Luulenpa, että ihan kaikilla on välillä sellaisia päiviä, jolloin sitä tuntee itsensä surkimukseksi. Aamulla herää jotenkin väärällä jalalla ja on vaikeaa uskoa itseensä. Kaikki tuntuu tahmealta. Moisina päivinä ainakin minä tunnen itseni löllykäksi, rumaksi sekä tyhmäksi kuin saapas. Töissäkin on koko ajan sellainen olo kuin en kuuluisi sinne tai että pian paljastuu, etten osaa oikeasti mitään ja olen täysi luuseri. Tuntuu, että kaikki muut menestyvät paremmin ja onnistuvat tekemisissään. Kouluhommatkin takkuaa. Vaatteet ei istu, hiukset on huonosti ja kaikki menee mönkään.

Uskon ja toivon todella, että muillakin on toisinaan tällaisia päiviä. Minun kohdallani kuitenkin olen pannut merkille, että niitä on ollut viime aikoina hämmentän usein. Olen myös ollut poikkeuksellisen väsynyt. Niinpä aloin pohtimaan tätä asiaa lauantaina usean tunnin päiväunien jälkeen. Muistin, että näin on ollut ennenkin, nimenomaan keväisin.

Kevätväsymys on siis ihan todellinen ja vakava asia. Minuun ei kaamos juurikaan vaikuta, mutta lisääntyvä valo ilmeisesti sitäkin enemmän. Tämä on melkolailla järjenvastaista, koska minähän nautin aurinkoisesta säästä. Lokakuusta maaliskuuhun kestävä harmaus suorastaan tappaa sieluni! Jostain syystä silti olen keväisin aivan poikki. Sitten kun olen väsynyt, olen myös jatkuvasti huonolla tuulella, lyhytpinnainen ja siten aivan kamala ihmiskyrpä. Koen, että tarvitsisin vieläkin enemmän omaa aikaa ja hiljaisuutta ympärilleni.

Toisaalta sekin ärsyttää, että kun kelit kohenevat, tulee pakottava tarve tehdä kaikkea ja puuhastella ulkosalla esimerkiksi viikonloppuisin sen sijaan, että voisi hyvällä omalla tunnolla kyyhöttää neljän seinän sisällä viltin alla lukien kirjaa. Se on kieltämättä ahdistavaa. Sulaneet lumet myös paljastavat hoitamattoman pihan ja auringonvalo pesemättömät ikkunat, joten sekään ei ole kovin miellyttävää, koska pitää ryhtyä tarmokkaasti pihatöihin ja puunaamaan, vaikka paljon mielummin käyttäisi vähäisen vapaa-aikansa esimerkiksi kevään tositeeveekattausta toljottaen tai pimeässä huoneessa itseään säälien.

Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan sopeutua yhteiskunnan normeihin ja iloita keväästä reippaan ulkoilun muodossa. Uskokaa tai älkää, se auttoi. Kirjoitin tuon yllä olevan väsyneen ahdistuneen tekstin sunnuntaiaamuna. Sitten lähdin 13 km kävelylle ja tein puolentoista tunnin joogaharjoituksen. Sillä välin joku oli kuin taikaiskusta ja ihan ilman painostusta siivonnut, haravoinut pihan sekä tehnyt ruokaa! En osaa sanoa, johtuiko mielialan kohenemiseni liikunnasta, puhtaasta kodista vai kenties niiden yhdistelmästä, mutta olen siitä saakka ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Päätelmä: onnellisuus=liikunta, ruoka ja siisti koti

Kuten suurin osa kanssaihmisistä, minäkin olen turhamainen ja ulkonäkökeskeinen egoisti. Niinpä ajattelin tarinoida taas vähän kauneusjuttuja ja jakaa muutamia kauneudenhoitoon sekä pukeutumiseen liittyviä asioita minusta.

