Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Miksi syksy on paras vuodenaika?

Jostain syystä monet ihmiset inhoavat syksyä. On kamalan surullista ja ahdistavaa kun kesä loppuu, valo katoaa ja noin 10 kuukautta kestävä viima sekä kylmyys iskevät taas vasten kasvoja. Vettä sataa vaakatasossa monta kuukautta putkeen ja iloiset ihmiset katoavat terasseilta kotikoloihinsa.

Minusta se on ihanaa. Senpä vuoksi päätin listata kuusi hyvää syytä, miksi syksy on suosikkivuodenaikani.

  1. Syksyisin ainakin allekirjoittaneelle iskee valtava sisustusvimma, jokavuotinen pesänrakennusvietti. On vain niin ihanaa olla kotona. On kynttilöitä, vilttejä ja uusia huonekaluja (jotka olen tilannut vahingosta viisastuneena netistä). Televisiosta tulee Vain elämää perjantai-iltaisin ja sen vuoksi kotiin jääminen on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Pukeutumisen kannalta syksy on mieletöntä aikaa. Täytyy tunnustaa, että en ole kummoinen kesäpukeutuja, koska verhoan albiinosääreni mieluummin tummiin ja paksuihin sukkahousuihin kuin paljastan ne kaiken kansan nähtäväksi. Lisäksi on ihania neuleita, trenssitakkeja ja nilkkureita, kumisaappaita ja huopahattuja.10735848_10152817107897658_2066076965_n
  3. Joidenkin mielestä on kamalaa, kun kesä loppuu eikä ulkona tarkene enää istua yötä myöten shortseissa rantakalliolla juomassa viiniä. Minusta syyssää on miellyttävää. En minäkään välttämättä nauti ulkoilusta sadesäällä, mutta silloin on ihanaa istua kohdan yksi mukaisesti kotona. Ja jos aurinko sattuu paistamaan, on syksy mielestäni kaikkein kaunein vuodenaika.
  4. Vaikka lomailu on mukavaa, pyrin elämässäni siihen, että arkikin olisi edes jollain tasolla siedettävää, koska se on kuitenkin ihmisen normaalitila. Olen onnistunut tässä mielestäni melko hyvin ja itse asiassa nautin siitä, että aina syksyisin arki asettuu uomiinsa.
  5. Parasta syksyssä on kuitenkin se, että joulu lähestyy vääjäämättä. Tänä vuonna olen jo syyskuussa aloittanut joululahjalistojen tekemisen ja lahjojen suunnittelun, ettei vain jää viime tippaan.
  6. Syksyisin on myös paljon mainitsemisen arvoisia tapahtumia, nimittäin Halloween ja viinimessut. Myös elokuvien saralla syksy on yleensä mitä parhainta aikaa, ja tänäkin syksynä ensi-iltansa saa muun muassa Dan Brownin menestyskirjaan perustuva Inferno.

10726313_10152817107917658_1075072363_n

Sarkasmia ja pahoinvointia

Monet lukijani ovat varmasti olleet huojentuneita ihmetelleet pitkään kestänyttä radiohiljaisuuttani ja hyvin verkkaista postaustahtia. Syy moiseen ei ole suinkaan ollut sanaisen arkkuni ehtyneisyys. Päinvastoin: minulla on valtavasti hihassa aiheita, joista tulen teille kertomaan jatkossa, halusitte tai ette. Syy tähän hiljaiseloon ei myöskään ole ollut se, etteikö elämässäni tapahtuisi mitään mielenkiintoista.

Syyksi kirjoituskyvyttömyyteeni tai oikeammin blogin päivittämislaiskuuteen voidaan diagnosoida aika lailla kesäkuun puolivälistä aina syyskuun alkuun kestänyt päivittäinen pahoinvointi. Jos jollakulla on joskus ollut oikein paha kankkunen, voinette kuvitella seuraavanlaisen olotilan: Kun ei tiedä, miten päin olisi ja on kamalan vaikeaa ylipäätään olla olemassa, mutta vessa tai oksennusämpäri on hyvä pitää lähettyvillä. Se olo minulla oli päivittäin monta kuukautta enkä voi sanoa sen johtuneen todellakaan siitä, että olisin juonut muutaman gintonicin liikaa.

Uskokaa tai älkää, oksensin näinä kuukausina hyvin paljon. Annoin ylen muun muassa lentokoneen saniteettitiloissa, sairaalan odotushuoneen roskikseen, muovipussiin Mykonoksen lentoasemalla, kadulle ja lattialle. Aina kun laitoin suuhuni jotain, mietin, miltähän se maistuu tullessaan pian samaa kautta ylös. Oli myös muutenkin vaikeaa keksiä mitään syötävää, kun kaikki normaalisti päivittäiseen ruokaympyrääni kuuluvat asiat, kuten salmiakki, sushi ja shampanja, on kielletty. Jossain vaiheessa oli lähellä, että minut olisi pistetty tiputukseen, koska olin vaarassa kuivua.

Älkööt peljätkö, minulla ei ole mikään vakava sairaus, kuten eräs ystäväni uumoili. Minulla ei myöskään ole loista, kuten tämä sama ystävä epäilee. En ole kuolemaisillani, vaikka kyyneleet silmissä sappinesteitä oksentaessani taisin niin toivoa. Tällä hetkellä oloni on parempi ja minua vaivaa ainoastaan jatkuva väsymys, joka on sekin melko yleistä, eikä siihen ole näkyvissä helpotusta lähivuosien aikana.

img_20161008_180321

Jos joku ei vielä hienovaraisesta vihjailustani huolimatta ymmärtänyt, olen siis siunatussa tilassa. Toisin sanoen, mikäli kaikki jatkuu hyvin, talouteemme tulee helmikuun loppupuolella uusi jäsen, joka ei muuta tee kuin syö, nukkuu ja ulostaa. Jälkimmäiseksi mainitusta olen muuten todella kateellinen, sillä raskausvaivoihin kuuluu myös jatkuva ummetus, joka ei sekään ole kovin miellyttävää. En ole itse asiassa oikein vieläkään ymmärtänyt, miten raskaana olevien naisten väitetään jollain tapaa hehkuvan. Itselläni on paha akne ja turvotus eikä olo ole ollut missään vaiheessa erityisen hehkeä, vaikka tässä jo puolivälissä ollaankin. Kuitenkin kaikesta pahoinvoinnista, uupumuksesta ja suuren elämänmuutoksen tuomasta jännityksestä huolimatta olen tällä hetkellä todella onnellinen.

Nimittäin tissini ovat kasvaneet vihdoin. Olenhan odottanut sitä jo lähes 28 vuotta.