Osallistuin viime viikolla Journalistiliiton järjestämään hyvinvointikoulutukseen. Menin sinne hieman sekalaisissa, odottavissa tunnelmissa pohtien, lässytetäänkö siellä itsestäänselvyyksiä vedenjuonnin, liikunnan, riittävän unen sekä oikeanlaisen ravinnon tärkeydestä. Yllätyin positiivisesti. Kouluttaja Jaana Hautala todella tiesi, mistä puhui. Hän ei paasannut pilateksesta, gluteenittomasta ruokavaliosta tai superfoodeista. Hän ei kertonut, kuinka hyvinvointi on sitä, että tallaa menemään lenkkareissa ilman meikkiä, käyttää vain hampusta tehtyjä vaatteita tai kuinka hiukset tulisi pestä ruokasoodalla shampoon sijaan. Hän ei väittänyt, että hyvinvointi on ulkomaanmatkoja, kauneusleikkauksia, luksusjahteja, parisuhde tai täydellinen vartalo.

Kerron nyt teille jotain, jonka olen ymmärtänyt:  Hyvinvointi on itse asiassa mielen hyvinvointia ja itsensä hyväksymistä.

Ihminen sattuu olemaan psykofyysinen kokonaisuus. Niinpä voidakseen hyvin ei riitäkään se, että urheilee viitenä päivänä viikossa ja välttää maitotuotteita. Toki liikkuminen ja terveellinen ruoka vapauttaa endorfiineja, ehkäisee sairauksia sekä parantaa unen laatua. On tärkeää syödä monipuolisesti, urheillakin. Kuitenkin täytyy muistaa, että aivot on tärkein lihaksemme. Pääkoppa tarvitsee lepoa työskennelläkseen. Myös mieltä voi harjoittaa ihan samalla tavalla kuin juoksukuntoa. Avainsana on se, että löytää itselleen sopivan tavan rentoutua. Se voi jollekin olla jooga tai bootcamp, mutta se voi aivan yhtä hyvin olla mukaansatempaava kirja, ruoanlaitto tai satunnainen kantisviini Teerenpelin terassilla.

Onko hyvinvointi vain bataattia ja retiisejä?

Blogeissa hyvinvointi on usein täydellisiä smoothiekulhoja, aamupala oman kultamurusen kanssa, kolmen tunnin jooga ja seesteiset luontokuvat. Hyvinvointi on lukuisia vinkkejä siitä, miten karistaa joulukilot tai lopettaa sokerin, aikamme pahimman vitsauksen, syönti. Minä en usko rajoituksiin ja kieltoihin. En usko tipattomiin tammikuihin tai herkuttomiin helmikuihin. En liiku, syö tai ole jotain siksi, että se olisi trendikästä, ystävänikin tekisivät niin tai koska joku on keksinyt, että laktoosi on pahasta. Minun ei tarvitse lähteä Aasiaan rauhoittumaan ja etsimään itseäni. Olen löytänyt jo tasapainon. Jos tahdon pitsaa, tilaan pitsan. Jos haluan kasvissosekeittoa, syön kasvissosekeittoa. Jos mieleni tekee kiukutella, kiukuttelen. Sen jälkeen nauran ja menen sushille, mikäli himoitsen äkillisesti raakaa kalaa. Minulle hyvinvointi on sitä, että jos minua huvittaa mennä lenkille, menen lenkille. Se on sitä, että saan tehdä asioita joista pidän tai vaikka olla tekemättä mitään. Nukun jos nukuttaa ja juon itseni humalaan jos siltä tuntuu. Sitten kärsin puolestaan pahoinvoinnista, mutta otan senkin vastaan.

Onko hyvinvointi kenties treeniselfieitä?

Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että työssäni lentoemäntänä saan paitsi matkustella talvella lämpimään, minulla on verrattain paljon vapaa-aikaa. Vapaa-aika on mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä milloinkin haluan. Hyvinvointi ja onnellisuus on minulle sitä, että saan opiskella, tehdä työtä, levätä, urheilla, nauraa, itkeä, katsoa luontodokumentteja, olla sosiaalinen tai nauttia hiljaisuudesta. Elin pitkään stressin ja paineen alla. Se opetti minut arvostamaan omaa aikaa sekä vapautta. Nyt nautin elämästä täysin rinnoin. Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten miksi murehtia.

