Kuten olen kertonut, en ole mikään velho keittiössä. Osaan kuitenkin jotenkuten tehdä maittavaa perusruokaa. Tämä pasta on sitä parhaimmillaan ja resepti on kehittynyt aikojen saatossa. Pasta ei ole kevyimmästä päästä, mutta tässä versiossa on paljon hyviä rasvoja. Ohje on periaatteessa neljälle, mutta koska olemme nälkäisiä suursyömäreitä, tästä riittää meidän taloudessamme kahdelle.

Tarvitset:

300g maustamattomia broilersuikaleita
Iso kourallinen tuoretta pinaattia

2 rkl oliiviöljyä
1 kypsä avocado
1 chili
1 limen mehu
Kirsikkatomaatteja
Tuoretta basilikaa

Tuorepastaa tai (täysjyvä)spagettia

Marinadi:
Tilkka oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
Mustapippuria
Suolaa
Cayannepippuria

+ siemeniä (itse käytin kurpitsan- seesamin ja pinjansiemeniä) sekä cashew -pähkinöitä

1. Aloita valmistamalla marinadi kanalle ja pinaateille. Laita kulhoon pohjalle öljyä sekä mausteet ja pieneksi pilkottu valkosipuli. Lisää joukkoon kanasuikaleet sekä pinaatti ja sekoita hyvin. Jätä hetkeksi maustumaan.
2. Ärsyynny siitä, että avocado ei ollutkaan täydellisen kypsä.
3. Pilko avocadon hedelmäliha kuutioiksi, pieni kirsikkatomaatit, poista chilistä siemenet ja hienonna se.
4. Laita toisen kulhon pohjalle oliiviöljyä ja lisää joukkoon hienonnettu chili ja basilika, sekä avokado ja tomaatit.
5. Purista päälle limen mehu. Sekoita hyvin.
6. Keitä pasta ohjeen mukaan.
7. Paista kana ja pinaatti pannulla kypsäksi.
8. Paahda vielä pähkinöitä pannulla sen verran, että ne saavat kullanruskean värin.
9. Sekoita kulhossa pasta, kanat, pähkinät ja avokadoseos.
10. Syö ja ole onnellinen.

Viime sunnuntaina sään ollessa hieman kolea ja sateinen, ajattelin tehdä täsmäiskun sisustuskaupoille. Järjestelmällinen sekä määrätietoinen ihminen kun olen, tein etukäteen listan tavaroista, jotka tarvitsisin. Kirjasin ne ylös siinä järjestyksessä kuin tiesin romppeiden olevan myymälässä, kuten teen aina kauppalistojen kanssa aikaa ja hermoja säästääkseni. Lisäksi etsin nettisivuilta valmiiksi isompien tuotteiden hyllypaikat itsepalveluvarastossa.

Normaalisti kun menen Ikeaan, tykkään kiertää huonekalunäyttelyt kaikessa rauhassa etsien niistä ratkaisuja ja inspiraatiota sekä ihastellen erityisesti kattauksia. Nyt kuitenkin halusin vain hakea muutamat tarvitsemani tavarat ja suunnata ripeästi takaisin kotiin. Tuolle päivälle kun oli muitakin suunnitelmia.

Kuitenkin minun olisi järkevänä ihmisenä pitänyt tietää jo tähän ikään mennessä, että ”tärmäisku”, ”sateinen sää” ja ”sunnuntai” ei voi olla ”Ikean” kanssa samassa lauseessa. Jo parkkipaikalle päästyäni ymmärsin tehneeni elämäni suurimman virheen.

Koska olin liikkeellä yksin ja aioin ostaa muun muassa melko kookkaan tarjoilukärryn, halusin luonnollisesti iskeä koslani mahdollisimman lähelle ovia tavaroiden raahaamisen minimoimiseksi. 45 minuutin parkkipaikan metsästyksen jälkeen jätin auton kaikkein kauimmaiseen nurkkaan ja kipsuttelin korkokengissäni (virhe nro2) myymälään. Siellä oli viidakkomeininki. Onneksi olin sentään syönyt kotona ennen lähtöä, koska lihapulla-apajille ei tällä kertaa olisi ollut mitään asiaa. Lapset ryntäilivät ympäriinsä villeinä. Aviomiehet, jotka oli väkipakolla raahattu mukaan, näyttivät maansa myyneiltä ja naisihmiset ennen kaikkea stressaantuneilta.

Ohitin huonekalunäyttelyt olankohautuksella ja suuntasin suoraan alakertaan. Kävi ilmi, että siellä olikin tavaroiden paikat vaihtuneet sitten viime kerran. (Tai sitten saattaa olla, että muistin järjestyksen hieman väärin, mutta minähän en moista koskaan myöntäisi.) Näin ollen kauppalistani täydellinen muoto ei enää pitänytkään paikkaansa. Tämän vuoksi jäi muutama mitätön pikkuasia, kuten verhot, ostamatta. Nimittäin pahinta, mitä voit Ikeassa ruuhka-aikana tehdä, on lähteä ostoskärryinesi takaisin vastavirtaan. Ehei, siellä pitää pysyä koko ajan liikkeessä ja mennä lauman mukana kohti itsepalveluvarastoa napaten matkalta kärryyn vain ne tuotteet, jotka pystyy ottamaan vaelluksen häiriintymättä.

Kun pääsin kassoille, huomasin, etteivät ihmiset vieläkään osaa jonottaa siivosti. Takanani oleva rouva tökki kantapäitäni kärryllään neljästi ja jouduin ystävällisesti huomauttamaan hänelle, että hänkään ei pääse täältä sen nopeammin ulos vaikka änkeäisi kuinka lähelle takamustani. Kun sain vihdoin ostokseni maksettua, kassit sekä laatikot raahattua autolle ja auton käyntiin, ymmärsin, että yksi elämäni suurimmista koettelemuksista oli ohi. Jos olisin tunteellinen ihminen, olisin varmasti alkanut itkemään.

Jatkossa tilaan tuotteet suoraan netistä kotiinkuljetuksella niin kuin normaali herrasväki tekee.