Vuoden vaihtuessa ihmiset tekevät kaikenlaisia katteettomia uudenvuodenlupauksia. Kaikki aikovat vähintäänkin laihduttaa parikymmentä kiloa, rajoittaa herkuttelut viikonloppuihin, opetella uuden kielen, olla enemmän läsnä ja voittaa lotossa.

En ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Nimittäin minäkin tein kuukausi sitten listan asioista, joita aion saavuttaa tänä vuonna. En kuitenkaan lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, kuten yleensä, vaan pyrin asettamaan itselleni konkreettisia ja mitattavia tavoitteita. En ensin ajatellut kertoa näistä kenellekään, vaan pitää ne visusti omana tietonani. Sitten kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, että jos kirjaankin ne tänne blogiin, on noloa olla toteuttamatta niitä. Osaa olenkin jo ponnekkaasti alkanut toteuttamaan, ollaanhan tässä nimittäin jo helmikuun puolella ja vuosi täydessä käynnissä.

1. Puhelimen käytön vähentäminen. Hävettää myöntää, mutta olen riippuvainen älyluuristani. Niinpä tavoitteeni on rajoittaa tämän viheliäisen kapistuksen käyttöä siten, että en näprää puhelinta iltakymmenen jälkeen. Toistaiseksi olen epäonnistunut tässä kaamealla tavalla.
2. Opettelen kokkaamaan uusia ruokia. Kuulemani mukaan lapsen saaminen tarkoittaa, että olen sidottuna tähän huusholliin vuorokauden ympäri seuraavat 18 vuotta ja elämäni tulee olemaan vain pyykkäämistä sekä ruokahuoltoa. Tämän vuoksi olen ajatellut opetella laittamaan ruokaa. Todisteena aion jakaa yksinkertaisia arkimurkinareseptejä enemmän tänne blogiinkin.
3. Panostan ihonhoitoon. Minulla on teini-iästä asti ollut ongelmallinen naama. Viime vuosina finnien ja mustapäiden lisäksi olen saanut nauttia rypyistä enenevissä määrin. On tullut aika tehdä asialle jotain. Niinpä päätin panostaa tänä vuonna ihonhoitoon ja ottaa rutiiniksi säännölliset kosmetologikäynnit.
4. Opintopisteiden kerryttäminen. Olen tosiaan tämän kevätlukukauden poissaolevana koulusta, mutta tarkoituksena olisi palata syksyllä opintojen pariin siitäkin huolimatta, että olen vielä sitten arkipäivisin kotona lapsen kanssa. Muksun luonne ja nukkumisen taso määrittänevät hyvin pitkälti tämän toteutumisen, mutta tavoitteena olisi saada vähintään 30 opintopistettä kasaan verkko- ja intensiivikursseilla sekä iltaluennoilla.
5. Hymy kuntoon. Tämän projektin aloitin oikeastaan jo viime vuonna, koska odottavien äitien suunterveyden kanssa ei ole leikkimistä. (Esimerkiksi piilevä tulehdus saattaa aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen riskin.) Tähän väliin haluan todeta, että minulla on pentuna tehtyjen oikomishoitojen vuoksi järkyttävä hammaslääkärikammo ja siksi olen aikuisiällä lyönyt perustarkastuksia laimin siinä määrin, että paikattavaa riitti. Sain kunnallisesta hammashoidosta tarpeekseni ja olen nyt siirtynyt yksityisen asiakkaaksi. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ja voisinkin kirjoittaa aiheesta ihan kokonaisen postauksen.
6. Kiinnitän huomiota hyvinvointiin. Kun tämä vauva vihdoin päättää syntyä, on edessä aivan uusi arki. Kaiken sen epävarmuuden, tummien silmänalusten ja kakkavaippojen keskellä on entistäkin tärkeämpää pitää omasta jaksamisestaan huolta. Niinpä lupaan panostaa itseeni, antaa kropalle aikaa toipua ja aloittaa maltillisesti taas säännöllisen liikunnan. Lisäksi lupaan nauttia omasta ajasta, oli se sitten kymmenen minuutin kauppareissu yksin tai kokonainen tunti kahvilassa ystävän kanssa. Yritän myös muistaa parisuhteen toista osapuolta ja olla hänelle kiltti uupumuksesta huolimatta.
7. Opettelen neulomaan vaativampia juttuja. Koska olen taas pitkästä aikaa toden teolla innostunut käsitöistä (kuvassa alla), aion viedä harrastuksen uudelle tasolle ja opetella vihdoin tekemään villasukan kantapään.
8. Matkustan Lontooseen. Eräs ystäväni muutti sinne tässä taannoin, joten täytyyhän kummitätiä lähteä sitten koko perheen voimin tervehtimään vaikka tuossa loppukesän korvilla. Sitä paitsi edellisestä visiitistä tuohon suurkaupunkiin on vierähtänyt jo lähes kymmenen vuotta.
9. Osallistun Kiuruveden Iskelmäviikoille. Tämä jokavuotinen kesän suurin sosiaalinen tapahtuma on jäänyt itseltäni väliin töiden vuoksi jo liian monta kertaa. Tänä vuonna se asia muuttuu ja täytyyhän jälkikasvukin aivopestä iskelmän makuun jo pienestä pitäen.
10. Täydellinen inventaario tavaroille ja turhat rojut kiertoon. En nyt varsinaisesti ajatellut ”konmarittaa” koko omaisuuttani, mutta nyt on hyvä aika inventoida kaappien sisältö ja laittaa myyntiin kaikki vanhat rääsyt.

