Tänään on maanantaiaamu ja minulla on oikeastaan oikein hyvä fiilis. Tai no, siis tietenkin kirjoitan tätä postausta sen sijaan että esimerkiksi hoitaisin muita velvollisuuksia, jotka pitää tässä hoitaa ennen puoltapäivää, jolloin lähden työmatkalle ja kohti Suomen Turkua. Mutta kyllä kaikki aina suttaantuu.

Viime viikolla olin Storyvillen kutsuvieras-synttärikemuilla ja minulla oli huisin hauskaa. Ihanaa ja huoletonta. Seuraavana päivänä ei ollut niin ihanaa ja huoletonta, mutta semmoista se joskus on kun on ilmaisen viinan bileet. Storyville on muuten yksi suosikkiterassejani kesäisin ja minähän muutenkin rakastan hämyisiä jazzklubeja.

Tällä viikolla on aika paljon töitä ja reissua, mutta olen niistä hirveän innoissani. (Vaikka siis tosiaan välttelen kaikkea nyt näpyttelemällä tätä postausta yöpuvussani hiukset harjaamatta.) Ajattelin, että orientoidun kirjoituspuuhiin nyt näin. Kuuntelin myös kymmenen minuuttia meditaatiomusiikkia ja yritin kaivella itsestäni ja kahvikupin pohjalta energiaa. Se sujui vaihtelevasti.

Minulla on nyt jotenkin semiseesteinen vaihe elämässä. Ostin uuden puhelimen. Edellinen on vuodelta 2016. Ostin uuden puhelimen Swappien kautta ja se on aivan uudenveroinen iPhone 13. Elektroniikkateollisuus on valtavan kuormittavaa ja olen iloinen, että pystyin sinnittelemään edellisen puhelimen kanssa näinkin pitkään ja että nyt voin antaa jonkun vanhalle luurille uuden kodin. Ihmettelen vaan, kuka luopuu uudenveroisesta iPhone 13-puhelimesta, mutta varmaan joku kiittämätön teini, joka on lapsena saanut kaupasta karkkipussitkin kiukuttelemalla.

Viikonloppuna minulla oli paljon Instagramissa ränttäämisen aihetta. En ehkä nyt jaksa enää referoida niitä sen kummemmin, mutta sanonpa vain, että:

• seksi toisen ihmisen kanssa ei ole ihmisoikeus
• naiset eivät ole vastuussa heteromiesten seksuaalisesta yksinäisyydestä
• hyvä seksuaalikasvatus ja tunnetaidot auttavat kaikkia
• terapiaan pääsyssä pitäisi olla matalampi kynnys
• on tärkeää lukea lapselle kirjoja ja antaa myös itse lukuharrastuksen mallia lukemalla kirjoja
• äänikirjojen kuuntelu ei ole lukemista
• en voi käsittää, miksi jotkut ihmiset kokevat asiakseen kommentoida ja arvostella jokaista asiaa
• ihmisillä on erilaisia työuria ja minä olen päätynyt nyt tämmöiseen polkuun
• minusta on tärkeää, että lapsi näkee myös erilaisia työnteon malleja kun kotona on jo yksi semmoinen suoraviivainen lukiosta yliopistoon ja sieltä samassa työpaikassa vuosikaudet nousujohteista uraa
• meillä on taloudessa kaksi tasa-arvoista vanhempaa
• että antakaa nyt ihmisen tehdä omalla työelämällään just mitä huvittaa
• uskokaa tai älkää, minä nautin töistä

Se siitä, kippis!

Rakas päiväkirja, 

Minulla oli hirvittävän aktiivinen viikonloppu. Se on toki tosi jees, koska lähtökohtaisesti tykkään kaikesta mukavasta puuhastelusta, mutta sunnuntaina olin niin väsynyt, että menin päiväunille ja tuntuu, että en vieläkään ole oikein herännyt niiltä.

Perjantaina oli loppiainen ja siivottiin pois joulu. Olin jopa niin reipas, että ihan marttana laitoin petivaatteet ulos tuulettumaan. Sitten kävin kävelyllä ja lapsi kävi hiihtämässä sekä pulkkamäessä. Aina dissaan Pakilaa, mutta kyllä keski-ikäistä sieluani lämmittää se, että luontopolut on ihan takapihalla ja luistinrata, uimahalli, hiihtolatu sekä useampi pulkkamäki ihan kivenheiton päässä. Toki niin olisi Töölössäkin. (Paitsi ehkä se hiihtolatu. Toki en ole seitsemän Pakilassa asutun vuoden aikana hiihtänyt kertaakaan Paloheinän laduilla.)