En aina pidä äkkipikaisesta luonteestani tai leveästä lantiostani. Tietenkin sitä mukamas voisi olla vähän laihempi, kauniimpi, energisempi tai sellainen, joka leipoo huvikseen ja on aina hyvällä tuulella. Olen teräväkielinen, negatiivinen, kovaääninen, ärsyttäväkin. Minulla ei ole fitness-pyllyä tai vatsalihaksia, joita esitellä vähissä vaatteissa. Kyllä minä olen silti ihan kohtalaisen kiva. Hyväksyn itseni vikoineen päivineen.Nuorempana hyvin pitkälti suoritin treenejä ja saatoin paastota kaksi viikkoa mahtuakseni johonkin mekkoon. Olen kuitenkin oivaltanut, että elämä on aivan liian lyhyt pelkän greipin syömiseen aamupalaksi.

Hyvinvointi on ystävänpäivän vohvelikestit.

Kuten esittelyssäni kerrotaan, tykkään käydä yksin elokuvissa. Harrastan sitä mahdollisuuksien mukaan ainoastaan arkisin ja keskellä päivää, koska silloin elokuvateattereissa on mahdollisimman vähän muita rapistelevia häiriötekijöitä eli ihmisiä. En välttämättä kuitenkaan menisi itsekseni elokuviin ystävänpäivänä, koska se on vähän kuin veistä haavassa kääntäisi.

Halusin joka tapauksessa napata tällä hetkellä pinnalla olevista pätkistä muutaman vinkin sunnuntaille, mikäli innostut katselemaan eläviä kuvia yksin tai yhdessä.

Ekoilla treffeillä. Jos olet ystävänpäivänä ensimmäisillä treffeillä ja sinun pitää valita elokuva, on olemassa kolme vaihtoehtoa:

1. 007 Spectre: Koska James Bond toimii aina. Kukapa ei tykkäisi Daniel Graigista toiminnasta ja jännityksestä.
2. Creed: The Legacy of Rocky: Jos haluat cooliuspisteitä, valitse tämä leffa ja muista mainita deitille, mikä on oma suosikkisi aiemmista Rocky -elokuvista.
3. Sitten vielä tämä, koska se kuuluu yleissivistykseen:

Kaikki yllä mainitut elokuvat ovat olleet teattereissa jo tovin. Siispä kannattaa varmistaa, ettei seuralaisesi ole jo nähnyt niitä, koska se on hyvin todennäköistä. Jos näin ikävästi on päässyt käymään, voitte ”katsella leffoja” jomman kumman kotona.

Kavereitten kesken. Jos en lähtisi sunnuntaina Kööpenhaminaan,  menisin entourageni kanssa katsomaan Marwelin uutuuden, Deadpoolin siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä on 12-vuotiaan sarjakuvanörtin leffamaku. Sitä paitsi Ryan Reynolds supersankarina saattaa ohittaa rankingissani jopa miesjumala-Thorin (Chris Hemsworth). Jos olet sen sijaan normaali ihminen, suosittelen mieletöntä tragikomediaa ”Joy”. Kaikkien pitäisi mielestäni katsoa se. Lisäksi Jennifer Lawrence on hieno näyttelijä ja uusi suosikkini, koska hän kaatuu aina gaaloissa naamalleen.

Äidin kanssa. Jos jostain syystä päätät mennä ystävänpäivänä elokuviin äitisi kanssa, kannattaa mennä katsomaan Tom Hooperin ohjaama ylistetty draama ”Tanskalainen tyttö” joka pohjautuu tositapahtumiin. Samalla voit sääliä kaikkia niitä miehiä, joiden tyttöystävät ovat raahanneet heidät samaan saliin kanssanne.

Itseironisille sinkuille. Suosittelen välttämään elokuvateattereita 14.2. Kuitenkin jos sinulla on pokkaa mennä ystävänpäivänä yksin elokuviin, ei ole muita vaihtoehtoja kuin tämä. Elokuvan nimi sitä paitsi saattaa houkutella muita sinkkuja, joten kannattaa varmuuden vuoksi laittaa meikkiä ja korkokengät.

Tasapainoisessa parisuhteessa. Tässä tapauksessa voit mennä katsomaan oikeastaan mitä vaan, mutta oma poimintani on elokuva, josta Leonardo DiCaprio kenties vihdoin voittaa Oscarin, eli The Revenant.