lähteä sitten koko perheen voimin tervehtimään vaikka tuossa loppukesän korvilla. Sitä paitsi edellisestä visiitistä tuohon suurkaupunkiin on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta.
9. Osallistun Kiuruveden Iskelmäviikoille. Tämä jokavuotinen kesän suurin sosiaalinen tapahtuma on jäänyt itseltäni väliin töiden vuoksi jo liian monta kertaa. Tänä vuonna se asia muuttuu ja täytyyhän jälkikasvukin aivopestä iskelmän makuun jo pienestä pitäen.
10. Täydellinen inventaario tavaroille ja turhat rojut kiertoon. En nyt varsinaisesti ajatellut ”konmarittaa” koko omaisuuttani, mutta nyt on hyvä aika inventoida kaappien sisältö ja laittaa myyntiin kaikki vanhat rääsyt.

On sanomattakin selvää, ettei kaikkia tavoitteita välttämättä ole mahdollista saavuttaa, mutta täten lupaan yrittää parhaani ja vieläpä seurata edistymistäni täällä kaiken kansan nähtävillä vaikkapa parin-kolmen kuukauden välein.

Kirjoittelin ajatuksiani hyvinvoinnista noin vuosi takaperin. Tänään, raskauden ollessa jo aivan loppumetreillä, päätin jakaa tuntemuksiani siitä, mitä raskausajan hyvinvointi on kohdallani ollut ja miten olen pitänyt fyysistä kuntoani sekä vireystasoani yllä.

Elämästäni on oikeastaan koko aikuisikäni puuttunut säännöllisyys. Minulla on kokonaisen vuosikymmenen ollut töistä johtuen melko epäsäännöllinen rytmi ja olen suhteuttanut hyvinvoinnin toimenpiteet siihen. Tämä on toiminut vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Kampin Factoryssä on maistuvat lounassalaatit

Raskausaikana halu pitää itsestä ja jaksamisesta huolta on kasvanut samaa tahtia kohdun kanssa. Olen oppinut kuuntelemaan tuntemuksiani sekä kehoani paremmin kuin ennen. Sanotaan, että odottajan tulisi syödä kaksin verroin terveellisemmin. Itse olen kyllä mussuttanut päivittäin välillä herkkuja, mutta pääsääntöisesti olen syönyt monipuolisesti ottaen huomioon lukuisat raskausajan ruoka-ainerajoitukset.

Mitä liikuntaan tulee, voidaan yleisesti ottaen todeta, että se on hyvästä. On kuitenkin paljon lajeja, joita ei voi harrastaa tiineenä ollessaan. Mitä pidemmälle viikot vierivät, sitä suppeammaksi lajien kirjo kutistuu. Kuntosalillakin on lukuisia liikkeitä, joita ei raskauden aikana suositella ja isoimmat painot on syytä jättää fitnessmimmeille tai bodarimiehille. En ole mikään hyvinvoinnin ammattilainen, joten en pureudu tähän sen tarkemmin. Sen sijaan kerron omasta voinnistani viimeisen yhdeksän kuukauden aikana.

Ensimmäinen kolmannes: Kuten olen kertonut, alkuraskaudessa minua vainosi jatkuva oksentelu ja väsymys. Pyrin kuitenkin syömään tasaisin väliajoin, vaikka mitään ei tehnyt mieli. On sanomattakin selvää, että heikkona ja pahoivoivana ei myöskään huvita liikkua. Pääsääntöisesti lojuin sängyssä tai vessan lattialla vaikeroiden. Niinä päivinä kun olo oli parempi, yritin käydä kävelyllä ja muutaman kerran onnistuin jopa raahautumaan kuntosalillekin. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei liikunta ollut ensimmäisenä mielessä kolmeen kuukauteen. Yritin vain selvitä päivästä ja oksennuksesta toiseen.

Vinkki: Raskauspahoinvointiin ei auta mikään muu kuin ajatus siitä, että se loppuu aikanaan.

Aamupala on päivän tärkein ateria

Toinen kolmannes: Pahoinvoinnin hellittäessä tunsin saaneeni elämäniloni takaisin. Olin kuin uusi ihminen ja täynnä energiaa: urheilin ja joogasin monta kertaa viikossa sekä opiskelin ennätysmäärän opintopisteitä. Lentotyön loputtua elokuussa olen pitänyt yllä tasaista päivärytmiä. Menen nukkumaan joka ilta kutakuinkin samaan aikaan ja nukun tarpeeksi. Uskon tämän vaikuttaneen ratkaisevasti jaksamiseeni.

Vinkki: Mikäli olo on keskiraskaudessa mainio, kannattaa hyödyntää se ja tehdä niin paljon kuin voi. Loppuvaiheessa ei välttämättä jaksakaan siivota eteisen kaappeja, vaikka olisi suunnitellut tekevänsä sen äitiyslomalla.

Myös Tintintangossa aamupala on päivän tärkein ateria

Viimeinen kolmannes: Laitoin kuntosalijäsenyyteni tauolle noin raskausviikon 32 tietämillä. Koin, että kuntoilu alkoi olla jo melko hankalaa. Sen jälkeen olen käynyt satunnaisesti uimassa ja ulkoillut. Kuitenkin pötsi alkaa olla jo sen verran iso, että kaikki on vaikeaa ja lyhyenkin kävelyn jälkeen alkaa supistelemaan. Viime viikot olen lähinnä neulonut puolimakaavassa asennossa päivät pitkät. Hengästyn pelkästä vaatteiden pukemisesta. Lisäksi nukkuminen on käynyt haastavaksi: mikään asento ei ole hyvä ja vessassa täytyy ravata vähintään viidesti yössä.

Vinkki: En aio valehdella. Loppuaika on tukalaa ja odottavan aika todellakin pitkä. Jos jaksaa, voi kuitenkin vaikka tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen tai muuta yhtä tärkeää.

Tähän on tultu: hengästyin ottaessani selfieitä

Tutkimusten mukaan stressi vaikuttaa sikiöön, joten raskausaikana pitää viimeistään opetella rentoutumaan. Kamalan kliseistä todeta, mutta kuuntele vartaloasi, älä suorita, lepää, syö monipuolisesti, äläkä unohda vitamiineja. Näillä eväillä olen itse selvinnyt kunnialla loppusuoralle saakka.