Kun ystäväni meni viime kesänä naimisiin, järjestimme luonnollisesti hänelle ikimuistoiset polttarit. Koska perinteinen ”laitetaan-se-myymään-kortsuja-ampiaisasussa-ja-vuokrataan-mökki-että-voimme-pitää-morsiussaunan” –konsepti ei tule kuuloonkaan, kohteeksi valikoitui Ranskan Riviera -filmifestivaalien aikaan tietenkin.

Seurueemme oli yhdeksänhenkinen, joten päädyimme vuokraamaan Airbnb –palvelun kautta idyllisen villan uima-altaineen Juan Les Pinsistä. Tämä pieni kaupunki sijaitsee kivenheiton päässä Cannesista. Se oli nappivalinta majoitukselle, koska kulkuyhteydet ovat loistavat, mutta alue kuitenkin verrattain rauhallinen.

Postauksen kuvat ja pöperöt: Jerry

Reissu alkoi torstaina brunssilla (kuvassa yllä), josta siirryimme taksilla Helsinki-Vantaalle. Vasta lähtöselvityksessä polttarisankarille selvisi, minne olimme matkalla. Lento sujui leppoisissa merkeissä, koska meidän seurueemme joi kaikki shampanjat drinkkikärrystä. Sori vaan te elokuvaohjaajat, jotka jouduitte tyytymään halpaan kuohuviiniin.

Perjantaina kävimme Sainte Margueriten saarella, jonka jälkeen piipahdimme mielettömän hyvällä lounaalla Cannesissa. Kiertelimme myös hieman kaupoissa. Illan hämärtyessä järjestimme hulvattomat grillijuhlat ja minä innokkaimmat pämppääjät lähtivät paikalliseen tavernaan.

Lauantai oli matkan virallinen kohokohta. Olimme vuokranneet veneen, jonka lastasimme täyteen roséviiniä. Purjehdimme Saint Tropeziin. Kävimme syömässä siellä Nikki Beachilla, joka oli hienoinen pettymys. Päivä merellä oli kuitenkin aivan ihana siitäkin huolimatta, että allekirjoittaneelle tuli huono olo ja nukuin kajuutassa suurimman osan ajasta.

Sunnuntaina osa porukasta suuntasi rannalle, mutta itse reippailin läheiseen Antibesin kaupunkiin, jossa oli markkinat. Reissun viimeinen päivä sujui siis rennoissa sekä aurinkoisissa merkeissä. Maanantaina lähdimme kuka minnekin: osa Nizzaan, osa Monacoon ja osa kotiin.

Alla vielä muutamat tärpit matkustamiseen isolla porukalla sekä onnistuneisiin polttareihin ulkomailla:

• Suunnittelu ja ennakointi. Siitä ei olisi tullut mitään jos olisimme keksineet ohjelman vasta kohteessa. Myös lentoja ja majoituksia on hyvä alkaa kyttäämään hyvissä ajoin kun ajankohdasta on päästy yhteisymmärrykseen. Nimittäin hinnat vaihtelevat suuresti. Myös matkat lentoasemalle sekä majoituspaikkaan on hyvä varata etukäteen, jotta iloinen tunnelma ei mene pilalle kyytiä säätäessä.
• Morsiamen huomiointi. Vaikka reissaaminen onkin mukavaa ja kohteessa olisi paljon nähtävää, täytyy kuitenkin muistaa matkan päällimmäinen tarkoitus. Nämä polttarit ainakin olivat juhlakalun mieleen sekä lokaation että ohjelman puolesta.
• Raha-asiat. Hankimme grillijuhlien ruoat, juomat sekä kaikki aamupalatarvikkeet yhteiskassasta, jonne kaikki laitoimme tietyn summan etukäteen. Näin vältyimme suuremmilta valuuttakiistoilta. Muutenkin ohjelmaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon, että isossa seurueessa saattaa olla suuriakin tuloeroja.
• Oma rauha. Vaikka kyseessä on ystäväporukka ja polttarit, täytyy silti kunnioittaa sitä, että välillä ihmiset tahtovat tehdä eri asioita. Joten vaikka yhteistä puuhaa on suunniteltu, täytyy olla myös tilaa omalle ajalle sekä irtaantumiselle.
• Lentojen varaaminen. On järkevintä varata samalle varausnumerolle kaikkien lennot. Näin on parempi mahdollisuus päästä istumaan koneessa lähekkäin, sillä kaikilla lentoyhtiöillä ei ole mahdollisuutta valita paikkoja itse. Meidän tapauksessamme tämä oli mahdotonta, sillä osa porukasta tosiaan jatkoi vielä matkaa eteenpäin.
• Muidenkin morsiamen ystävien huomiointi. Koska nämä polttarit poikkesivat aika tavalla normaaleista, ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuutta tulla mukaan koko retkelle ajanpuutteen tai rahatilanteen vuoksi. Sen vuoksi järjestimme brunssin lähtöpäivänä, jotta  muillakin olisi ollut tilaisuus osallistua.

