Minulla on, ainakin toistaiseksi, vain yksi jälkeläinen. Niinpä nämä ajatukseni saattavat joidenkin suurperheen vanhempien korvaan kuulostaa naiiveilta ja typeriltä. Siitä huolimatta aion nyt jakaa vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen.

Tätä varten olen kerännyt aineistoa lähipiirini mutseilta sekä tehnyt havaintoja itse erilaisissa härveleissä. Olen toki myös työskennellyt matkailualalla vuosia, joten sitäkin kautta on kertynyt näkemystä asiaan.

Paljastan kirjoituksessa paitsi juna- lento- ja autoiluvinkit, myös muutaman kaikkiin liikennevälineisiin sopivan niksin. Käsittelen lähinnä taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa matkaamista. Täsmävinkkejäni reissaamiseen vauvan kanssa löydät  täältä: Lentäminen vauvan kanssa

Junamatkat

1. Varaa paikka leikkivaunusta, jos mahdollista. Tämä on tärkeää kahdesta syystä: Ensinnäkin, on sinulle mukavampaa, jos oma tukikohta sekä leikkipaikka ovat lähekkäin. Toisekseen on hyvä keskittää vanhempien tuskainen kärsimys lasten riemu yhteen vaunuun. Muualla junassa joku haluaa ehkä tehdä töitä tai lukea kirjaa ihan kaikessa rauhassa.
2. Hyödynnä ravintolavaunu ohjelmanumerona. Junamatka vaikkapa Iisalmeen kestää yleensä viitisen tuntia vaihtoineen. Normaalisti ensimmäisen tunnin aikana eväät on syöty, leikkipaikalla leikitty, piirretyt katsottu, muistipelit pelattu ja värityskirjaakin väritetty, eikä ole enää mitään tekemistä. Sen vuoksi on hyvä tehdä ravintolavaunussa käymisestä iso ohjelmanumero. Siinä saa vierähtämään helposti kolme varttia.
3. Jos et tarvitse rattaita matkan aikana, taita ne pieneen tilaan. Kokemukseni mukaan junassa ei koskaan ole tarpeeksi tilaa vaunuille, joten ajatellaan muita ja säästetään ne paikat sellaisille, joiden lapsi vielä oikeasti viihtyy niissä rattaissa.

Pro tip: Jos et ole sosiaalista sorttia vanhempana ja halua keskustella junan leikkipaikalla muiden äityleiden ja iskälöiden kanssa välikausivaatteista tai nukkumisjärjestelyistä, ota isot kuulokkeet mukaan ja ole kuuntelevinasi musiikkia.

Lentomatkat

1. Varaa istumapaikkapaikka etukäteen. Monissakaan lentoyhtiöissä ei saa enää valita penkkiä itse, jos ei ole tästä erikseen maksanut. Pulita nyt hyvä ihminen se muutama kymppi! Muuten saattaa käydä niin, että äiti sekä vauva istuvat koneen takaosassa ja isä taaperoineen etuosassa. On paljon lystikkäämpää ihan kaikkien kannalta, jos pääsee vierekkäisille paikoille.
2. Tarpeellisimmat roinat käden ulottuville istuimen alle. Pienokaisen edessä olevan penkin alle voi surutta sulloa niin paljon rojua kuin sinne mahtuu. Ne eivät siellä kenenkään koipia häiritse. On muutenkin hyvä idea ottaa lähettyville sellaiset hyödykkeet, joita useimmin tarvitsee, jos vaikka turbulenssin vuoksi ollaan vöissä, eikä matkatavarahyllyjen avaaminen ole turvallista.
3. Turvallisuus ennen kaikkea. Tätä en voi vanhana lentoemäntänä painottaa koskaan liikaa. Kenenkään nukkumapaikka ei ole koneen lattialla tai leikkipaikka takakeittiössä. Käytävä ei ole temppurata eikä penkki pomppulinna. Taaperon kävelyharjoitukset ja konttausmaratonit voivat varmasti odottaa hetken, eikä miehistön työskentelytiloja tarvitse käyttää siihen tarkoitukseen lainkaan. Vaikka se vanhempien mielestä onkin välttämätöntä ja söpöä, ei se ole turvallista.

Pro tip: Silloin kun turvavyön merkkivalo palaa, istutaan vöihin köytettynä ilman vastaväitteitä ihan koko perheen voimin. Kuitenkin vessahommat hoidetaan vessassa. Joten jos muksusi vasta opettelee potalle, on hyvä idea laittaa vielä vaippa tämän yhden lentomatkan ajaksi sen sijaan, että otat potan mukaan ja käytät sitä siellä keskellä matkustamoa juuri kun ollaan lähdössä ilmaan. Se vaippa vaihdetaan sitten koneen saniteettitiloissa kun se on turvallista.

