Viime vuonna tein muutamia lupauksia maapallon ja itseni hyväksi sekä viiden kohdan ämpärilistan. On aika katsoa, miten niiden kävi ja mitä aion luvata tai tehdä tänä vuonna.

Vuodelle 2019 lupasin:

• Vähennän lihan ja maitotaloustuotteiden kulutusta.
  Kommentti: vähensin, mutta en mielestäni tarpeeksi.
• Vietän enemmän aikaa luonnossa sekä joogasalilla.
  Kommentti: vietin, mutta en mielestäni tarpeeksi.
• En osta mitään turhaa paskaa.
  Kommentti: tässä olen oikeastaan onnistunut melko hyvin.
• Koska en voi täysin lopettaa lentämistä, kompensoin lennoista aiheutuvia päästöjä lahjoittamalla rahaa luonnonsuojeluun.
  Kommentti: lahjoitin, kompensoin ja lahjoitan edelleen WWF:lle ja Kompensäätiölle.
• Sijoitan ja äänestän vastuullisesti.
  Kommentti: tässä onnistuin ja aion tehdä näin jatkossakin.

Vuodelle 2020 lupaan:

• Enemmän joogaa ja brunsseja.
• Käytän vaatelainaamon palveluita.
• Syön vain kerran viikossa punaista lihaa tai kanaa.
• Jatkan edelleen kompensoimista, vastuullista sijoittamista, ilmastoasioiden opiskelua ja niistä puhumista. Enkä vieläkään osta mitään turhaa paskaa.

Halusin vuonna 2019 tehdä:

1. Yövymme Bengtskärin majakassa
   Kommentti:Ettei vain olisi kärpäsenkakka? -Yöpyminen Bengtskärin majakassa
2. Käymme Naantalin Muumimaailmassa
   Kommentti: Kävimme kuin kävimmekin. Aiomme käydä tänä vuonna uudestaan siten, että yövymme Naantalin vanhassa kaupungissa. Se on aivan valloittava.
3. Teemme ruskaretken Lappiin
   Kommentti:Hitsi, tämä ei vieläkään onnistunut. Ehkä tänä syksynä.
4. Maistelen vähintään 12 orgaanista tai biodynaamisesti viljeltyä samppanjaa
   Kommentti: maistelin aika monta, mutta en kyllä ihan tusinaa. Sanoisin, että kuudesta kahdeksaan. Tänä vuonna otan asiakseni samppanjamessuilla keskittyä tähän.
5. Teen jälleen inventaarion ja kierrätän tai korjautan kaikki korjausta vailla olevat kodinkoneet sekä vaatteet
   Kommentti: tehty. Pitänee kyllä tehdä uudelleen tässä piakkoin.

Ämpärilistaa en jaksa tehdä ensi vuodelle, kun tässä edellisessäkin listassa riittää vielä työnsarkaa.

Mitä lupauksia sinä olet tehnyt ensi vuodelle vai lupasitko mitään?

Minä olen aina ollut jouluhullu. Kuten olen ennenkin kertonut, rakastan lahjojen antamista, vastaanottamista, riisipuuroa ja kaikkia jouluperinteitä. Muutaman viime vuoden aikana suhtautumiseni joululahjoihin on muuttunut merkittävästi. Laatu korvaa määrän, enkä halua hankkia tai toivoa mitään turhaa tai ylimääräistä.

Hävettää myöntää, mutta kirjoitin tänne blogiini vuonna 2015 näin:

Haluaisin sanoa, että en ymmärrä joulun kulutushömpötystä ja kilpavarustelua. Olisi mukavaa todeta, että pelkästään antamisen ilo on paras lahja. Olisi hauskaa, jos voisin hehkuttaa, että koska en halua olla materialisti, teen kaikki joululahjat itse rakkaudella. Näin ne olisivat lahjan saajalle muka jotenkin merkityksellisempiä kun ne on omin pienin kätösin askarreltu.

En kuitenkaan voi sanoa näitä yllä mainittuja asioita, koska se olisi mielettömän tekopyhää. Nimittäin minä rakastan lahjojen ostamista ja vastaanottamista. Sen vuoksihan veronpalautuksia saadaan, jotta ne voi tuhlata joululahjoihin. Viime vuonna ostin mielitietylleni Hugo Bossin klassikkotuoksun sekä Gantin kellon, ja täytyy kyllä myöntää, että olisin ollut hirvittävän vihainen, jos olisin saanut vastalahjaksi itse tehtyä mysliä tai jonkun vitun himmelin.