Parhaita puolia allekirjoittaneessa on ehdottomasti se, että olen sarkastinen ja kyyninen ämmä. Ilmiselvä romantiikka, kuten ruusun terälehdet sängyllä tai sydämenmuotoiset suklaarasiat ystävänpäivänä, aiheuttavat välittömän ja rajun oksennusreaktion. En voi myöskään sietää pariskuntia, jotka kävelevät käsi kädessä tai toitottavat onneaan päivittäin sosiaalisessa mediassa. Kyse ei ole nyt siitä, että minä en itse olisi onnellinen tai että olisin kateellinen muille.

Ei. Kyse on siitä, että moinen on mautonta.

Tämä antiromanttinen mentaliteettini on tavallaan ristiriidassa sen faktan kanssa, että rakastan häitä. Olen aina rakastanut, ja tulen aina rakastamaan. Onnistuneessa hääpäivässä on taianomainen tunnelma, sopivasti alkoholia moderneja komponentteja yhdistettynä perinteisiin sekä tietenkin hyvät puhujat. Se on melko harvinaista, mutta olin juuri sellaisissa häissä viime viikonloppuna.

Onnistuneissa häissä on oltava hyvät nimikyltit.

Rakkauteni häitä kohtaan on puhdasta, ja kyynelehdin aina vihkitilaisuudessa. Se on noloa, mutta en voi sille mitään. Siispä kun rakas ystäväni sanoi miehelleen ”tahdon”, ei kukaan muu  kuullut sitä nyyhkytykseni yli. Itku ei johdu pelkästään siitä, että morsian tilaisuus on niin kaunis, vaan myös jännityksen laukeamisesta. On piinaavaa miettiä kihlajaisista saakka, lauletaanko kirkossa virsiä ja jos lauletaan niin mitä ja minkäköhänlaisen kakun he ovat valinneet ja kumpi polkaisee vai polkaistaanko lainkaan ja kuka ryöstetään ja onko leikkejä ja minkälainen hääkimppu on ja kuka sen sitten saa ja onko morsiolla yllään jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.

En nyt ala erittelemään omia mielipiteitäni siitä, pitääkö olla lyhyt vai pitkä häämekko vihkikaava, ja onko Prinsessa ruususen häämarssi ainoa oikea tai siitä, pitääkö olla kunnon valssi eikä mitään typerää häätanssia.

Totuus on, että rakastan häitä sen vuoksi, jotta osaisin jonain päivänä omissani välttää kaikki sudenkuopat. Olen kuitenkin päättänyt naida useamman kuin vain yhden kerran, ja sen täytyy sitten olla napakymppi. Kaikki on valmiina, ainoastaan sormus puuttuu.

Ps. Kirjoitin tätä kuunnellen koottuja häävalsseja Spotifysta, enkä häpeä myöntää sitä.