Tämä on vähän noloa, mutta kerrotaan nyt kumminkin: Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan vasta viime viikolla pääsiäisen pyhien aikaan. Onneksi se pyörii vieläkin elokuvateattereissa, vaikka sai ensi-iltansa jo lokakuussa. Puolustuksekseni voin vain todeta, että olen yrittänyt mahduttaa sitä aikatauluihini viimeiset viisi kuukautta ja joululomalla jopa olin menossa katsomaan pätkän, mutta näytös oli loppuunmyyty.

Joka tapauksessa eilen sain vihdoin ja viimein mahdollisuuden nähdä tuon odotetun elokuvan. En usko, että lukijoitteni joukossa on yhtäkään, joka ei olisi lukenut Tuntematonta sotilasta, nähnyt jompaa kumpaa aiemmista filmatisoinneista tai lukuisista teatteriversioista, mutta kerrataan nyt varmuuden vuoksi juoni: Jatkosota alkaa, muuan konekiväärikomppanja marssii voitokkaasti aina Syvärille saakka ja lopulta kuitenkin joutuu vetäytymään.

En ota kantaa viimeaikaiseen uutisointiin ohjaaja Aku Louhimiehen ohjausmetodeista tai anna sen vaikuttaa näkemykseeni elokuvasta. Minun mielestäni leffa todella ansaitsee Jussi -patsaansa. Se on visuaalinen taidonnäyte, Suomen kaunis luonto pääsee oikeuksiinsa ja  sotakohtaukset menevät ihon alle. Kyynelehdin monessa kohdassa miettiessäni kuinka minunkin iso-isoäitini lähti evakkona kotoaan Karjalasta tai kuinka Suomen sotilaat puolustivat itsenäisyyttämme.

Elokuvan päärooleissa nähdään muun muassa Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi. Muissa rooleissa loistavat esimerkiksi Samuli Vauramo ja Paula Vesala. Pidin elokuvassa erityisen paljon siitä, kuinka Louhimies tuo myös kotirintaman merkityksen mukaan. Sodasta on jo kulunut sen verran aikaa, että ei tarvitse hioa särmiä, vaan henkilöt voi näyttää kaikkine pelkoineen ja tunteineen. Kuten monet kriitikot, minäkin uskon, että tälle uudelle versiolle Tuntemattomasta sotilaasta oli todellakin tilausta, sillä maassamme kasvaa sukupolvia, joilla ei enää ole mitään tarttumapintaa sotiin. Veteraaneja pitää arvostaa ja kunnioittaa.

Jos et ole tätä mestariteosta vielä katsonut, tee se pikimmiten. Elokuva taitaa tulla tässä lähiviikkoina jo DVD:llekin ja Elisa Viihteestäkin sen jo näkee.

Kuvat: Finnkino.fi

Olen pistänyt merkille, kuinka kanssaihmiset postaavat vaikkapa Instagramiin hienoja kuvia jostain viikonlopun kaupunkilomalta käyttäen ihan muina henkilöinä #arjenluksusta

Haluan sanoa teille kaikille seuraavaa: Viikonloppuloma Roomaan ei ole arjen luksusta. Se on ihan vaan luksusta. Minun mielestäni arki on sitä, mitä tapahtuu arkipäivisin eli monelle ihmiselle pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin. En nyt halua saivarrella, voihan arki olla viikonloppumatkoja Roomaan, mutta aika monelle se on kyllä suhaamista työpaikan, kodin, ruokakaupan ja mahdollisesti myös harrastusten välillä.

Tästä inspiroituneena ajattelin listata muutamia esimerkkejä siitä, mitkä minun mielestäni ovat sitä arjen luksusta:

1. Ne kerrat kun käy lounaalla ihan oikeassa ravintolassa sen sijaan, että syö eilistä makaronilaatikkoa toimistolla.
2. Mielettömän ylihintainen erikoiskahvi aamulla suodatinkahvin sijaan.
3. Siivooja. Aion ehdottomasti tulevaisuudessa palkata moisen, koska tämän ansiosta säästyviä hermoja ja vältettyjä riitoja ei voi rahassa mitata.
4. Ruokakassipalvelua en ole koskaan testannut, mutta konsepti vaikuttaa arjen luksukselta parhaimmillaan. Samaan kategoriaan voisin listata kaikki kotiinkuljetuksella ruokaa toimittavat yritykset.
5. Kampaamo- ja kauneushoitolakäynnit. Olen päättänyt tänä vuonna panostaa ronskisti itseeni ja yritänkin käydä kerran kuussa kampaajalla, hieronnassa, kasvohoidossa tai vastaavassa. Turhamaista tai ei, on kivaa tuntea itsensä joskus rentoutuneeksi ja/tai kauniiksi.
6. Se, jos ehtii kuntosalitreenin jälkeen käydä rauhassa saunassa ihan keskellä viikkoa. Tai ylipäätään jos ehtii käydä kuntosalilla saati peseytyä.
7. Hyvin nukuttu yö ja riittävästi unta vasta onkin arjen luksusta. Ainakin lapsiperheessä.
8. Etätyömahdollisuudet. Etäpäivät ovat paras keksintö maailmassa heti sirkusaakkosten jälkeen. Saan tehtyä kaksi kertaa tehokkaammin töitä täydessä hiljaisuudessa kotitoimistossa ja pyykitkin peseytyvät siinä sivussa.
9. Jos ehtii katsomaan televisiota tai suoratoistopalvelua arki-iltaisin. Tämä on harvinaista luksusta, mutta uskokaa tai älkää, sitäkin tapahtuu joskus.
10. Runsas aamupala. Meidän toimistolla on tapana aina tiistaisin syödä yhteinen aamiainen. Yleensä otan ruisleivän avocadolla, kylmäsavulohella ja kananmunalla. Siis keskellä viikkoa! Siis kaurapuuron sijaan!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Meillä suunnitelmissa on näin pyhien aikaan käydä elokuvissa, brunsseilla ystävien kanssa sekä yöpyä hotellissa ja tietenkin syödä ihan hirveästi, kuten juhlapyhiin kuuluu. #arjenluksus

Ps. Postauksen kuvat ovat sarkastisena vitsinä taannoiselta tyttöjen erittäin arkiselta kevätretkeltä Lontooseen.