Pitkät automatkat

1. Varaa aikaa ainakin 20% enemmän kuin normaalisti. Jatka lukemista niin selviää, miksi.
2. Hyödynnä huoltoasemien leikkipaikat. Kun lapsi saa riehua vaikka parisenkymmentä minuuttia kiipeilytelineessä, hän jaksaa taas hetken istua köytettynä penkkiinsä. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että jos napero leikkii tovin itsekseen, sinä saat ehkä mahdollisuuden haukata jotain matkaevästä kaikessa rauhassa.
3. Panosta nukkumismukavuuteen, jos sinulla on autossa helposti nukahtava lapsi. Kunnon niskatyyny on paikallaan!

Pro tip: Älä matkusta jälkikasvun kanssa pitkiä automatkoja kahdestaan, jos ei ole aivan pakko. Valitse juna. Mikäli kuitenkin joudut matkaamaan autolla, suosi noin sadan pysähdyksen taktiikkaa.

Yleismaailmalliset vinkit lasten kanssa matkaamiseen

1. Rutiinit romukoppaan. Vaikka kotona ruutuaika olisi hyvinkin rajoitettu, nukkuma-ajat minuutintarkkoja ja rusinat saatanasta seuraava, on reissun päällä ihan sama kunhan pysyy hetken paikoillaan tyytyväisenä. Tenava ei mene rikki, jos yhdet päiväunet torkkuu eri aikaan kuin normaalisti, tuijottaa kerran kolme tuntia Pipsa Possua pädiltä tai syö joskus lounaaksi maissinaksuja, viinirypäleitä ja korvapuustin. Muista kuitenkin kuulokkeet. Vaikka Pipsa Possu ystävineen on ihan paras eikä yhtään ärsyttävä, ei kanssamatkustajien tarvitse kärsiä hänen kimittävästä äänestään, eikö? Jos kuljet omalla autolla tai yksityiskoneella niin sitten voit luukuttaa lastenlauluja täysillä. Kaikin mokomin.
2. Älä edes kuvittele itse nauttivasi matkanteosta. On turhaa haaveilla vekaroiden kanssa reissatessa syövänsä ruokansa lämpimänä tai lukevansa lehtiä. Kerran matkustaessani tytön kanssa kaksin junalla kuvittelin tekeväni samalla tehokkaana vähän työjuttuja. Jälkikäteen naurattaa pelkkä ajatuskin. Varaudu siis siihen, että sinun matkasi ainoa tarkoitus ja päämäärä on jälkeläisesi viihdyttäminen lain ja turvallisuuden sallimissa rajoissa.
3. Varaudu pahimpaan. On varma juttu, että oksuäksidentit ja selkäkakat tapahtuu reissun päällä. Ota siis vaihtovaatteita mukaan. Myös itsellesi. Ja eväitä. Paljon eväitä. Etenkin lentokoneeseen, jossa on usein todella rajallinen valikoima.

Ennakoi, keskustele, pohdi

Reissuista voi hyvin jo pitkän aikaa etukäteen keskustella pienenkin lapsen kanssa ja kertoa, mitä tapahtuu tai tehdään esimerkiksi lentoasemalla sekä kuinka pitää sitten istua kiltisti paikoillaan.

Tämmöinen aivopesu on toiminut ainakin oman kaksivuotiaani kohdalla loistavasti! Etenkin kun olen lisännyt yhteyteen bonuksena jonkun palkinnon.

Esimerkiksi: ”Sitten kun joulupukki tulee, Helvi antaa tutin reippaasti joulupukille ja joulupukki vie sen vauvatontuille. Sitten Helvi saa lahjoja.” tai ”Sitten kun äiti ja isi menee naimisiin, Helvi istuu kirkossa kiltisti mummin kanssa niin sitten saa kakkua.”

Tyttäreni ollessa sen ikäinen, että hän ei ollut enää paikallaan möllöttävä vauva, mutta ei vielä ymmärtänyt uhkailun ja lahjonnan konseptia, jätettiin pitkät lentomatkat suosiolla väliin hermoja säästääksemme. Sen sijaan matkustettiin esimerkiksi laivalla Ahvenanmaalle kesälomalla.

Toimii kuin junan vessa.

