Ensinnäkin haluan toivottaa kaikille lukijoilleni, ystäville ja vihamiehille ihastuttavaa sekä hattarantäyteistä yksisarvis-ystävänpäivää. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi tästäkin on tehty vaaleanpunainen kaupallinen lässytysjuhla. Aloin kuitenkin tämän koko vuoden inhokkipäiväni kunniaksi pohtimaan ystävyyttä sekä omia kavereitani, jotka ovat tällä kertaa päässeet myös mukaan postauksen kuvitukseen. (Pahoittelut siitä.)

Olen huomannut, että hyvänpäiväntuttuja, olalletaputtelijoita ja ryyppykavereita riitää, mutta sitten kun jäät pois siitä maailmasta, he kaikkoavat kuin pieru saharaan. Usko pois, sinun on parempi olla ilman heitä. He eivät ole oikeita ystäviäsi.

Minulla on aina ollut aika paljon frendejä, mutta on melko harvoja, jotka jaksavat minua vuodesta toiseen päästän ihan lähelle. Nämä ihmiset ovat tunteneet minut toista vuosikymmentä, eläneet kanssani nuoruuden vaiheet, kipuilun sekä jakaneet ilot, sydänsurut ja darrapitsat.

Iloiset ylioppilaat 2007

Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että minulle on jäänyt jokaisesta työpaikasta haaviin kollegoita, joiden kanssa olen edelleen paljon tekemisissä ja joita voin ilolla kutsua ystävikseni. Minulla on siis tavallaan useampikin kaveripiiri. Mielestäni se on aivan valtava rikkaus. Mitä ystävyyssuhteisiin tulee yleisellä tasolla, on luonnollista, että eri elämänvaiheissa ne muotoutuvat uudella tavalla: jotkin laimenevat, toiset voimistuvat tai muuttavat muotoaan ja osa jää kokonaan pois. Se on elämää.

Jotkin ystävyyssuhteet jatkuvat siitäkin huolimatta, että välissä olisi kilometrejä tai ei oltaisi kovin usein tekemisissä. Toiset puolestaan eivät koskaan todellisia ystäviä olleetkaan. Olen pannut merkille, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpää minulle on tunnistaa tällaiset myrkylliset ihmiset ja pyrkiä eroon heidän ”ystävyydestään”. Jos joku on kaverisi vain pinnallisella tasolla ja jatkuvasti yrittää hyötyä sinusta, ottaa enemmän kuin antaa tai puhuu selän takana pahaa, päästä rohkeasti irti.

Millainen sitten on minun mielestäni hyvä ystävä? No, ainakin hän…

• on luotettava, eikä kerro salaisuuksia eteenpäin
• tulee tarvittaessa viinipänikän kanssa kylään
• osaa tarvittaessa myös ottaa sen viinipänikän pois
• tukee elämän mullistuksissa ja myrskyissä
• kuuntelee ja neuvoo lempeästi, jos siihen on aihetta
• on tasavertainen
• nauraa kanssasi
• itkee kanssasi
• ei tuomitse, vaikka paheksuisikin

  

  Rekan kyydissä 2014

  

  Peiliselfie 2014

  
  

Näin raskausviikolla 39 ovat ajatukseni luonnollisesti jo kääntyneet aikaan, jolloin en ole enää paksuna. On sanomattakin selvää, että odotan kovasti uutta perheenjäsentä ja kaikkea vanhemmuuteen liittyvää, joten en nyt aio keskittyä siihen. On nimittäin olemassa myös vähäpätöisempiäkin asioita, joita odotan tapahtuvaksi sitten kun pienokainen on turvallisesti saatettu tähän maailmaan.

Tiedostan vallan hyvin, että joidenkin seuraavaksi mainittujen juttujen toteutumisessa saattaa kestää, mutta elämässä on hyvä olla haaveita.

• Liikunta. Odotan sitä, että pääsen kunnolla voimailemaan. Tiedostan, että synnytyksestä palautumisessa kestää oma aikansa, vatsalihasten erkauma tulee ottaa huomioon ja että kuntoilu täytyy aloittaa maltillisilla vaunulenkeillä. Kyllä minä silti odotan kovasti saliselfieiden ottamista kunnon hikirääkkiä.
• Vatsallaan nukkuminen. Ylipäätään haaveilen kunnollisista yöunista, mutta käsitän, ettei sitä ole tapahtumassa seuraavaan vuosikymmeneen. Näin ollen odotan sitä aikaa kun esteitä mahallaan nukkumiselle ei enää ole.
• Säärikarvat ja bikiniraja. Kinttujen sheivaaminen on muuttunut melko haastavaksi viime aikoina ja olenkin todella iloinen, että on talvi ja pakkasta. Odotan siis mahdollisuutta silkkisiin sääriin, koska ilman Gillette Venuksen apua olen karvainen kuin kreikkalainen vanha mies.
• Sushi, salmiakki ja shampanja. Olemme suunnitelleet ystävättärieni kanssa kesälle tämän pyhän kolminaisuuden nimissä iltamia. Tosin kahta ensimmäiseksi mainittua aion vetää kaksin käsin napaani jo synnytyssairaalassa.
• Muu ruokatarjonta. Aion elää synnytyksen jälkeen ainakin kaksi viikkoa brie- ja mozzarellajuustolla, medium -kypsillä pihveillä, lakritsilla, kylmäsavulohella ja ilmakuivatulla kinkulla.
• Vaatteet. Onpa ihanaa kun sitten joskus saan laittaa päälleni kynähameen, korkokengät ja bleiserin, tavalliset farkut äitiyspöksyjen sijaan tai suosikkimekkoni.
• Hengittäminen. Kun on ollut nenä tukossa yli puoli vuotta, voin todeta, että odotan kovasti sitä päivää kun ilma kulkee normaalisti. (Nyt ymmärrän kaikkia teitä siitepölyallergikkoja ja annan teille täyden sympatiani.)
• Vatsan toiminta. Jätän tämän tähän.