On sanomattakin selvää, ettei kaikkia tavoitteita välttämättä ole mahdollista saavuttaa, mutta täten lupaan yrittää parhaani ja vieläpä seurata edistymistäni täällä kaiken kansan nähtävillä vaikkapa parin-kolmen kuukauden välein.

Tänään ajattelin raottaa hieman mystisyyden verhoa ja kertoa itsestäni asioita, joita kovin monikaan ei minusta tiedä. Näiden myötä ehkä ymmärrätte paremmin sielunmaisemaani tai sitten pidätte minua entistäkin kahjompana.

Tässäpä siis kymmenen satunnaista faktaa, olkaa hyvä.

1. Olen neuroottinen sängynpetaaja. Kerran lukiossa nukuin pommiin ja peti jäi niille sijoilleen. Asia vainosi minua koko päivän, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Edelleen minua vaivaa toisinaan ajatus siitä, jos avopuolisoni on yksin kotona ja tiedän, ettei hän kuitenkaan ole pedannut sänkyä. Voi sitä häpeää, mikäli joku vaikka kävelisi ikkunan ohi tai tulisi kylään ja näkisi sotkuisen, petaamattoman vuoteen!
2. Rakastan muumeja. En voi sille mitään. Se on kai sukuvika. Kerään Muumi -mukeja, minulla on kaikki ne DVD:t, kirjoja sekä kaikenlaista muuta oheistilpehööriä. Siksi päätin kuvittaa tämän postauksenkin muutamilla asunnostamme löytyvillä Muumi -jutuilla.
   

   Muumi -mukit

3. Olen syntynyt kaksi ja puoli kuukautta etuajassa. Painoin syntyessäni noin 1300g ja olin pieni rääpäle. Jos olisin syntynyt ajallaan, olisin syntynyt eri vuonna. En siis todennäköisesti olisi koskaan ystävystynyt parhaiden ystävieni kanssa, koska olisimme olleet eri luokka-asteilla. Olen myös syntynyt veljeni kanssa samana päivänä, joskin kolme vuotta myöhemmin kuin hän.
4. Minulla oli lapsena eri sukunimi. Kun vanhempani erosivat, vaihdoimme äidin tyttönimeen, mutta elämäni ensimmäiset vuodet olin ”Kärkkäinen”. Tämä tuntuu hassulta, koska sukunimeni on vahva osa identiteettiäni. Olen saanut lempinimeni ”Kepa” sen mukaan.
   

   Muumi -saunatyynyt

5. Kuuntelen pelkästään suomipopia ja laulan sen tahtiin autossa. Joskus teininä kuuntelin NRJ -radiokanavaa ja ulkolaista musiikkia, mutta olen aina pitänyt enemmän kotimaisesta tuotannosta. Laulan usein autoa ajaessani sen tahtiin ja toisinaan myös hoilaan ollessani yksin kotona.
6. Työurani kohokohta on oikeasti TET -jakso Nurmijärven Uutisissa. Tämä on vähän surullista kun ajattelee, kuinka siistejä työjuttuja olen saanut tehdä tässä vuosien varrella. Silti muistelen noin 13 vuotta sitten Nurmijärven paikallislehdessä viettämäni kaksiviikkoista erityisellä lämmöllä.
   

   Muumi -magneetti

    

    

7. Olen hakenut lukemaan teologiaa ja uskontotiedettä. Vaikka sitä on ehkä vähän vaikeaa uskoa, olen vanha seurakuntanuori ja kirjoitin uskonnosta ylioppilaskirjoituksissa kaksi pistettä vaille täydet pisteet. Minua on aina kiinnostanut ihmisten uskonnollisuus ja se, miten moinen ilmenee eri uskontokunnissa tai kulttuureissa. Tämän vuoksi hain lukion jälkeen Turkuun lukemaan uskontotieteitäkin ja muutamaa vuotta myöhemmin puolitosissani teologiseen. On sanomattakin selvää, että en niin vähäisellä lukemisella päässyt kumpaankaan sisään, mutta aihepiiri kiinnostaa edelleen.
8. Vaikka olen aika huono keittiössä, minulla oli kotitalous kymppi. Luulen tämän johtuneen siitä, että kävin tiskaamassa muidenkin tiskit…
   

   Muumi -leipälaatikko ja keittokirja

   
   

9. Olin ala-asteella kolme vuotta musiikkiluokalla ja luin ranskaa. En osaa soittaa, enkä laulaa. Ranskaksi kykenen juuri ja juuri esittelemään itseni.
10. Harrastin nuorempana näyttelemistä. Olin kouluaikaan joka ikisessä esityksessä mukana ja aikuisiälläkin yhden prokkiksen verran harrastelijateatterissa (kuvassa alla).
    

    Palo -teatterin näytelmä Helsinki 2010