Olen joskus sanonut, että on olemassa kahdenlaisia naisia: huoria ja madonnia. Oikeasti elämä ei ole ihan niin mustavalkoista. Mitä parisuhteisiin tulee, kaavojen kirjo on valtava. Olen saanut seurata elämäni aikana aitiopaikalta hyvin erilaisten suhteiden nousua, tuhoa, vakiintumista ja niiden puutetta. Itse olen ollut avoliitossa, villinä sinkkuna, multideittailijana ja ihan kaikkea mitä siihen väliin mahtuu. Minulla on siis melko hyvä käsitys siitä, minkälaisia naistyyppejä rakkauden rintamalta löytyy ja päätinkin listata muutamia näin sateisen sunnuntain ratoksi.

Nirso: Tälle neitoselle ei kelpaa kukaan. Tai ei ainakaan kukaan vähempi kuin Ryan Gosling, mutta rikkaampi. Ottajia olisi, mutta kun kaikilla on vääränlaiset kengät, hiustyyli, ammatti, silmien väri tai muuten vaan jotenkin ärsyttävä ääni ja typerät jutut.

Sarjaseurustelija: Sarjaseurustelijalla on jo kiikarissa uusi ennen kuin tuleva ex edes tietää suhteen päättymisestä. Tämä ihmistyyppi ei kykene olemaan itsekseen hetkeäkään ja ahdistuu välittömästi jos täytyy mennä yksin esimerkiksi kauppaan.

Varattujen miesten magneetti: Hän tapaa unelmiensa miehen; mukava, fiksu, komea, mahtava sängyssä. Ainoa ongelma on, että mies on varattu –kerta toisensa jälkeen.

Miestennielijä: Tälle naiselle miehet ovat pelinappuloita tai pelkkiä sänkykavereita. Hän ei halua vakiintua, vaan nauttii täysin siemauksin deittailusta. Hän saattaa jopa pitää lukua sänkykumppaneistaan ja ylpeillä niiden määrällä.

Haaveilija: Haaveilija on sitä mieltä, että rakkaus iskee ensi silmäyksellä kaupan kassajonossa, metron liukuportaissa tai bussissa. Hän ei aktiivisesti etsi ketään, vaan luottaa siihen, että kohtalo johdattaa prinssi uljaan hänen luokseen. Haaveilija jää valitettavan usein yksin.

Näkymätön nainen: Toisinaan sinkkuna, välillä suhteessa. Näillä on kuitenkin suuri ero. Sinkkuna ollessaan soittelee jatkuvasti ja pyytää milloin kahville, milloin kuntosalille ja milloin baariin. Heti kun hän alkaa seurustella, hän katoaa kuin tuhka tuuleen ja antaa kuulua itsestään korkeintaan silloin kun tahtoo parittaa sinut poikaystävänsä rumalle kaverille.

Ikisinkku: On paljon helpompaa olla yksin koska niin on aina ollut. Ikisinkulle pahinta mitä voi tapahtua, olisi asua yhdessä jonkun miehen kanssa. Ne kun jättävät vessanpöntön kannen ylös, sotkevat, röyhtäilevät ja sitten niiden kanssa täytyy pelehtiäkin. Uuvuttavaa.

Lopuksi haluan vielä huomauttaa, että yllä mainitut ihmistyypit ovat karkeita yleistyksiä, eikä niiden esikuvana ole kukaan todellinen ihminen. Tahdon myös tuoda esille  viisaasti, että eihän kukaan voi oikeasti tietää, mitä toisten ihmisten parisuhteissa tapahtuu –ei aina edes kyseisessä parisuhteessa olijat.

Viime sunnuntaina sään ollessa hieman kolea ja sateinen, ajattelin tehdä täsmäiskun sisustuskaupoille. Järjestelmällinen sekä määrätietoinen ihminen kun olen, tein etukäteen listan tavaroista, jotka tarvitsisin. Kirjasin ne ylös siinä järjestyksessä kuin tiesin romppeiden olevan myymälässä, kuten teen aina kauppalistojen kanssa aikaa ja hermoja säästääkseni. Lisäksi etsin nettisivuilta valmiiksi isompien tuotteiden hyllypaikat itsepalveluvarastossa.

Normaalisti kun menen Ikeaan, tykkään kiertää huonekalunäyttelyt kaikessa rauhassa etsien niistä ratkaisuja ja inspiraatiota sekä ihastellen erityisesti kattauksia. Nyt kuitenkin halusin vain hakea muutamat tarvitsemani tavarat ja suunnata ripeästi takaisin kotiin. Tuolle päivälle kun oli muitakin suunnitelmia.

Kuitenkin minun olisi järkevänä ihmisenä pitänyt tietää jo tähän ikään mennessä, että ”tärmäisku”, ”sateinen sää” ja ”sunnuntai” ei voi olla ”Ikean” kanssa samassa lauseessa. Jo parkkipaikalle päästyäni ymmärsin tehneeni elämäni suurimman virheen.

Koska olin liikkeellä yksin ja aioin ostaa muun muassa melko kookkaan tarjoilukärryn, halusin luonnollisesti iskeä koslani mahdollisimman lähelle ovia tavaroiden raahaamisen minimoimiseksi. 45 minuutin parkkipaikan metsästyksen jälkeen jätin auton kaikkein kauimmaiseen nurkkaan ja kipsuttelin korkokengissäni (virhe nro2) myymälään. Siellä oli viidakkomeininki. Onneksi olin sentään syönyt kotona ennen lähtöä, koska lihapulla-apajille ei tällä kertaa olisi ollut mitään asiaa. Lapset ryntäilivät ympäriinsä villeinä. Aviomiehet, jotka oli väkipakolla raahattu mukaan, näyttivät maansa myyneiltä ja naisihmiset ennen kaikkea stressaantuneilta.

Ohitin huonekalunäyttelyt olankohautuksella ja suuntasin suoraan alakertaan. Kävi ilmi, että siellä olikin tavaroiden paikat vaihtuneet sitten viime kerran. (Tai sitten saattaa olla, että muistin järjestyksen hieman väärin, mutta minähän en moista koskaan myöntäisi.) Näin ollen kauppalistani täydellinen muoto ei enää pitänytkään paikkaansa. Tämän vuoksi jäi muutama mitätön pikkuasia, kuten verhot, ostamatta. Nimittäin pahinta, mitä voit Ikeassa ruuhka-aikana tehdä, on lähteä ostoskärryinesi takaisin vastavirtaan. Ehei, siellä pitää pysyä koko ajan liikkeessä ja mennä lauman mukana kohti itsepalveluvarastoa napaten matkalta kärryyn vain ne tuotteet, jotka pystyy ottamaan vaelluksen häiriintymättä.

Kun pääsin kassoille, huomasin, etteivät ihmiset vieläkään osaa jonottaa siivosti. Takanani oleva rouva tökki kantapäitäni kärryllään neljästi ja jouduin ystävällisesti huomauttamaan hänelle, että hänkään ei pääse täältä sen nopeammin ulos vaikka änkeäisi kuinka lähelle takamustani. Kun sain vihdoin ostokseni maksettua, kassit sekä laatikot raahattua autolle ja auton käyntiin, ymmärsin, että yksi elämäni suurimmista koettelemuksista oli ohi. Jos olisin tunteellinen ihminen, olisin varmasti alkanut itkemään.

Jatkossa tilaan tuotteet suoraan netistä kotiinkuljetuksella niin kuin normaali herrasväki tekee.