Herään aamulla ani varhain ilman kellonsoittoa. Kuulostelen hiljaisuutta talossa. Lapset nukkuvat vielä. Nousen ääneti, etten herätä aviomiestäni. Laitan polviin asti ulottuvat villasukat jalkaan ja kietoudun pehmeään aamutakkiin. Tassuttelen kylpyhuoneen kautta keittiöön. Valkoinen lautalattia narisee hieman jalkojeni alla.

Kahvia juodessani katselen pihalle. Omenapuiden sato on jo kerätty ja vanha vaahtera pukeutunut syksyn väreihin. Muistelen alkusyksyn puutarhajuhlia, naurunremakkaa ja lyhtyjä, jotka valaisivat pihaa.

Ajatus karkaa kuluneeseen puolivuosikymmeneen. Muistan elävästi, kuinka viisi vuotta sitten istuin Pakilassa kuunnellen pihalta kantautuvaa lehtipuhaltimen vaimeaa hurinaa, haaveillen talvesta ulkomailla. Kukapa olisi osannut arvata, että tuo talvi muuttuisi yllättäen muutaman vuoden mittaiseksi.

Espanjassa oli loputon kesä ja leppoisa elämänrytmi, mutta miehen saadessa mahtavan työtarjouksen Lontoosta, siihen ei voinut olla tarttumatta. Sitä paitsi asuihan tuossa suurkaupungissa jo useampi läheinen ystäväkin. Päätös oli helppo.

Vasta kun pikku-Arvi ilmoitti tulostaan, päätimme palata Suomeen. Raskaus oli paljon helpompi kuin ensimmäinen. Siinä missä tytärtä odottaessani kärsin rajusta pahoinvoinnista neljä kuukautta, ei tätä huomannut kuin omituisista ruokahimoista sekä hiljalleen kasvavasta vatsasta. En ole koskaan ennen välittänyt appelsiineista, mutta silloin olisin voinut elää pelkästään niillä.

Synnytyskin sujui kuin tanssi verrattuna ensimmäiseen. Yrittäjänä minulla ei ollut tietenkään varaa pitkään äitiyslomaan. Onneksi sain kuitenkin järjestettyä kaiken niin, että hoidin pakolliset työt pikkuisen päiväuniaikaan isosiskon ollessa päiväkodissa.

Kun Arvi oli vuoden vanha, hänkin aloitti varhaiskasvatuksen piirissä. Samaan aikaan muutimme tänne Puu-Käpylään unelmieni taloon ja Helvi meni eskariin. Jotenkin elämä asettui vihdoin uomiinsa.

Pian toisen lapsen saamisen jälkeen minulle tuli valtava kaipuu takaisin taivaalle. Niinpä puolisen vuotta sitten lähdin taas lentoyhtiöön osa-aikaisesti. Miehellä on joustavat aikataulut. Saamme hyvin järjesteltyä arjen lentotöineen ja yrittäjyyksineen.

Se vaatii hieman ennakointia, kalenterin synkronointia. Siihen olemme tottuneet vuosien tuomalla rutiinilla. Kaikesta huolimatta tuntuu, että meille jää paljon yhteistä aikaa perheenä. Usein minun työviikkoni on vain nelipäiväinen.

Havahdun mietteistäni. Tänään ei kuitenkaan ole univormupäivä. Tänään puen päälle luottomekkoni sekä mustan mohair-villatakin, joka ulottuu aina pohkeisiin saakka.

Muut heräilevät hiljalleen. Hekin löytävät tiensä keittiöön. Huoneen maalaisromanttista sisustusta hallitsee ikivanha puuhella. Syömme puuroa suuren valkoisen pöydän ääressä.

Yläkerrassa on vain lasten makuuhuoneet, pieni kylpyhuone ja välitila, jota kutsumme leikkinurkaksi. Tässä talossa rakastan eniten olohuoneen valtavaa sohvaa, johon mahdumme kaikki loikoilemaan. Puutalossa on ihana tunnelma, enkä usko haluavani enää koskaan muuttaa.

Laittaudun valmiiksi muun perheen vielä aterioidessa. On minun vuoroni viedä lapset. Helvi yrittää auttaa kaksivuotiasta vaatteiden pukemisessa. Pikkuveli haluaa kuitenkin pukea päättäväisesti itse.

Kävelemme lähellä sijaitsevalle päiväkodille ihmetellen tietä reunustavia valtavia puita. Saatan myös ekaluokkalaisen kouluun. Hän vilkuttaa iloisena keltainen reppu selässä heiluen. Tunnen samanaikaisesti ylpeyttä ja haikeutta.

