Tätäkinkö on aikuisuus?
Tein viime syksynä kymmenen kohdan listan asioista, joista voit tietää olevasi aikuinen. Viime aikoina olen jälleen tehnyt asian saralla uusia havaintoja ja siksi halusinkin nyt jakaa niitä teidän kanssanne tämän kauniin kesäpäivän kunniaksi.
- Ostat mielummin yhden hyvän Rieslingin kuin kolme halvinta kyykkyviiniä. Elämä on liian lyhyt huonojen viinien nauttimiseen. Olet myös löytänyt omat suosikkisi. Keskustelet niistä sanoin tammitettu chardonnay, amarone tai prosecco sen sijaan, että olisi valkkari, punkku ja skumppa.
- Olet oppinut jännittävää uutta terminologiaa, kuten ”eläkekertymä” tai ”lyhennysvapaa kuukausi”. Jätän tämän tähän.
- Asiat, jotka olivat muotia sinun nuoruudessasi ovat tulleet taas muotiin. En ole varsinaisesti innoissani napapaidoista, muovisista choker -koruista tai trumpettihousuista. Onneksi aikuisuuteen kuuluu se, että ei tarvitse lähteä ihan jokaiseen hömpötykseen mukaan, vaan on löytynyt se ihan klassinen, omalle vartalolle sopiva tyyli.
- Sienestys ja marjastus alkaa kiinnostaa. Sitä ihan vapaaehtoisesti menee metsään hyttysten syötäväksi ja vielä intoilee siitä, millainen kanttarellisaalis sieltä tarttui mukaan tai vertailee mustikkalitrojen määrää sukulaisten kanssa.
- Krapulat kestävät neljä päivää. Aiemmin saattoi mennä pullo viiniä poikineen ilman mitään oloja seuraavana aamuna. Nykyään ei tarvitse kuin katsoa viinilasiin päin niin seuraavat neljä päivää menee aivan läskiksi.
- Olet aidosti yllättynyt, jos jaksat joskus valvoa yli puolenyön. Valoisat kesäyöt on ajatuksena ihan kiva juttu, mutta kun normaalisti nukkumaanmenoaika on yhdeksän ja kymmenen välillä. (Kuten ylläolevista kuvista voi havaita, olen ainakin kerran jaksanut valvoa yön pikkutunneille syntymäpäiviä juhlistaen. Toki kärsin siitä sitten koko seuraavan viikon…)
- Mökkeilyn luonne on muuttunut. Enää mökkiviikonloppu ei tarkoita sitä, että juodaan Virosta ostetut Viruvalgee -pänikät, kuunnellaan täysillä PMMP:tä ja varotaan menemästä laiturille, ettei vaan päädy hukkumistilastoihin. Aikuisuusmökkeily on sitä, että istut tuijottelemassa järvelle ja nautit hiljaisuudesta, puusaunasta sekä hyvästä ruoasta.
- Keskustelet sujuvasti asuntolainan koroista ja vakuutusasioista. Juhannuksen aatonaattona istuin ystäväni kanssa meillä juttelemassa näistä asioista. Siis juhannuksena. Vakuutuksista.
- Bonusten keskittämisestä on tullut harrastus. Olet laajentanut sitä muuhunkin kuin ruokakaupassa käyntiin ja tankkaukseen. (Tiesittekö, että myös kuntosalista, puhelinliittymistä tai silmälaseista voi saada bonuksia? Älkää myöskään unohtako ravintoloita sekä hotelleja!)
- Ruoanlaittoviinin merkitys on muuttunut. Se ei enää tarkoitakaan sitä viinipulloa, joka juodaan samalla kun kokkaillaan, vaan sitä viinipullonpuolikasta, joka jäi juomatta ja jonka pakastit jääpala-astioihin, jotta voit käyttää niitä ruoanlaittoon. (Siis laittaa niitä sinne ruokaan eikä suoraan suuhun.)
Lue myös:
Kaukana mukavuusalueelta: aamutreeni
Minulla on eräs ystävä, joka herää aina ennen kukonlaulua ja on kuntosalin ovenkahvassa roikkumassa jo ennen avaamisaikaa. Siis aamulla. Siis kuudelta aamulla. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Itse en heräisi koskaan ennen kymmentä, ellei olisi aivan pakko. Olen kuitenkin lukuisista eri lähteistä kuullut, että aamutreeni on parasta mitä voi olla ja antaa mielettömän hyvän startin päivään. Niinpä minäkin päätin kokeilla sitä. Varasin paikan sisäpyöräilytunnille eräänä perjantaiaamuna kello seitsemän. Sanotaan, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella ja aamutreeni on minulle todella sitä. Järkeilin, että kun tunti on etukäteen varattu, houkutus sängynpohjalle jäännistä ei välttämättä voita, vaan kykenen ehkä jopa raahautumaan paikalle. Siinä kävi näin:
06:00 Herätyskello soi. Olen nukkunut yhteensä viisi tuntia yön aikana. Ei kykene, ei pysty. Painan torkkua.
06:10 Kello soi uudestaan. Laskeskelen päässäni, että saisin nukkua vielä ehkä viisikymmentä minuuttia ennen kuin jälkeläinen herää.
06:11 Muistan, että se paikka tunnille on tosiaan varattu, eikä sitä voi enää peruuttaa. En myöskään kehtaa jättää menemättä. Perkele, nyt tulee kiire.

