Minä suorastaan rakastan erilaisia persoonallisuustestejä! Hyvä itsetuntemus on monen asian perusta ja vaikuttaa niin työelämään kuin vapaa-aikaankin melkoisesti. Esimerkiksi parisuhteessa on hyötyä siitä, jos ymmärtää erilaisia persoonallisuustyyppejä ja tiedostaa omat vahvuutensa sekä etenkin heikkoutensa.

Minä tein testin noin vuosi sitten ja sain tulokseksi JOHTAJA:

51% ekstrovertti ja 49% introvertti
32% intuitiivinen ja 68% realistinen
71% logiikkakeskeinen ja 29% periaatekeskeinen
85% suunnitteleva ja 15% etsivä
29% määrätietoinen ja 71% varovainen

Johtajista kerrotaan näin:

Johtajat ovat perinteen ja järjestyksen edustajia, he käyttävät ymmärrystään siitä, mikä on oikein, mikä väärin ja sosiaalisesti hyväksyttävää yhdistääkseen perheitä ja yhteisöjä. Johtajat vaalivat rehellisyyttä, omistautumista ja arvokkuutta ja heitä arvostetaan selkeistä neuvoistaan ja ohjeistaan. He ottavat mielellään hoitaakseen myös vaikeampia johtotehtäviä. Johtajat ovat ylpeitä voidessaan saattaa ihmisiä yhteen ja siksi heitä tapaa usein järjestäjän roolissa, järjestämässä ihmisille iloisia kokoontumisia tai perhe- ja yhteisötapahtumia, joissa vaalitaan perinteisiä arvoja.

Tällaista johtajuutta tarvitaan paljon demokraattisissa yhteisöissä, ja koska johtajia on jopa 11 prosenttia väestöstä, ei ole ihme, että niin moni politiikassa ja liikemaailmassa vaikuttava ja vaikuttanut henkilö on ollut persoonallisuustyypiltään johtaja. Johtajat uskovat vahvasti lakiin ja auktoriteettiin, joka on ansaittava, minkä vuoksi he johtavat usein omalla esimerkillään, osoittamalla omistautumista ja tarkoituksenmukaista rehellisyyttä. Johtajat torjuvat laiskuuden ja petkuttamisen täysin, etenkin työympäristössä. Johtajat jos jotkut puhuvat kovan, ruumiillisen työn puolesta erinomaisena luonteen kasvattajana.

Johtajat ovat tietoisia ympäristöstään ja elävät selkeiden, todennettavien faktojen maailmassa – heidän varmuutensa omasta tiedostaan tarkoittaa sitä, että he vahvastakin vastustuksesta huolimatta pitäytyvät periaatteissaan ja jakavat kaunistelematonta versiota siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Johtajien mielipiteet eivät ole tyhjää höpinää, sillä johtajat ovat erittäin halukkaita uppoutumaan mitä haastavimpiinkin projekteihin, parantamaan toimintasuunnitelmia ja pitämään yksityiskohdat selvinä, mikä tekee monimutkaisimmistakin tehtävistä helppoja ja lähestyttäviä.

Johtajat eivät kuitenkaan toimi yksin ja he olettavat luotettavuudelleen ja työetiikalleen vastavuoroisuutta – johtajat pitävät lupauksensa, ja jos kumppanit tai alaiset uhkaavat niitä epäpätevyydellään tai laiskuudellaan, tai mikä vieläkin pahempi, epärehellisyydellään, johtajat eivät epäile näyttää vihaansa. Tällä he voivat saada joustamattoman maineen, mutta he eivät tee tätä mielivaltaisesta itsepäisyydestään, vaan koska todella uskovat, että näillä arvoilla yhteisö saadaan toimimaan.

Suurin haaste johtajapersoonallisuuksille on tunnustaa, etteivät kaikki seuraa samaa polkua tai halua osallistua samalla tavalla. Todellinen johtaja tunnistaa sekä yksilön että ryhmän vahvuudet ja auttaa tuomaan niitä esille. Tällöin johtajapersoonilla todella on kaikki, mitä tarvitaan johtamaan tavalla, joka toimii kaikille.