Hyppään Mäkelänkadulla raitiovaunuun kohti Töölöä. Mietin, että voisin hakea ison maitokahvin mukaan ennen kuin suuntaan työhuoneelle. Syksyinen aamu on kirpeä. Kiitän itseäni siitä, että laitoin ylleni vanhan punaisen villakangastakkini. Kumisaappaat olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta nilkkurit saavat nyt ajaa saman asian.

Katselen ikkunasta ulos aamu-unista Helsinkiä miettien päivän aikataulua. Minun on tarkoitus kirjoittaa aamupäivä ja sitten käydä asiakkaan kanssa lounaspalaverissa, jonka jälkeen olisi yhdet kampanjakuvaukset. Haluan päästä ajoissa kotiin, ettei pienen koululaisen tarvitse olla yksin.

Ystävä laittaa viestin kysyen, lähdenkö illalla joogatunnille. Mieluusti, vastaan. Kiitän itseäni siitä, että tein edellisenä iltana ruoan valmiiksi. Raitiovaunun kolistessa jo pitkin Runeberginkatua hymyilen itsekseni miettien, miten onnellinen olenkaan.

Millainen on sinun unelmien aamusi viiden vuoden kuluttua?

Minä suorastaan rakastan erilaisia persoonallisuustestejä! Hyvä itsetuntemus on monen asian perusta ja vaikuttaa niin työelämään kuin vapaa-aikaankin melkoisesti. Esimerkiksi parisuhteessa on hyötyä siitä, jos ymmärtää erilaisia persoonallisuustyyppejä ja tiedostaa omat vahvuutensa sekä etenkin heikkoutensa.

Minä tein testin noin vuosi sitten ja sain tulokseksi JOHTAJA:

51% ekstrovertti ja 49% introvertti
32% intuitiivinen ja 68% realistinen
71% logiikkakeskeinen ja 29% periaatekeskeinen
85% suunnitteleva ja 15% etsivä
29% määrätietoinen ja 71% varovainen

Johtajista kerrotaan näin:

Johtajat ovat perinteen ja järjestyksen edustajia, he käyttävät ymmärrystään siitä, mikä on oikein, mikä väärin ja sosiaalisesti hyväksyttävää yhdistääkseen perheitä ja yhteisöjä. Johtajat vaalivat rehellisyyttä, omistautumista ja arvokkuutta ja heitä arvostetaan selkeistä neuvoistaan ja ohjeistaan. He ottavat mielellään hoitaakseen myös vaikeampia johtotehtäviä. Johtajat ovat ylpeitä voidessaan saattaa ihmisiä yhteen ja siksi heitä tapaa usein järjestäjän roolissa, järjestämässä ihmisille iloisia kokoontumisia tai perhe- ja yhteisötapahtumia, joissa vaalitaan perinteisiä arvoja.

Tällaista johtajuutta tarvitaan paljon demokraattisissa yhteisöissä, ja koska johtajia on jopa 11 prosenttia väestöstä, ei ole ihme, että niin moni politiikassa ja liikemaailmassa vaikuttava ja vaikuttanut henkilö on ollut persoonallisuustyypiltään johtaja. Johtajat uskovat vahvasti lakiin ja auktoriteettiin, joka on ansaittava, minkä vuoksi he johtavat usein omalla esimerkillään, osoittamalla omistautumista ja tarkoituksenmukaista rehellisyyttä. Johtajat torjuvat laiskuuden ja petkuttamisen täysin, etenkin työympäristössä. Johtajat jos jotkut puhuvat kovan, ruumiillisen työn puolesta erinomaisena luonteen kasvattajana.

Johtajat ovat tietoisia ympäristöstään ja elävät selkeiden, todennettavien faktojen maailmassa – heidän varmuutensa omasta tiedostaan tarkoittaa sitä, että he vahvastakin vastustuksesta huolimatta pitäytyvät periaatteissaan ja jakavat kaunistelematonta versiota siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Johtajien mielipiteet eivät ole tyhjää höpinää, sillä johtajat ovat erittäin halukkaita uppoutumaan mitä haastavimpiinkin projekteihin, parantamaan toimintasuunnitelmia ja pitämään yksityiskohdat selvinä, mikä tekee monimutkaisimmistakin tehtävistä helppoja ja lähestyttäviä.

