Karkeasti yleistettynä on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. On heitä, jotka kaipaavat koko ajan ympärilleen hälyä, ystäviä, sukulaisia tai puolison läheisyyttä. Heitä, jotka eivät osaa olla yksin. Sitten on heitä, jotka viihtyvät parhaiten itsekseen ja pitävät hiljaisuudesta.

Koen olevani melko sosiaalinen. Toisinaan nautin suunnattomasti huomion keskipisteenä olosta ja siitä, että ympärilläni on paljon ihmisiä. Silti olen pohjimmiltani introvertti. Olen aina viihtynyt hyvin yksin. Lapsenakaan minulle ei tuottanut ongelmaa leikkiä keskenäni, päinvastoin. Mielestäni oli mukavaa, kun sai ihan itse päättää leikin kulun.

Tarvitsen säännöllisesti omaa tilaa ja sitä, että voin puuhastella mitä nyt milloinkin sattuu huvittamaan. Tästä syystä käyn myös yksin elokuvissa. Minua ahdistaa, jos joudun olemaan pitkiä aikoja yltiösosiaalinen tai jos en saa tarpeeksi omaa rauhaa silloin kun sitä kaipaisin.

Kun olin taannoin kahdeksan hengen porukalla Mykonoksella lomailemassa, paras päivä oli se, jolloin muut lähtivät veneilemään. Kävin kaikessa yksinäisyydessäni rauhallisella lenkillä, istuin monta tuntia lounaalla rannalla ja luin varjoisassa paikassa kirjaa. Se oli ihaninta koko reissussa kreikkalaisen ruoan ohella. Älkääkä nyt käsittäkö väärin. Oli totta kai myös mukavaa olla yhdessä koko jengin voimin. Silti parasta minulle oli hiljaisuus ja oma rauha, koska sain ottaa itsestäni selfieitä, kuten alla olevista kuvista voitte havaita.

Vaikka minulla on yleisesti ottaen ihania ystäviä ja sukulaisia, joiden seurasta aidosti nautin, tulisin hulluksi, jos joutuisin olemaan heidän kanssaan joka päivä tekemisissä. Riittää, että näen poikaystävääni päivittäin ja silloinkin molemmilla on paljon omia juttuja. Isohko asunto onneksi mahdollistaa sen, että voi vetäytyä niin tahtoessaan. Molemmat ovat ymmärtäneet, miten tärkeää oma aika ja harrastukset ovat.

Tunnen jonkin verran sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esimerkiksi koskaan asuneet yksin tai joiden on yksin ollessaankin pakko olla puhelimen päässä. Minullakin on ollut joskus hetkiä, jolloin itsekseen olo ahdisti, koska silloin täytyi kohdata omat ajatuksensa. Se oli pelottavaa, mutta sitten kohtasin ne. Jokaisen on tehtävä niin jossain vaiheessa, sillä se on itsetuntemuksen ja lopulta myös itsensä hyväksymisen perusta. Olen vakaasti sitä mieltä, että kukaan ei voi olla toisen ihmisen kanssa todella ennen kuin osaa olla itsensä kanssa. Sen takia jokaisen sarjaseurustelijankin olisi hyvä olla joku ajanjakso elämästään sinkkuna.

Mielestäni tämä yksin olo liittyy myös itsenäisyyteen. On äärimmäisen tärkeä taito ihmiselle oppia pärjäämään elämässä itsekseen. Nimittäin huolimatta siitä, kuinka paljon ihmisiä kerää ympärilleen, jokainen lähtee täältä loppujen lopuksi yksin.

Tähän postauksen loppuun vielä muutama täysin irrelevantti kuva siitä, kun olin Mykonoksella aamiaisella ja se oli ihanaa:

Voisin aloittaa pahoittelemalla poikkeuksellisen pitkää hiljaisuutta täällä blogin puolella, mutta perusteettomat anteeksipyynnöt eivät kuulu luonteeseeni, joten en tee sitä. Haluaisin sanoa, että syynä tähän hiljaiselooni ovat olleet villit kesäyöt, spontaanit matkat ja rakkauden huuma. Se olisi kuitenkin räikeää valehtelua. Syy on se, että olen ollut kamalan kiireinen kansalaisten toilailuista ärsyyntymisen parissa. Tämän vuoksi päätinkin jälleen jakaa kaikelle kansalle nämä minua viime aikoina pännineet seikat:

• Kaikki, jotka kutsuvat esimerkiksi cashew -pähkinöistä tehtyä levitettä juustoksi tai jäisestä banaanista tehtyä mönjää jäätelöksi. Oikeasti, miksi asioista ei voi puhua oikeilla nimillä? Cashew -pähkinälevite ei ole juustoa eikä jäinen banaani jäätelöä.
• Huonosti käyttäytyvät ihmiset ravintoloissa. Ravintolassa syödään ja istutaan nätisti paikoillaan. Siellä ei kiljuta, juosta tai ryömitä lattioilla. Mikäli et osaa pitää itseäsi tai jälkikasvuasi kurissa, ole hyvä ja syö kotona. On sitten olemassa sellaisia ruokaloita, kuten MC Donald’s ja Rosso, jossa voi harjoitella tätä julkisella paikalla aterioimista vähän rennommissa olosuhteissa ennen kuin menee sellaiseen paikkaan, jossa ihmiset maksavat verrattain paljon siitä, että saavat nauttia kulinaristisia elämyksiä rauhassa.
• Kutsumattomat vieraat. Tästä olen ärsyyntynyt aiemminkin, mutta olen huomannut, että jotkut raahaavat tyttö/poikaystävänsä joka paikkaan. Oletetaan, että olen kutsunut ystäviäni kylään ja yksi heistä tuo ilmoittamatta myös paremman puoliskonsa (joka pahimmassa tapauksessa ei tuo edes lahjaa isäntäväelle, mutta juo silti baarikaapin tyhjäksi..) Kamalan kiusallista ja ärsyttävää. Ettekö voi viettää yhtä iltaa erillään?
• Ihmiset, jotka treenaavat kuntosalilla pelkissä urheilurintaliiveissä. Jos sinulla on varaa kalliiseen kuntosalijäsenyyteen, luulisi että rahat riittävät myös paidan ostamiseen.
• Sosiaalisessa mediassa lässyttävät ihmiset. En voi sietää lässyttämistä. Olen joutunut poistamaan Snapchat -seurantalistaltani muutaman henkilön sen vuoksi, että he jatkuvasti kuvaavat vauvojaan/lemmikkejään ja puhuvat heille lässyttävällä äänellä. Haluan huomauttaa, että minäkin pidän vauvoista ja lemmikeistä. Saatan jopa joskus heikolla hetkellä sortua tuohon kuvottavaan puhetapaan, mutta ei tulisi mieleenikään kuvata sitä mihinkään sosiaalisen median kanavaan. Tähän samaan kategoriaan kuuluvat myös kaikki he, jotka laittavat jatkuvasti kuvia tyttö/poikaystävänsä kanssa someen. Maailman ei tarvitse nähdä, että olette vaaleanpunaisessa kuplassa. Se riittää kun pidätte asian ihan omana tietonanne. Joten totean saman, mitä olen jo aiemminkin todennut: yhteiskuva kirkon ovelta riittää.