Minulla ja ystävilläni oli aikoinaan tapana järjestää vappuaattona naamiaiset, joissa oli jokin teema. Alla oleva kuva on vuodelta 2010, jolloin pukeuduimme eri musiikkityyleiksi.

Tänä vuonna olemme päättäneet elvyttää tuon perinteen. Koska meillä on 12-vuotiaan pojan leffamaku, ajattelimme järjestää supersankarijuhlat. Odotettavissa on, että kaikki panostavat pukeutumiseen, koska en tiedä mitään surullisempaa kuin tulla naamiaisiin pukeutuneena omaksi itsekseen tai säälittäviin pupunkorviin.

Niinpä olenkin ahkerasti selannut Pinterestiä. Ajattelin jakaa muutaman kuvan, jonka olen napannut inspiraatioksi niin asuihin kuin ruokapuoleenkin. Onnekseni ystäväpiirissäni on melko taitavia leipureita, joten oletettavasti nämä otokset jäävät kakkoseksi toteutukselle.

Mitä kuteisiin tulee, aioin alun perin olla hutsahtava Thor, mutta kostyymin toteutus olisi tullut aivan liian kalliiksi. Niinpä jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtooni. Kuvista voi lukea rivien välistä, keneksi aion pukeutua. (Asuuni kuuluu myös miespuolinen henkilö.)

Lopuksi vielä otsikossa lupaamani kolme vinkkiä siihen, mistä on onnistuneet teemabileet tehty:

1. Teeman rajaus: Jos pidät vain naamiaiset ilman mitään sen tarkempaa teemaa, voit olla varma, että puolet porukasta ei panosta lainkaan ja toinen puoli tulee pukeutuneena poliisiksi/lentokapteeniksi/hoitsuksi/Marilyniksi koska ihmisillä ei ole mielikuvitusta. (Kuten alla olevasta kuvasta voitte huomata, olen itsekin sortunut moiseen.)
2. Pukeutuminen: Kutsu vain sellaisia ihmisiä, joiden tiedät osaavan heittäytyä ja panostaa teeman mukaiseen asuun. Ala suunnitella omaa pukuasi jo hyvissä ajoin, jotta saat kaikki osaset paikoilleen. Aina ei tarvitse turvautua pilailupuotien valmiisiin rytkyihin, jotka maksavat usein lähemmäs sata euroa. Jos näkee vähän vaivaa, voi selvitä pikkurahalla ja olla silti yksi juhlien näyttävimmistä.
3. Tarjoilu ja koristeet: Näihin kannattaa aina panostaa, koska hyvät tarjoilut takaavat onnistuneet bileet. Jotta kaikki ei jäisi yhden ihmisen kontolle, voi tehtäviä jakaa kaveriporukan kesken siten, että yksi tekee kakun, toinen boolin, kolmas pikkusuolaiset, neljäs koristeet ja minä vain istun ja juon shampanjaa.
   

   Vappu 2007.

Viime sunnuntaina sään ollessa hieman kolea ja sateinen, ajattelin tehdä täsmäiskun sisustuskaupoille. Järjestelmällinen sekä määrätietoinen ihminen kun olen, tein etukäteen listan tavaroista, jotka tarvitsisin. Kirjasin ne ylös siinä järjestyksessä kuin tiesin romppeiden olevan myymälässä, kuten teen aina kauppalistojen kanssa aikaa ja hermoja säästääkseni. Lisäksi etsin nettisivuilta valmiiksi isompien tuotteiden hyllypaikat itsepalveluvarastossa.

Normaalisti kun menen Ikeaan, tykkään kiertää huonekalunäyttelyt kaikessa rauhassa etsien niistä ratkaisuja ja inspiraatiota sekä ihastellen erityisesti kattauksia. Nyt kuitenkin halusin vain hakea muutamat tarvitsemani tavarat ja suunnata ripeästi takaisin kotiin. Tuolle päivälle kun oli muitakin suunnitelmia.

Kuitenkin minun olisi järkevänä ihmisenä pitänyt tietää jo tähän ikään mennessä, että ”tärmäisku”, ”sateinen sää” ja ”sunnuntai” ei voi olla ”Ikean” kanssa samassa lauseessa. Jo parkkipaikalle päästyäni ymmärsin tehneeni elämäni suurimman virheen.

Koska olin liikkeellä yksin ja aioin ostaa muun muassa melko kookkaan tarjoilukärryn, halusin luonnollisesti iskeä koslani mahdollisimman lähelle ovia tavaroiden raahaamisen minimoimiseksi. 45 minuutin parkkipaikan metsästyksen jälkeen jätin auton kaikkein kauimmaiseen nurkkaan ja kipsuttelin korkokengissäni (virhe nro2) myymälään. Siellä oli viidakkomeininki. Onneksi olin sentään syönyt kotona ennen lähtöä, koska lihapulla-apajille ei tällä kertaa olisi ollut mitään asiaa. Lapset ryntäilivät ympäriinsä villeinä. Aviomiehet, jotka oli väkipakolla raahattu mukaan, näyttivät maansa myyneiltä ja naisihmiset ennen kaikkea stressaantuneilta.

Ohitin huonekalunäyttelyt olankohautuksella ja suuntasin suoraan alakertaan. Kävi ilmi, että siellä olikin tavaroiden paikat vaihtuneet sitten viime kerran. (Tai sitten saattaa olla, että muistin järjestyksen hieman väärin, mutta minähän en moista koskaan myöntäisi.) Näin ollen kauppalistani täydellinen muoto ei enää pitänytkään paikkaansa. Tämän vuoksi jäi muutama mitätön pikkuasia, kuten verhot, ostamatta. Nimittäin pahinta, mitä voit Ikeassa ruuhka-aikana tehdä, on lähteä ostoskärryinesi takaisin vastavirtaan. Ehei, siellä pitää pysyä koko ajan liikkeessä ja mennä lauman mukana kohti itsepalveluvarastoa napaten matkalta kärryyn vain ne tuotteet, jotka pystyy ottamaan vaelluksen häiriintymättä.

Kun pääsin kassoille, huomasin, etteivät ihmiset vieläkään osaa jonottaa siivosti. Takanani oleva rouva tökki kantapäitäni kärryllään neljästi ja jouduin ystävällisesti huomauttamaan hänelle, että hänkään ei pääse täältä sen nopeammin ulos vaikka änkeäisi kuinka lähelle takamustani. Kun sain vihdoin ostokseni maksettua, kassit sekä laatikot raahattua autolle ja auton käyntiin, ymmärsin, että yksi elämäni suurimmista koettelemuksista oli ohi. Jos olisin tunteellinen ihminen, olisin varmasti alkanut itkemään.

Jatkossa tilaan tuotteet suoraan netistä kotiinkuljetuksella niin kuin normaali herrasväki tekee.