Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Juhlitaan rapuja

Minulla ja ystävilläni on pitkä historia rapujuhlien saralla. Voin ylpeänä todeta, että olemme kehittyneet niiden järjestämisessä melko taitaviksi. Tai no, muut ovat. Itse istun aina valmiiseen pöytään. Se on noloa, mutta ystäväni tietävät, etten ole mikään mestarikokki. Nimittäin rapujen lisäksi pöydät yleensä notkuvat jos jonkinlaisista herkuista. Itse panostan enemmän juomapuoleen, ja se on aivan hyväksyttävää.

Kuten sanoin, historia on suhteellisen pitkä. Olen ollut aikuisiälläni oikeastaan joka vuosi laulamassa helan gåria poisluettuna aika, jolloin olin opaskoulussa. Lähdin jopa oman veljeni häistä rapujuhliin. Tuon faktan valossa sitä kuvittelisi, että olen vähintäänkin rapumestari, ja osaan kaikki mahdolliset asiaan kuuluvat snapsilaulut ulkoa. Vain toinen yllä mainituista pitää paikkansa, ja kerron nyt, miksi:

Rapujuhlissa otetaan yleensä muutama pullo lasillinen kuohuvaa ennen kuin käymme ruokapöydän ääreen. Niinpä hienomotoriset taitoni ovat jo lähtökohtaisesti laskussa. Kun vihdoin saan saksiniekan eteeni, täytyy ottaa kuvia todisteeksi siitä, että olemme järjestäneet tällaisen eliitin syyskokouksen.

Rapujen syönti alkaa ottamalla snapsit. Sitten alan työstämään tuota viheliäistä äyriäistä saadakseni edes hieman lihaa irti. Tässä vaiheessa viillän yleensä sormeeni haavan, ja otan snapsin. Kun olen vihdoin saanut paikattua tulleen vaurion, aloitan uudestaan. Kysyn vierustoveriltani, että miten tämä nyt kuorittiinkaan. Hän neuvoo, jonka jälkeen otamme snapsit. Tämän jälkeen Jerry huomauttaa, että söin juuri ravun peräsuolen. Otan snapsin, enkä koske enää yhteenkään pyrstölliseen loppuiltana. Silti luonnollisesti otan snapsin aina silloin kuin muutkin. Tämä lienee syy siihen, että nykyään pöydässä on muutakin syötävää kuin snapsit.

Yleensä ilta päättyy siihen, että lähden yksin paikalliseen karaokekapakkaan jalassani toinen omista kengistäni, ja toinen ystävättäreni jalkine tai siihen, että sammun julkkisten suosimassa yökerhossa pöytään, jolloin henkilökunta ystävällismielisesti saattaa minut ulos.

Tämä kertomani huomioon ottaen jouduin viime viikonloppuna kiusalliseen tilanteeseen ollessani poikaystäväni mökillä. Hänen vanhempansa järjestivät nimittäin yllättävät rapujuhlat. Tilanne oli absurdi, koska minun piti oikeasti syödä rapuja. Ongelma oli, että en kuollaksenikaan muistanut, miten.

Söin siis paljon paahtoleipää.

Ravut oli pyydetty omasta järvestä, joka oli mielestäni todella siistiä.

Ravut oli pyydetty omasta järvestä, mikä oli mielestäni todella siistiä.

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *