Jos Luoja suo, jään perjantaina ihan peräti kokonaisen viikon mittaiselle kesälomalle. Normaalistihan olisin aikatauluttanut loman minuutilleen ja tehnyt kamalan pitkän listan asioista, joita pitää ehtiä tekemään ja siitä, missä kaikkialla pitää keritä sukuloimaan. Puolet lomasta kuluisi luultavasti matkaa tehdessä ja toinen puoli rästikouluhommien parissa.

Nyt teemme asiat toisin ja meidän ainoa suunnitelmamme on, että emme halua olla kotona emmekä lähteä mihinkään lentokoneella. Ensimmäinen sen vuoksi, että kotona ollessa ei niin pääse arkea pakoon ja kuitenkin tulisi tehtyä vähän jotain työjuttuja tai koulutehtäviä. Jälkimmäinen siksi, että vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttäremme ei välttämättä enää suostuisi lentokoneessa istumaan paikallaan sylissä vöihin köytettynä varttia kauempaa. En halua tehdä sitä virhettä, että koko kone joutuisi kestämään sitä rimpuilua sekä esiuhmaista huutoa, koska lentokoneen käytävällä taaperon kanssa ravaaminen ei ole ensinnäkään turvallista ja toisekseen häiritsee matkustamohenkilökunnan työskentelyä valtavan paljon. Siksi minä en aio matkustaa lentokoneella jälkikasvuni kanssa, ellei ole aivan pakko. En ainakaan ennen kuin hän on tarpeeksi vanha ymmärtämään ”jos-et-ole-hiljaa-ja-paikoillaan-niin-kapteeni-heittää-sinut-ikkunasta-ulos” –tyyppisten uhkausten sekä ”saat-katsoa-neljä-tuntia-pipsa-possua-ja-syödä-jääteöä” -tyyppisten lahjusten merkityksen.

Toki meillä on jotain ajatuksia siitä, mitä lomallamme mahdollisesti haluaisimme tehdä. Ensin ajatuksena oli aloittaa loma järjestämällä ystäville rento grilli-ilta takapihalla kesästä nauttien, mutta viimeisimmän sääennusteen mukaan siinä kävisi niin, että koko kööri istuisi sisällä ja avomieheni yksin grillaisi pihalla räntäsateessa. Jätämme siis sen kesästä nauttimisen myöhemmälle ja keksimme jotain muuta. Jossain vaiheessa toiveissa oli myös tehdä telttaretki Nuuksioon, mutta sekin taitaa jäädä toiseen kertaan, koska olen mukavuudenhaluinen ja telttailu tai vaeltaminen huonolla kelillä ei pehemmin innosta.

Mahdollisesti suuntaamme mökille, käymme poimimassa mansikoita ja elokuvissa tai lähdemme ehkä Maarianhaminaan auton kanssa. Tämä jää nähtäväksi, mutta varmaa on, että jätän läppärin sekä työpuhelimen toimistolle perjantaina lomalaitumille suunnatessani. Olen nimittäin oivaltanut, että tärkeintä lomassa on, että jää aikaa vain olla arjen kiireiden tavoittamattomissa sekä viettää aikaa yhdessä perheen kanssa.

Kiertelin tässä hetki sitten vauvanvaatekauppoja etsien kuumeisesti lahjaa. Siellä 50 cm -bodyjen seassa pohdin, että onko meidän tyttäremme ollut oikeasti vielä vähän aikaa sitten niin kamalan pieni. Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen katsauksen vuoden vanhan (kohta 15kk), nyt jo 86 -kokoa käyttävän, neitokaisen kaapille.

Tällä hetkellä tuo pitkänhuiskea tyttö on 80-86 -kokojen välissä siten, että 80cm -kokoiset vaatteet ovat pääsääntöisesti käyneet pieniksi, mutta monet 86 -kokoiset ovat vielä hieman reiluja. Kuitenkin olemme jo ottaneet käyttöön kaikki 86 -kokoiset vaateparret ja melkein kaikki kasikytsenttiset on laitettu säilöön tai kiertoon.

Meidän perheessä minä hoidan jälkikasvun vaatetuksen ja olen myös useimmin vastuussa siitä, että hänellä on tarpeeksi puhdasta päällepantavaa. Olen toki ohjeistanut myös tuota parempaa puoliskoa siihen, miten mitäkin vaatteita, kuoseja tai värejä pitäisi yhdistellä. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että lienee viisainta, että minä hoidan päivän asut lapsukaiselle valmiiksi.

Näitä hankintoja olen tehnyt pääsääntöisesti kirpputoreilta. Osa on kuitenkin nettikauppojen alennusmyynneistä tai ihan kivijalkapuodeistakin. Paljon kuteita tulee myös lahjuksina ystäviltä ja sukulaisilta sekä jonkin verran käytettyinä niin ikään edellä mainituilta tahoilta.

Paidat ja bodyt

Bodyjä en ole enää 86 -koossa ostanut kuin muutaman, sillä niiden pukeminen aktiiviselle lapselle on melko haastavaa. Olemme kuitenkin pitäneet nyt vielä bodya aina paidan alla päiväkodissa, jotta selkä pysyy lämpimänä. Kesää kohden nämä jäänevät pois. Paitojen menekki on tällä hetkellä kaikkein suurin, sillä päiväkotipäivän aikana likaantuu vähintään kaksi neidin harjoitellessa ahkerasti itse lusikalla syömistä.

Housut

Edellisessä koossa housut olivat lähes poikkeuksetta polvista aivan kuluneet, mutta pienokaisen opittua kävelemään hieman alle vuoden ikäisenä tätä ongelmaa ei ole enää ollut. Suosimme arkisin rentoja ja joustavia college -housuja tai legginsejä. Jos menemme kyläilemään, laitan usein tytölle farkut tai niin sanotun arkimekon (kuvassa alla).

Yöpuvut

Yökkärit ovat suosikkejani. Moomin by Martinexilla on maailman suloisimpia Muumi -yökkäreitä. Kuvassa näkyvät ovat ehkä neljäs ja viides Muumi -aiheinen yöpuku, joka lapsella on.

Kesävaatteet

Hellevaatteita en ole vielä juurikaan hankkinut. En jaksa uskoa, että tänäkään kesänä shortsi- tai hellemekkokelejä ihan riesaksi asti olisi, joten mennään nyt näillä. T-paitoja tosin pitänee hankkia lisää.

Juhlamekot

Kesällä on muutamia juhlia tiedossa ja pitäähän niihin tietenkin olla myös perheen pienimmille hienot kuteet. Juhlakengät on vielä hakusessa, sillä edelliset kävivät jo pieneksi.

Takit ja neuleet

Kevättä ja kesää ajatellen olen hankkinut tyttärelle muutamia takkeja ja yhden lämpimän neuleen. Farkkutakki ei ole kovin käytännöllinen, mutta se oli mielestäni niin söpö, että en voinut vastustaa kiusausta ostaa moista. Ajattelin, että yhdellä ohuella siistillä neuletakilla pärjää, sillä neiti pääsääntöisesti käyttää college -paitoja tai huppareita arkisin.

Lisäksi löytyy tietenkin välikausihaalaria, valikoima pipoja ja myssyjä, kuravaatteet sekä tietenkin coretex- sekä kumisaappaat. Ne ovat kuitenkin päiväkodissa, kuten myös osa vaihtovaatteista.

Kaikki kuvissa näkyvät merkit:

Name It
Primark
H&M
Polarn o Pyret
Baby Gap
KappAhl
Lindex
Nike
Moomin by Martinex
Adidas