Johtajat eivät kuitenkaan toimi yksin ja he olettavat luotettavuudelleen ja työetiikalleen vastavuoroisuutta – johtajat pitävät lupauksensa, ja jos kumppanit tai alaiset uhkaavat niitä epäpätevyydellään tai laiskuudellaan, tai mikä vieläkin pahempi, epärehellisyydellään, johtajat eivät epäile näyttää vihaansa. Tällä he voivat saada joustamattoman maineen, mutta he eivät tee tätä mielivaltaisesta itsepäisyydestään, vaan koska todella uskovat, että näillä arvoilla yhteisö saadaan toimimaan.

Suurin haaste johtajapersoonallisuuksille on tunnustaa, etteivät kaikki seuraa samaa polkua tai halua osallistua samalla tavalla. Todellinen johtaja tunnistaa sekä yksilön että ryhmän vahvuudet ja auttaa tuomaan niitä esille. Tällöin johtajapersoonilla todella on kaikki, mitä tarvitaan johtamaan tavalla, joka toimii kaikille.

Johtajien vahvuuksiksi kuvaillaan muun muassa, että he ovat omistautuvia, voimakastahtoisia ja järjestelmällisiä. Tämän persoonallisuustyypin heikkoja puolia puolestaan ovat itsepäisyys ja tuomitsevuus. Johtajat ovat myös hyvin keskittyneitä sosiaaliseen statukseen ja heidän on vaikeaa rentoutua.

Tein eilen testin uudelleen ja sain tulokseksi LOGISTIKKO.

Sen mukaan olen sittenkin (suluissa edelliset):

46% ekstrovertti ja 54% introvertti (51-49)
38% intuitiivinen ja 62% realistinen (32-68)
67% logiikkakeskeinen ja 33% periaatekeskeinen (71-29)
78% suunnitteleva ja 22% etsivä (85-15)
40% määrätietoinen ja 60% varovainen (29-71)

Logistikoista sanotaan muun muassa seuraavaa:

Logistikot nauttivat vastuun ottamisesta ja ovat ylpeitä tekemästään työstä. Kun he pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, logistikot panevat likoon kaiken aikansa ja energiansa ja suorittavat jokaisen tarvittavan tehtävän huolella ja kärsivällisesti.

Logistikot eivät tee oletuksia, vaan analysoivat mieluummin ympäristöään, tarkistavat faktat ja siirtyvät käytännön toimiin. Logistikot eivät ole turhanpäiväisiä höpöttäjiä, vaan tehtyään päätöksen, he tukeutuvat faktoihin, joita päämäärän saavuttamiseen tarvitaan, ja odottavat myös toisten välittömästi ymmärtävän tilanteen ja tarttuvan toimeen. Logistikot sietävät huonosti päättämättömyyttä ja menettävät kärsivällisyytensä nopeasti, jos heidän tavoitteensa tielle tulee epäkäytännöllisten teorioiden muodostamia haasteita, erityisesti jos niissä jätetään huomiotta olennaisia yksityiskohtia. Myös tavoitteiden saavuttamista hidastavat aikaa vievät keskustelut ärsyttävät logistikkoja, etenkin jos määräajat lähestyvät.

Logistikkojen pitää muistaa pitää huolta itsestään. Heidän itsepintainen pysyvyyden ja tehokkuuden vaalimisensa voi pitkällä tähtäimellä kääntyä heitä itseään vastaan, kun toiset yhä enemmän tukeutuvat heihin. Tästä voi kehittyä henkinen taakka, joka pysyy piilossa vuosia, kunnes on liian myöhäistä.

Logistikkojen vahvuuksia ovat muun muassa täsmällisyys ja velvollisuudentunto. He ovat käytännönläheisiä vastuunkantajia. He tekevät varmasti sen, mitä on luvattu ja sovittu. Heikkouksiksi puolestaan voisi laskea itsepäisyyden sekä tuomitsevuuden. He syyttävät usein itseään turhaan ja lataavat kuormaansa ylimääräistä vastuuta sekä tehtäviä. He osaavat myös olla tunteettomia.

Uskon, että tein nyt testin totuudenmukaisemmin kuin vuosi sitten. Silloin ehkä vastasin enemmän siten, mitä haluaisin olla kuin siten, mitä oikeasti koen olevani. Tunnistin omia piirteitä myös paljon johtajan profiilista, mutta kuitenkin loppujen lopuksi tuo logistikko kolahti vielä enemmän.

”Olen huomannut, että aina jos yksi henkilö on kykenevä suorittamaan jonkin tehtävän, on aina huonompi vaihtoehto laittaa tehtävään kaksi ihmistä, ja vielä huonompi vaihtoehto laittaa siihen kolme tai useampia.” –George Washington

www.16personalities.com

Lue myös:

Enneagrammitesti, tie itsetuntemukseen?
Sosiaalinen introvertti