1.  Minulta kysytään aika usein, olenko laittanut huuliini täyteaineita. Vastaus on, että en ole. Minulla on luonnostaan suuri suu. En ole myöskään laittanut botoxia. Otan rypyt vastaan. Ne kuuluvat elämään.
2. Olen värjännyt hiukseni viimeksi vuonna 2013. Nyt tosin ajattelin tässä lähiaikoina räväyttää ja laittaa vähän vaaleahkoja raitoja. Myös uusi lyhyempi malli olisi paikallaan: olen nimittäin lopen kyllästynyt siihen, että vauva repii sylissä ollessaan hiukset päästäni.
3. Voisin ihan hyvin ottaa silikonitissit. Olen yleisesti ottaen luonnollisuuden kannalla, mutta rintaimplantteja olen miettinyt siitä saakka kun tajusin, etteivät nuo ketunnokat kasvakaan enää. Eli siis yli kymmenen vuotta. Imetyksen ajan sain toki nauttia vähän runsaammasta povesta, mutta sen puuhan loppumisen myötä rinnanympäryksestä lähti noin 15 senttiä. Rehellisesti sanottuna tissini ovat nyt kuin kaksi tyhjentynyttä, säälittävää, ilotonta, pikkuruista ilmapalloa. Haluaisin implantit siksi, että minulla on aika leveä synnyttäjän lantio, enkä koe kroppani mittasuhteiden olevan millään tavalla tasapainossa. Minulla on kuitenkin muuta käyttöä tuhansille euroille kuin päärynävartaloni, joten isompi rintavarustus jääköön haaveeksi.
4. Minulla ei ole koskaan ollut rakennekynsiä, ripsen- tai hiustenpidennyksiä, microbladingia tai tekorusketusta. Minusta ne ovat ihan turhia sekä kamalan epäkäytännöllisiä. Hillityt ripsenpidennykset voisin ehkä korkeintaan ottaa, koska vihaan ripsivärin laittoa ja pesemistä. Toisaalta minulla on niin herkät silmät, että en usko pidennysten edes soveltuvan minulle.
5. En pidä auringonotosta. Päivetys näyttää kauniilta, mutta en tykkää auringon palvomisesta ollenkaan. Palan helposti, vihaan kuumuutta ja sitä paitsi runsas auringonotto vanhentaa ihoa kamalan paljon. Olen mieluiten varjossa suojakertoimella 50. Tai ei, itse asiassa kaikkein mieluiten makaan pimeässä ilmastoidussa huoneessa.
6. Olen kamalan laiska. Minulla on kausia, jolloin rasvaan vartaloni päivittäin, muistan kuoria ihon kerran viikossa, hemmottelen hipiääni erilaisilla naamioilla, väsään nutturoita ja harkitsen asukokonaisuuksia tarkasti. Sitten on kausia, jolloin en jaksaisi edes harjata hiuksia. Meikkaan ainoastaan silloin kun on ihan pakko. Joskus pukeudun oikeasti urheiluvaatteisiin vain siksi, että ihmiset luulisivat minun olevan matkalla salille, jolloin on sosiaalisesti hyväksyttävää olla meikittä.
7. Pyrin kohti kapselivaatekaappia. Minulla on haaveissa rättikokoelma, joka koostuisi täydellisistä, yhteensointuvista vaatekappaleista: laadukkaita, ajattomia ja joka säähän sopivia takkeja, kashmirvillainen neule, silkkisiä sekä puuvillaisia puseroita, klassisia kynä- ja tweedhameita, musta kotelomekko, yhdet täydelliset farkut sekä mustat suorat housut. Tämä on nyt ollut vähän haastavaa, sillä vaatekoko sekä vartalon malli on muuttunut viimeisen vuoden aikana aika tavalla ja toivottavasti jatkaa palautumistaan edelleen. Sen vuoksi sovellan projektia ainoastaan asusteisiin: haussa on tällä hetkellä laadukkaat, pyöreäkärkiset, hillitysti tolppakorkoiset nahkasaappaat.
8. En osaa tehdä contouria ja olen liian laiska opettelemaan. En jaksa alkaa muokkaamaan nenääni pienemmäksi tai poskipäitä korkeammiksi. Jaksan juuri ja juuri rajata huulet ennen huulipunan laittoa. Sekin menee usein vähän sinne päin.
9. Ei huvita lähteä mukaan muotihömpötyksiin. Choker -korut, leveälahkeiset housut, pyöreät aurinkolasit, rimpsuhelmat, -lahkeet ja -hihansuut, platform -tennarit, crop -topit, haalarit tai mom -jeansit eivät vain ole minun tyylisiäni vaatteita, vaikka ne ovatkin niin kovin muodikkaita tällä hetkellä. Minulla on aika usein samat aurinkolasit, samat kengät, sama nahkatakki, sama laukku, sama huopahattu, samat korut, sama kello, sama naama ja sama jakku. En vain jaksa omistaa niin paljon kaikkea. Olen tässä vuosien varrella huomannut, minkälaiset vaatteet ovat minulle sopivia ja mitkä saavat suosiolla jäädä kaupan hyllyille. Kuten mainittua, pyrin muutenkin ostamaan ajattomia vaatekappaleita. Haaveena olisi, että ne säilyisivät äidiltä tyttärelle.
10. Pyrin hankkimaan suurimman osan vaatteista ja asusteista käytettynä. Etenkin kalliimmat, laadukkaat materiaalit kestävät hyvin aikaa. Käyn paljon kirpputoreilla ja yritän löytää tarvitsemani sieltä, koska se on paitsi ekologista, myös huomattavasti edullisempaa. Parhaat itsepalvelukirpputorit Helsingissä ovat mielestäni Kaivarin kanuuna ja Relove. Niiden lisäksi käyn Brunossa sekä Jäähallin kirppiksellä aika-ajoin.

Lue myös:

Trendikorneri

Kauneusihanteista