Lauantaina käveltiin uimahalliin koko perheen voimin. Yleensä jaetaan nämä koko perheen uintikerrat niin, että molemmat vanhemmat saavat 20 minuuttia omaa uinti- tai vesijuoksuaikaa. Ilmoitettiin lapsi taas uimakouluun. Hän oli viime keväänä neljän kerran setin, mutta se meni ihan vaan totutellessa veteen. Ollaan sittemmin käyty itsenäisesti uimahallissa. Uimataito on sellainen asia, jonka toivoisin lapsen omaksuvan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Lauantaina mentiin myös elokuviin. Käytiin katsomassa Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus ja kaikki tykkäsivät siitä. Saimme joululahjaksi leffalippuja. Se on kyllä hyvä lahja. Käytiin myös samalla ostamassa lapselle uudet tossut päiväkotiin rikkinäisten tilalle sekä uudet talvirukkaset.

Sunnuntai alkoi sillä, että tuohduin Talouselämän somemainoksesta, jonka tarkoitus oli ilmeisesti kannustaa isejä pitämään enemmän vanhempainvapaata, mutta se tarkoitus oli kyllä naamioitu niin ovelasti, että ainakin minä vain pahoitin mieleni tökeröstä mainoksesta. Voisin kirjoittaa taas ihan oman postauksensa siitä, miksi on tärkeää, että molemmat vanhemmat pitävät vanhempainvapaansa. (Siis enemmän kuin sen kaksi viikkoa syntymän jälkeen…) On mielestäni noloa, että viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaita.

”Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Tutkimusten perusteella isille korvamerkityt kiintiöt johtavat perhevapaiden tasaisempaan käyttöön.

Kahden vanhemman perheissä isän vanhempainvapaan käyttö on yhteydessä äitien asemaan työmarkkinoilla. Korkeasti koulutettujen äitien puolisot pitävät muita yleisemmin vanhempainvapaata.

Tutkimusten mukaan niillä työpaikoilla, joilla isät ovat perhevapaita käyttäneet, suhtaudutaan isien perhevapaiden käyttöön melko myönteisesti.” THL.fi

Tutkimusten mukaan sekä perhevapaisen että muun palkattoman hoivatyön ja kotitöiden tasainen jakautuminen vaikuttaa paitsi sukupuolten tasa-arvoon työelämässä, myös isän ja lapsen läheiseen suhteeseen sekä pienentää eroriskiä. En siis näe mitään muita kuin positiivisia asioita perhevapaiden jakamisessa.

No mutta, se siitä tältä erää. Palaan aiheeseen ehkä myöhemmin. Joka tapauksessa tuohduin aiheesta sunnuntaiaamuna. Lähdin silti ystäväni sekä lastemme kanssa pulkkamäkeen. Käytiin myös kaakaolla. Sitten suuntasin jälkeläisen ja ystävieni ja heidän jälkeläistensä kanssa pyhiinvaellusmatkalle Klaukkalaan Viirin kirppikselle etsimään luistimia. En löytänyt. Käytiin Hesessä.

Toiselta kirppikseltä löysin lapselle yhden mekon, hiuspannan ja Opi ranskaa Akun ja Mikin kanssa -kirjan. Luettiin sitä eilen illalla.

Kirppiskierroksen jälkeen menin päiväunille, joista mainitsin. Olin niin poikki, että en jaksanut lähteä lapsen futistreeneihin, joten puoliso joutui raahautumaan sinne. Ollaan pohdittu, että laitettaisiin tuo futis nyt tauolle, kun treenipäiväkin vaihtui ihan ilmoittamatta. Lapsella on kolme muutakin harrastusta ja potkupallo on niistä ehdottomasti kuormittavin meille vanhemmille. Jokainen maksu tulee sähköpostiin ja pitää erikseen maksaa, eikä voi laittaa automaattiveloitusta. Koko ajan tulee sähköpostilla ja Whatsapilla ja vittu savumerkeillä jotain ilmoituksia ja pyyntöjä. Joka ikinen treenikerta pitää erikseen jonnekin sivustolle ilmoittaa. Lisäksi tuntuu, että lasta ei niinkään kiinnosta se futis kuin serkun kanssa pelleily. Sitä voi tehdä omalla pihalla ihan joka päivä ilmaiseksi. Sitä paitsi, kolme harrastusta viisivuotiaalle on mielestäni ihan enemmän kuin tarpeeksi.

Ikävää vaan, että lapsi ei itse haluaisi tietenkään mistään luopua. Ehdotin, että jos vaikka jatketaan sen jalkapallon parissa sitten keväämmällä, kun muut harrastukset on tauolla.

Tämä viikko on ihan superkiireinen. Minulla on kuusi päivää töitä ja välissä pitäisi näpytellä kaikenlaista artikkelia ja raportteja. Että ihan vauhdikkaasti alkaa tämäkin vuosi viime viikon selkävaivojen jälkeen.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Terkuin, Riina