Olisin kyllä vieläkin vähän loukkaantunut ”vitun himmelistä”. Nykyään yritän kuitenkin itse antaa sellaisia lahjoja, jotka ovat ennen kaikkea hyödyllisiä ja mielellään mahdollisimman ekologisia, eettisiä, lähellä valmistettuja.

Esimerkiksi: aiemmin minulla oli tapana ostaa mieheni sisaruksille puolisoineen lahjaksi talven Muumi-kausimuki, mutta olen nyt luopunut siitä (ja mukien keräämisestä itsekin). Tarvitseeko kukaan valtavaa mukien varastoa, olivat ne kuinka söpöjä hyvänsä?

Olen materian sijaan tänä vuonna panostanut enemmän lahjoihin, jotka voi syödä tai juoda tai joista on hyötyä päivittäisissä askareissa. Tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa tylsältä, mutta minulle tulee nykyään hyvä mieli lahjoista, jotka tulevat käyttöön ja ovat ennen kaikkea hyödyllisiä.

(SPOILER ALERT!) Tyttärelleni olen tänä vuonna ostanut kaksi tarpeellista juttua, molemmat käytettyinä: Adidaksen college-asu löytyi Emmy.fi -verkkokaupasta ja nukkekodin kalusteet Tori.fi:stä. Kummitytölle siskoineen tein lahjakortin, jonka turvin he pääsevät allekirjoittaneen loistavassa seurassa päiväksi HopLopiin. Myönnetään rehellisyyden nimissä: sukulaislapsille tosin ostimme uutuuttaan hohtavat lelut.

Myös paketoinnin osalta olen kiinnittänyt huomiota ekologisuuteen. En ole moneen vuoteen ostanut paketointipaperia. Käytän olemassa olevat loppuun, hyödynnän sanomalehtiä, paperipusseja ja tyttäreni piirustuksia sekä lahjakasseja, joita on meille kertynyt vuosien varrella useita kaapin pohjalle. Paketointipapereissa on muutenkin niin paljon pintaväriä, ettei niitä voi kierrättää, vaan ne on laitettava energia- tai sekajätteeseen. Aivan turhaa roskaa! Mieheni nauroi minulle kun viime vuonna availin lahjapaketteja varoen ja säästelin lahjapapereita. Naurakoot.

Joulukuusen virkaa meillä toimittaa viidettä vuotta muovinen sellainen. Jos hankkii tekokuusen, on hyvä pitää mielessä, että sen tulisi palvella vähintään parisenkymmentä vuotta, jotta se tulisi ekologisemmaksi kuin luonnonkuuset. Sen vuoksi ei ehkä kannata valita sitä mustaa, valkoista tai pinkkiä kuusta, ellei ole aivan sataprosenttisen varma, että se sopii sisustukseen vielä kahden vuosikymmenen kuluttua.

Emme lähetä myöskään joulukortteja tänä vuonna. Säästetyt rahat olen laittanut Hope Ry:n keräykseen, jossa tuetaan vähävaraisten lasten harrastustoimintaa. Hope Ry:llä on käynnissä myös joululahjakeräyksiä lukuisissa kaupoissa ja kauppakeskuksissa. Lahjakeräykset on myös mainio tapa auttaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kenelle tahansa mahdollisuus harrastaa on paljon hyödyllisempi lahja kuin uusi meikkipussi.

Voit osallistua myös Kinkkutemppuun, jossa joulukinkun paistinrasvaa kerätään ja siitä tehdään uusiutuvaa dieseliä. Ekologisempaa toki on olla paistamatta koko kinkkua, mutta minä en itse vielä ole valmis luopumaan siitä jouluperinteestä. Tai siis enhän minä ole eläissäni kinkkua paistanut itse, mutta syön sitä edelleen. Joskin merkittävästi vähemmän kuin ennen.

Mielestäni (ympäristö)ystävällisempään elämäntapaan siirtyminen, myös joulun osalta, on ennen kaikkea pieniä askelia. Äkillinen muutos on harvoin pysyvää!