Johtajien vahvuuksiksi kuvaillaan muun muassa, että he ovat omistautuvia, voimakastahtoisia ja järjestelmällisiä. Tämän persoonallisuustyypin heikkoja puolia puolestaan ovat itsepäisyys ja tuomitsevuus. Johtajat ovat myös hyvin keskittyneitä sosiaaliseen statukseen ja heidän on vaikeaa rentoutua.

Tein eilen testin uudelleen ja sain tulokseksi LOGISTIKKO.

Sen mukaan olen sittenkin (suluissa edelliset):

46% ekstrovertti ja 54% introvertti (51-49)
38% intuitiivinen ja 62% realistinen (32-68)
67% logiikkakeskeinen ja 33% periaatekeskeinen (71-29)
78% suunnitteleva ja 22% etsivä (85-15)
40% määrätietoinen ja 60% varovainen (29-71)

Logistikoista sanotaan muun muassa seuraavaa:

Logistikot nauttivat vastuun ottamisesta ja ovat ylpeitä tekemästään työstä. Kun he pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, logistikot panevat likoon kaiken aikansa ja energiansa ja suorittavat jokaisen tarvittavan tehtävän huolella ja kärsivällisesti.

Logistikot eivät tee oletuksia, vaan analysoivat mieluummin ympäristöään, tarkistavat faktat ja siirtyvät käytännön toimiin. Logistikot eivät ole turhanpäiväisiä höpöttäjiä, vaan tehtyään päätöksen, he tukeutuvat faktoihin, joita päämäärän saavuttamiseen tarvitaan, ja odottavat myös toisten välittömästi ymmärtävän tilanteen ja tarttuvan toimeen. Logistikot sietävät huonosti päättämättömyyttä ja menettävät kärsivällisyytensä nopeasti, jos heidän tavoitteensa tielle tulee epäkäytännöllisten teorioiden muodostamia haasteita, erityisesti jos niissä jätetään huomiotta olennaisia yksityiskohtia. Myös tavoitteiden saavuttamista hidastavat aikaa vievät keskustelut ärsyttävät logistikkoja, etenkin jos määräajat lähestyvät.

Logistikkojen pitää muistaa pitää huolta itsestään. Heidän itsepintainen pysyvyyden ja tehokkuuden vaalimisensa voi pitkällä tähtäimellä kääntyä heitä itseään vastaan, kun toiset yhä enemmän tukeutuvat heihin. Tästä voi kehittyä henkinen taakka, joka pysyy piilossa vuosia, kunnes on liian myöhäistä.

Logistikkojen vahvuuksia ovat muun muassa täsmällisyys ja velvollisuudentunto. He ovat käytännönläheisiä vastuunkantajia. He tekevät varmasti sen, mitä on luvattu ja sovittu. Heikkouksiksi puolestaan voisi laskea itsepäisyyden sekä tuomitsevuuden. He syyttävät usein itseään turhaan ja lataavat kuormaansa ylimääräistä vastuuta sekä tehtäviä. He osaavat myös olla tunteettomia.

Uskon, että tein nyt testin totuudenmukaisemmin kuin vuosi sitten. Silloin ehkä vastasin enemmän siten, mitä haluaisin olla kuin siten, mitä oikeasti koen olevani. Tunnistin omia piirteitä myös paljon johtajan profiilista, mutta kuitenkin loppujen lopuksi tuo logistikko kolahti vielä enemmän.

”Olen huomannut, että aina jos yksi henkilö on kykenevä suorittamaan jonkin tehtävän, on aina huonompi vaihtoehto laittaa tehtävään kaksi ihmistä, ja vielä huonompi vaihtoehto laittaa siihen kolme tai useampia.” –George Washington

www.16personalities.com

Lue myös:

Enneagrammitesti, tie itsetuntemukseen?
Sosiaalinen introvertti

Sain juuri päätökseen Anni Erkon teoksen Uraäidin selviytymisopas, jossa yhdeksän menestynyttä mutsia jakaa vinkkinsä sujuvampaan arkeen ja ajanhallintaan. Teoksessa muun muassa Vimman perustaja ja toimitusjohtaja Marjut Rahkola sekä media-alan monityöläinen Vappu Pimiä avaavat omat kokemuksensa ja niksinsä vaativan duunin sekä perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Kirjan äitejä yhdistää paitsi palo itsensä kehittämiseen ja työntekoon, myös se, että he ovat pitäneet verrattain lyhyen äitiysloman. Heidän miehensä ovat sittemmin jääneet kotiin vauvan kanssa. Tämä vaatii tietenkin joustavan puolison ja/tai muutoin hyvän tukiverkon. Minäkin menin töihin tyttäreni ollessa vähän reilu kahdeksankuinen, jolloin isä jäi kolmeksi kuukaudeksi kotiin. Kirjan äitien tavoin en koskaan kokenut kotiäitiyttä palkitsevaksi. En vieläkään tiedä, mikä se vauvakupla oikein on. Olen aiemminkin sanonut, että minusta ei olisi keksimään kehittävää ikäkauteen sopivaa tekemistä taaperolle päivät pääksytysten saati ulkoilemaan kahdesti päivässä. Vauvamuskarissa lähinnä ahdistuin siitä pienokaisten ja hössöttävien mammojen määrästä. Sosiaalinen tyttäreni laitettiin myös melko varhain päiväkotiin ja siellä hän on viihtynyt loistavasti.  Kunnioitan heitä, joille kotiäitiys on haave tai itseisarvo ja jotka siihen kykenevät, mutta tunnen itseni jo sen verran hyvin, että minulla ei riitä rahkeet moiseen.

”Jos uraa aikoo tehdä, se tarkoittaa tietystä pullantuoksuisuudesta luopumista. He kuitenkin muistuttavat, että ura ja oma työ ovat olleet heidän elämässään niin tärkeitä, ettei niistä luopuminen perheen myötä ole edes ollut vaihtoehto.”

Minulla on normiduunin lisäksi toiminimi ja yritän laittaa tutkintoakin pakettiin. Koitan kuitenkin parhaani mukaan lapsen seurassa ollessani olla läsnä. Myönnän, että toisinaan älypuhelimen selailu vie mukanaan, mutta yritän oppia tuosta huonosta tavasta pois. Tyttärellä on kaksi tasa-arvoista vanhempaa ja isovanhemmat ovat läheisiä, myös ne kauempana asuvat. Koen, että tämä on hänelle paras mahdollinen ratkaisu. Nimittäin jos vain minä olisin hänen seurassaan 24/7, olisimme varmasti hermoraunioita molemmat. Lisäksi vakaa taloudellinen tilanne tuo minulle hyvinvointia ja mielenrauhaa. Äitiyslomalla stressasin raha-asioista niin, että tuskin sain sitä vähääkään nukuttua. Nykyään jaamme talouden kustannuksia eri tavalla kuin silloin, mutta tuolloin asumiskulut maksettiin puoliksi ja koska olin kotosalla, hoidin noin 90% perheen ruokaostoksista, suurimman osan lapsen hankinnoista ja koko pesänrakennusviettini. On sanomattakin selvää, että minun taloudellinen ahdinkoni oli valmis kun samaan aikaan mieheni laittoi tonnin säästöön joka kuukausi. Äitiysloman jälkeen kehitin systeemin, jossa molemmat laitamme puolet nettotuloista yhteiselle taloustilille. Sieltä maksetaan esimerkiksi lapsen tarvikkeet ja vaatteet, päiväkotimaksut, lainanlyhennykset, auto- ja kotivakuutukset, sisustushankinnat, ruokaostokset ja yhteiset matkat.

Äitienkin työsskäynti on, paitsi oman eläkekertymän, myös kansantalouden kannalta tärkeää ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perhevapaauudistus olisi ihan tervetullut. Minusta on mahtavaa nähdä, miten läheiset välit tyttärelläni on mieheni kanssa ja kuinka hyvä isä hän on. Uskon myös, että tulevaisuudessa erilaisten perhetilanteiden suhteen ymmärtäväisyys on työnantajalle entistäkin suurempi valtti. Joustavat etätyömahdollisuudet ja yleinen asenne esimerkiksi isyysvapaita kohtaan nousevat varmasti arvoon arvaamattomaan.

Uraäidin selviytymisoppaan pohjalta, ja myös omiin kokemuksiini nojautuen, uskallan antaa viisi täsmävinkkiä muillekin työtä tekeville vanhemmille:

1. Kalenterit ja listat, suunnittele sekä ennakoi. Meillä on siipan kanssa synkronoidut Google-kalenterit. Suunnittelemme pääsääntöisesti viikon ruoat ennakkoon sekä jaamme päiväkoti-kuskausvuorot. Minulla on omassa kalenterissani kaikki aina lounastauoista lähtien. Mieheni on spontaanimpi etenkin ystävien näkemisen suhteen. Se välillä aiheuttaa päänvaivaa, mutta yleensä kaikki saadaan järjestettyä. Meillä on myös jaettu tehtävälista-sovellus, jonne kirjaamme perheen yhteiset tehtävät, kuten päiväkodin hoitoaikojen ilmoittamisen. Samassa sovelluksessa on myös kauppalista. Näin kaikki metatyö ei jää toisen harteille.
2. Valitse taistelusi ja ole läsnä. Opin itsekin kantapään kautta, että pikkulapsiaikana ei kannata yrittää valmistua ennätysajassa koulusta, tehdä paljon ylitöitä tai treenata kovin tavoitteellisesti. Tänä päivänä olen paljon rennompi. Ihan kaikille ihmisille on hyväksi kartoittaa omat arvonsa. Esimerkiksi minulle tärkeää on nukkuminen, itseni kehittäminen, taloudellinen hyvinvointi, perhe ja ystävät. Minulle ei ole tärkeää pyykkilautavatsa tai maailmanympärysmatka, joten niiden havittelua voin jättää vähemmälle.
3. Priorisoi uni ja hyvinvointi. En ole koskaan arvostanut sänkyäni niin paljon kuin sen jälkeen kun sain lapsen. Teen nykyään kaikkeni sen eteen, että saisin mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvälaatuista unta. Toki se vaatii toisinaan yöpuulle käymistä iltakahdeksalta ja sen, että en pääsääntöisesti katso ilta-aikaan televisioita tai älylaitetta.
4. Pyydä rohkeasti apua ja ulkoista. Kenellekään ei jaeta mitaleja siitä, että siivoaa ja puunaa joka päivä tai tekee perheelleen vain luomuruokaa alusta loppuun itsekasvattamistaan tomaateista. Minä en ole kovin kummoinen kokki, joten yksinkertainen perusruoka on arkemme tukipilari. Toisinaan käymme ravintolassa syömässä tai tilaamme ruokaa kotiin, enkä häpeä sitä. Meillä käy kerran kuussa siivooja. Se on kyllä mielestäni paras päätös, jonka parisuhteen eteen voi tehdä. Itse asiassa olisin valmis palkkaamaan jonkun, joka myös pesisi pyykit, tekisi ruokaa ja kitkisi pihalta rikkaruohot, mutta tuo parempi puolisko on liian pihi tarkempi rahankäytöstä.
5. Oma aika, perheaika, parisuhdeaika. Pidämme kiinni siitä, että molemmat saavat tehdä omia juttujaan. Sen lisäksi teemme tietenkin asioita yhdessä koko perheen voimin ja kolmanneksi järjestämme säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa: käymme vaikkapa elokuvissa, syömässä tai lähdemme reissuun. Lastenhoitoapua voi ihan rohkeasti pyytää läheisiltä. Olen huomannut, että lapsellani on aidosti hauskaa sukulaisten seurassa ja heillä on ihan omat juttunsa, kuten meilläkin. Jos lähipiirissä ei ole ketään, joka auttaisi, voi lastenhoitopalveluita ostaa.

Loisteliaaksi lopuksi tärkein oivallus: 75% usein riittää. Pitää oppia tunnistamaan ne asiat, joissa pilkun viilaaminen tuo tulosta ja ne, joissa siitä ei ole mitään lisäarvoa. Tämä on sellainen juttu, jossa minulla on vielä työstettävää monellakin elämän osa-alueella, mutta esimerkiksi opiskelussa otin sen jo vuosia sitten käyttöön. Päätin, etten juurikaan panosta muihin kuin viestinnän ja journalismin kursseihin. Kaiken maailman kirjanpidot, kansantaloudet ja laskentatoimet olen siis läpäissyt vähän huonommilla arvosanoilla, mutta mitä sitten.

PS. Instagramin puolella on myös arvonta, jossa laitan kirjan kiertoon. Käy kommentoimassa sinne omat arjenhallintaniksisi @sarkasmiajashampanjaa

Lue myös:

Ajanhallinnan mestariksi

Sosiaalinen introvertti

Koko ajan huono omatunto

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Miksi etätyö lisää hyvinvointia?

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Unelmahommissa