Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät viihdy lainkaan yksin. Jotkut eivät kaipaa hetkiä vain itsensä seurassa. Minä olen kuitenkin sellainen, joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, hiljaisuuttakin. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää. Minulle väärin olisi toimia luontoni vastaisesti ja hampaat irvessä suorittaa äitiyttä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Olen paitsi äiti, myös edelleen minä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän taloudessamme on kaksi tasa-arvoista vanhempaa. Tiedostan, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin luottavaisin mielin jättää pienokaisen isänsä kanssa kaksin. Minun mielestäni tällaiset hetket vahvistavat isän ja tyttären suhdetta sekä ovat arvokkaita molemmille. Ihan samalla tavalla kuin minun ja lapsen kahdenkeskiset hetket ovat arvokkaita toisen vanhemman ollessa töissä tai omissa menoissaan.

Olen ollut tässä neljän kuukauden äitiyteni aikana elokuvissa, syömässä ulkona, koulutustilaisuudessa, blogitapahtumissa, kuntosalilla ja Ravintola Teatterin VIP -bileissä. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se, että ottaa toisinaan sitä kipeästi tarvitsemaansa omaa aikaa, ei ole mielestäni lainkaan osoitus siitä, että olisi jotenkin huono äiti. Itse olen ainakin rehellisesti sanottuna joka ikinen kerta näiden pienten irtiottojen jälkeen paremmalla tuulella ja luonnollisesti ikävöin vauvaa hirmuisesti aina ollessani muualla.

Minä, ystäväni Inka sekä roséviini

Halusinkin vain muistuttaa, että äitiys ei ole mikään kilpailu siitä, kuka jaksaa pisimpään nukkumatta tai selviää viikkokausia jatkuneista rintaraivareista turvautumatta (tutti)pulloon. Kun pääsen silloin tällöin esimerkiksi treenaamaan muutenkin kuin kotijumpalla tai vaunulenkeillä, jaksan paremmin arjessa. Jos minulle tulee sellainen olo, että tarvitsen yön hotellissa, varaan hotellihuoneen ja painelen surutta sinne. Mielenterveydelleni tekee myös hyvää joskus laittautua, pistää päälle muutakin kuin maitotahrainen huppari ja tuntea itseni naiselliseksi sekä kauniiksi. (Ei toki sillä etteikö kotona vauvan kanssa kaksin ollessa voisi meikata ja kulkea korkokengissä…)

En ole kovinkaan hyvä matematiikassa, mutta olen oivaltanut yhden yhtälön, joka liittyy tähän äitiyteen:

Hyvinvoiva äiti=hyvinvoiva parisuhde=hyvinvoiva lapsi

Täytyy muistaa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on eri ihmisille eri asioita. Toiselle se voi olla viinilasillinen ystävän kanssa, jollekin kunnon treeni, joogahetki tai vaeltaminen luonnossa siinä missä kolmas lukee kirjaa hiljaisuuden vallitessa ja neljäs käy hieronnassa. Joillekin se on sitä, että saa olla joka vuorokauden hetki lapsensa vieressä tai sitä että pääsee puolison kanssa kaksin elokuviin. Se voi myös olla sekoitus näitä kaikkea.

Tämän kirjoituksen pointti on se, että toivoisin kaikkien äitien muistavan pitää huolta myös itsestään, mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa. Toivoisin myös, että me äidit voisimme olla vähän vähemmän tuomitsevia kanssasisaruksia kohtaan esimerkiksi nukkumisjärjestelyiden, äitiysloman pituuden ja imetyksen suhteen.

Lue myös:

Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Mitä on hyvinvointi?

Naama kuntoon Siluetti Spassa

Mikäli olisin sellainen perusnegatiivinen ihminen, joka harmistuu asioista helposti, minua saattaisi ottaa niin sanotusti päähän seuraavat viime aikoina sattuneet asiat:

1. Kun kahvimaito on loppu. Tokihan voisin Arttu Wiskarin biisin tyyliin lypsää ihan omasta takaa, mutta taidan kuitenkin kipaista kauppaan…
2. Kun  joudut maksamaan takaisin kahden vuoden takaisia tukia, koska olet tyhmä. Siis missään ei lukenut, että sinä vuonna kun aloittaa opinnot elokuussa ja nostaa sen neljä tukikuukautta, ei saakaan sitten loppuvuonna tienata kuin vähän taskurahaa. Minä luulin, että neljän tukikuukauden tuloraja oli se 18 400…
3. Kun tulet kotiin ja jonkun jalkineet ovat aina vaunujen tiellä. Ihan joka kerta eteinen täynnä kenkiä, perkele.
4. Kun saat vihdoin salikortin takaisin ja sitten iskee flunssa. Juuri kun meinasin mennä kaikille mahdollisille ryhmäliikuntatunneille, heivata muksun lapsiparkkiin ja istua vaan siellä kuntosalin kahviossa tuntikausia. En ole ollut koko raskausaikana kipeänä. Miksi juuri nyt? Miksi minä?
5. Kun olet juuri miettinyt, että pitäisi ostaa kameralle kunnollinen suojus ja sitten vesipullo on laukussa vuotanut sen kameran päälle. Pahoittelut viimeaikaisista kännykkälaatuisista kuvista. Kamera on menossa huoltoon, mutta tuskinpa sitä voi edes huoltomies (tai nainen) pelastaa.
   

   Kun vituttaa, voi joko avata shampanjapuollon tai lähteä vaikka lenkille (jos ei ole flunssassa)

6. Kun saat päähäsi vaihtaa makuu- ja vierashuoneen järjestyksiä,etkä voi toteuttaa visiotasi, koska et saa huonekaluja yksin siirrettyä. Miksi en voi kyetä nostamaan tavaroita ajatuksen voimalla?
7. Kun unohdat ostaa kaupasta ruokakermaa. En varmasti lähde enää uudestaan, sinne on ainakin sata metriä matkaa.
8. Kun kuulet, että entinen ystäväsi puhuu sinusta pahaa ympäri kaupunkia. Tämä ei ole kivaa. Olen kuvitellut, että aikuiset ihmiset voisivat hoitaa asiat kasvotusten, eikä tarvitsisi yhteisille puolitutuille avautua, miten huono äiti (muka) olen tai mitä olen kymmenen vuotta sitten hölmöillyt.
9. Kun keksit, että tarvitset välttämättä uuden sohvan, eikä sinulla ole varaa ostaa sitä, koska joudut maksamaan Kelalle tukia takaisin. Tai no, ei minulla olisi kyllä muutenkaan varaa.
10. Kun sinulla olisi koko kesä (äitiys)lomaa ja kellään muulla ei ole. Olisi kivaa olla vaikka mökillä monta viikkoa tai lähteä jonnekin reissuun, mutta ei huvita kaksin vauvan kanssa mennä, eikä se olisi reilua niitä kohtaan, jotka joutuisivat jäämään yksin kaupunkiin. Toisaalta, eipä olisi massia matkustellakaan kun oli se Kelan monen tonnin lasku…

Onneksi olen niin positiivinen ihminen, että vähät välitän moisista pikkuseikoista!

Lue myös: Vastoinkäymisistä