Sain juuri päätökseen Anni Erkon teoksen Uraäidin selviytymisopas, jossa yhdeksän menestynyttä mutsia jakaa vinkkinsä sujuvampaan arkeen ja ajanhallintaan. Teoksessa muun muassa Vimman perustaja ja toimitusjohtaja Marjut Rahkola sekä media-alan monityöläinen Vappu Pimiä avaavat omat kokemuksensa ja niksinsä vaativan duunin sekä perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Kirjan äitejä yhdistää paitsi palo itsensä kehittämiseen ja työntekoon, myös se, että he ovat pitäneet verrattain lyhyen äitiysloman. Heidän miehensä ovat sittemmin jääneet kotiin vauvan kanssa. Tämä vaatii tietenkin joustavan puolison ja/tai muutoin hyvän tukiverkon. Minäkin menin töihin tyttäreni ollessa vähän reilu kahdeksankuinen, jolloin isä jäi kolmeksi kuukaudeksi kotiin. Kirjan äitien tavoin en koskaan kokenut kotiäitiyttä palkitsevaksi. En vieläkään tiedä, mikä se vauvakupla oikein on. Olen aiemminkin sanonut, että minusta ei olisi keksimään kehittävää ikäkauteen sopivaa tekemistä taaperolle päivät pääksytysten saati ulkoilemaan kahdesti päivässä. Vauvamuskarissa lähinnä ahdistuin siitä pienokaisten ja hössöttävien mammojen määrästä. Sosiaalinen tyttäreni laitettiin myös melko varhain päiväkotiin ja siellä hän on viihtynyt loistavasti.  Kunnioitan heitä, joille kotiäitiys on haave tai itseisarvo ja jotka siihen kykenevät, mutta tunnen itseni jo sen verran hyvin, että minulla ei riitä rahkeet moiseen.

”Jos uraa aikoo tehdä, se tarkoittaa tietystä pullantuoksuisuudesta luopumista. He kuitenkin muistuttavat, että ura ja oma työ ovat olleet heidän elämässään niin tärkeitä, ettei niistä luopuminen perheen myötä ole edes ollut vaihtoehto.”

Minulla on normiduunin lisäksi toiminimi ja yritän laittaa tutkintoakin pakettiin. Koitan kuitenkin parhaani mukaan lapsen seurassa ollessani olla läsnä. Myönnän, että toisinaan älypuhelimen selailu vie mukanaan, mutta yritän oppia tuosta huonosta tavasta pois. Tyttärellä on kaksi tasa-arvoista vanhempaa ja isovanhemmat ovat läheisiä, myös ne kauempana asuvat. Koen, että tämä on hänelle paras mahdollinen ratkaisu. Nimittäin jos vain minä olisin hänen seurassaan 24/7, olisimme varmasti hermoraunioita molemmat. Lisäksi vakaa taloudellinen tilanne tuo minulle hyvinvointia ja mielenrauhaa. Äitiyslomalla stressasin raha-asioista niin, että tuskin sain sitä vähääkään nukuttua. Nykyään jaamme talouden kustannuksia eri tavalla kuin silloin, mutta tuolloin asumiskulut maksettiin puoliksi ja koska olin kotosalla, hoidin noin 90% perheen ruokaostoksista, suurimman osan lapsen hankinnoista ja koko pesänrakennusviettini. On sanomattakin selvää, että minun taloudellinen ahdinkoni oli valmis kun samaan aikaan mieheni laittoi tonnin säästöön joka kuukausi. Äitiysloman jälkeen kehitin systeemin, jossa molemmat laitamme puolet nettotuloista yhteiselle taloustilille. Sieltä maksetaan esimerkiksi lapsen tarvikkeet ja vaatteet, päiväkotimaksut, lainanlyhennykset, auto- ja kotivakuutukset, sisustushankinnat, ruokaostokset ja yhteiset matkat.

Äitienkin työsskäynti on, paitsi oman eläkekertymän, myös kansantalouden kannalta tärkeää ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perhevapaauudistus olisi ihan tervetullut. Minusta on mahtavaa nähdä, miten läheiset välit tyttärelläni on mieheni kanssa ja kuinka hyvä isä hän on. Uskon myös, että tulevaisuudessa erilaisten perhetilanteiden suhteen ymmärtäväisyys on työnantajalle entistäkin suurempi valtti. Joustavat etätyömahdollisuudet ja yleinen asenne esimerkiksi isyysvapaita kohtaan nousevat varmasti arvoon arvaamattomaan.