06:14 Kahvinkeitin on porisemassa ja puurokattila liedellä. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
06:20 Aamutoimet tehty hyvin ripeästi ja treenikamppeet päällä. Nyt äkkiä aamupala naamaan.
06:21 Kappas, laitoin sitten väärän hellanlevyn päälle…
06:23 Sullon puurokattilan jääkaappiin odottamaan treenin jälkeistä aikaa. Syön hätäpäissäni banaanin, juon kupin kahvia ja nappaan mukaan proteiinijuoman. Ehkä näillä eväillä pärjää kun kyseessä on kuitenkin vain 45 minuutin spinning -tunti?
06:29 Sain auton ulos tallista ilman kolhimista. Erävoitto!
06:45 Kuntosalin ovessa on lappu, että tunti on siirretty viereiseen keskukseen. Meinaan luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin, koska tämähän on selvä merkki universumilta.
06:46 Minua aamutreenaajaa ei vastoinkäymiset lannista! Suuntaan viereiseen keskukseen, jossa en ole koskaan käynyt. Siellä on hienot tilat.

06:55 Ihmettelen, miten valtavan paljon ihmisiä on tähän aikaan voimailemassa. Siis onko tämä oikeasti joku juttu? Huomaavatkohan ne, että en kuulu joukkoon?
07:00 Tunti alkaa.
07:27 Poljen kuin viimeistä päivää iloiten ohjaajan musiikkivalinnoista: on AC/DC:tä, Foo Fightersiä sekä Rocky -elokuvista tuttuja kappaleita. Saan niistä virtaa.
07:50 Tunti on ohi. Kirmaan suihkuun. Olo on kuin uudestisyntynyt!
08:00 En ole koskaan tuntenut itseäni näin virkeäksi. Aurinko paistaa ja minusta tuntuu, kuin olisin voittamaton. Olen ylittänyt itseni.
08:15 Takaisin kotona. Iloitsen siitä, että pääsen vihdoin aamupuuron pariin.

Loppujen lopuksi siis aamutreenistä jäi kuin jäikin positiivinen kokemus. Ei minusta ehkä joka päivä moiseen olisi, mutta kenties otan tämän edes satunnaiseksi tavaksi.
Toim.huom. Vauva ei ollut yksin kotona treenin aikana, vaan hänen isänsä oli paikalla sen aikaa.
Lue myös: Ollako aamuihminen vai ihminen?


3