Uraäidin selviytymisoppaan pohjalta, ja myös omiin kokemuksiini nojautuen, uskallan antaa viisi täsmävinkkiä muillekin työtä tekeville vanhemmille:

1. Kalenterit ja listat, suunnittele sekä ennakoi. Meillä on siipan kanssa synkronoidut Google-kalenterit. Suunnittelemme pääsääntöisesti viikon ruoat ennakkoon sekä jaamme päiväkoti-kuskausvuorot. Minulla on omassa kalenterissani kaikki aina lounastauoista lähtien. Mieheni on spontaanimpi etenkin ystävien näkemisen suhteen. Se välillä aiheuttaa päänvaivaa, mutta yleensä kaikki saadaan järjestettyä. Meillä on myös jaettu tehtävälista-sovellus, jonne kirjaamme perheen yhteiset tehtävät, kuten päiväkodin hoitoaikojen ilmoittamisen. Samassa sovelluksessa on myös kauppalista. Näin kaikki metatyö ei jää toisen harteille.
2. Valitse taistelusi ja ole läsnä. Opin itsekin kantapään kautta, että pikkulapsiaikana ei kannata yrittää valmistua ennätysajassa koulusta, tehdä paljon ylitöitä tai treenata kovin tavoitteellisesti. Tänä päivänä olen paljon rennompi. Ihan kaikille ihmisille on hyväksi kartoittaa omat arvonsa. Esimerkiksi minulle tärkeää on nukkuminen, itseni kehittäminen, taloudellinen hyvinvointi, perhe ja ystävät. Minulle ei ole tärkeää pyykkilautavatsa tai maailmanympärysmatka, joten niiden havittelua voin jättää vähemmälle.
3. Priorisoi uni ja hyvinvointi. En ole koskaan arvostanut sänkyäni niin paljon kuin sen jälkeen kun sain lapsen. Teen nykyään kaikkeni sen eteen, että saisin mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvälaatuista unta. Toki se vaatii toisinaan yöpuulle käymistä iltakahdeksalta ja sen, että en pääsääntöisesti katso ilta-aikaan televisioita tai älylaitetta.
4. Pyydä rohkeasti apua ja ulkoista. Kenellekään ei jaeta mitaleja siitä, että siivoaa ja puunaa joka päivä tai tekee perheelleen vain luomuruokaa alusta loppuun itsekasvattamistaan tomaateista. Minä en ole kovin kummoinen kokki, joten yksinkertainen perusruoka on arkemme tukipilari. Toisinaan käymme ravintolassa syömässä tai tilaamme ruokaa kotiin, enkä häpeä sitä. Meillä käy kerran kuussa siivooja. Se on kyllä mielestäni paras päätös, jonka parisuhteen eteen voi tehdä. Itse asiassa olisin valmis palkkaamaan jonkun, joka myös pesisi pyykit, tekisi ruokaa ja kitkisi pihalta rikkaruohot, mutta tuo parempi puolisko on liian pihi tarkempi rahankäytöstä.
5. Oma aika, perheaika, parisuhdeaika. Pidämme kiinni siitä, että molemmat saavat tehdä omia juttujaan. Sen lisäksi teemme tietenkin asioita yhdessä koko perheen voimin ja kolmanneksi järjestämme säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa: käymme vaikkapa elokuvissa, syömässä tai lähdemme reissuun. Lastenhoitoapua voi ihan rohkeasti pyytää läheisiltä. Olen huomannut, että lapsellani on aidosti hauskaa sukulaisten seurassa ja heillä on ihan omat juttunsa, kuten meilläkin. Jos lähipiirissä ei ole ketään, joka auttaisi, voi lastenhoitopalveluita ostaa.

Loisteliaaksi lopuksi tärkein oivallus: 75% usein riittää. Pitää oppia tunnistamaan ne asiat, joissa pilkun viilaaminen tuo tulosta ja ne, joissa siitä ei ole mitään lisäarvoa. Tämä on sellainen juttu, jossa minulla on vielä työstettävää monellakin elämän osa-alueella, mutta esimerkiksi opiskelussa otin sen jo vuosia sitten käyttöön. Päätin, etten juurikaan panosta muihin kuin viestinnän ja journalismin kursseihin. Kaiken maailman kirjanpidot, kansantaloudet ja laskentatoimet olen siis läpäissyt vähän huonommilla arvosanoilla, mutta mitä sitten.

PS. Instagramin puolella on myös arvonta, jossa laitan kirjan kiertoon. Käy kommentoimassa sinne omat arjenhallintaniksisi @sarkasmiajashampanjaa

Lue myös:

Ajanhallinnan mestariksi

Sosiaalinen introvertti

Koko ajan huono omatunto

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Miksi etätyö lisää hyvinvointia?

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Unelmahommissa