Muutama leffavinkki kesäpäiviin
Suomen kesästä ei koskaan tiedä, tuleeko taivaalta polttavia auringonsäteitä vai räntää. Siksipä kannattaakin suunnata elokuvateatterin viileään hämärään. Se nimittäin toimii niin sateensuojana kuin paahtavan helteen virkistävänä keitaanakin. (Älkööt kuitenkaan suunnatko elokuviin huomenna juhannusaattona, sillä ainakin Finnkinon teatterit pitävät ovensa suljettuina.)
Vaikka elävien kuvien katselmus on tässä tuoreen äitiyden myötä jäänyt vähemmälle kuin ennen, on olemassa joitakin leffoja, joita ei vaan voi jättää katsomatta. Siksipä ajattelinkin nyt suositella teille muillekin muutamaa kesäpäivien piristykseksi:
Guardians of the Galaxy vol2. Taisin jossain postauksessa jo mainitakin, että tämä elokuva oli niin hyvä, että olisin halunnut mennä katsomaan sen heti uudestaan. Jatko-osat eivät useinkaan ole kovin mairittelevia, mutta tämä pätkä oli, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin parempi. Elokuvassa Quill löytää kadoksissa olleen isänsä (vai löysikö isä kadoksissa olleen Quillin?) ja siitähän se seikkailu sitten alkaakin. Leffan parasta antia on paitsi mielettömän hyvät musiikkivalinnat ja vauva-Groot, myös ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöhahmojen syventyminen. Juonellisesti elokuva ei ole kuitenkaan kummoinen ja sen voi hyvin katsoa, vaikkei olisi nähnyt ensimmäistä osaa. (Suosittelen kuitenkin katsomaan myös sen ekan, koska se on lois-ta-va!)
Wonder Woman Täytyy myöntää, että DC Entertaimentin sarjisleffat eivät ole puoliksikaan yhtä hauskoja kuin Marvelin moiset, mutta onhan tämä ”Ihmenainen” nyt näkemisen arvoinen. Elokuvasta huomaa, että toimintaleffan on tehnyt naisohjaaja ja onhan nyt Gal Gadot pääroolissaan vertaansa vailla. Jos olisin hameväkeen päin kallellaan, saattaisin ihastua häneen. Lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvan juoni koostuu siitä, että Wonder Woman lähtee amatsonien saarelta komean miehen vanavedessä pelastamaan maailmaa sodan kynsistä ja silleen.
Pirates of the Carribbean, Salazar’s Revenge: Disneyn merirosvosaaga saa odotettua jatkoa. Elokuvassa Willin ja Elizabethin (ihan helvetin komea) poika lähtee etsimään Jack Sparrowta murtaakseen isänsä kirouksen. Myös edesmennyt (ja vähän pelottava) kapteeni Salazar etsii häntä vanhojen kaunojen vuoksi. Etsintään lyöttäytyy mukaan luonnollisesti myös kiintiönaiskauneutta sekä kapteeni Barbossa. Ihan perusseikkailua siis. Täytyy myöntää, että dialogi on mielestäni paikka paikoin jopa vaivaannuttavaa, mutta kapteeni Jack Sparrow ja merirosvohuumori toimii aina. Leffa sai minut myös kyyneliin, joten tätä jatko-osan jatko-osan jatko-osan jatko-osaa voi sikäli pitää onnistuneena.

Kuva:finnkino.fi
Kaunotar ja hirviö: Kaikki tuntevat tämän tarun, joten en pureudu juoneen sen enempää. Elokuvassa on noudatettu melko tarkkaan Disneyn alkuperäisversiota. Kuitenkin pieniä twistejä löytyy. Parhaan roolisuorituksen tekee Frozenin Olav’n äänenäkin tunnettu mainio Josh Gad, joka näyttelee Töppöä. En ollut aluksi aivan varma, mitä mieltä olen Emma Watsonin valinnasta Belleksi, mutta hän suoriutuu mielestäni roolista kunnialla.
PS. Myös Tom of Finland ja La La Land pyörivät edelleen teattereissa. Ensimmäiseksi mainittua en ole nähnyt, mutta uskallan suositella sitä ohjaajan sekä kuulopuheiden perusteella ja se onkin sellainen elokuva, jonka tahdon katsastaa pikimmiten jahka se suvaitsee saapua DVD:lle.
Muistutuksena myös, että uusin Spiderman -elokuva saa ensi-iltansa 5.7.2017!
Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar
Kolmantena #hyllynlämmittäjä -haasteen kirjana minulla oli Jenni Selosmaan teos ”Kukkaron kuningatar -kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin”. Kirjan takakansi kertoo:
Tämä kirja on kaikille, jotka pelkäävät kurkistaa pankkitilinsä saldoa, lohtushoppailevat luottokortilla ja odottavat palkkapäivää kuin kuuta nousevaa. Kukkaron kuningatar näyttää tien säätämisestä säästämiseen ja auttaa löytämään taloudellisen mielenrauhan. Kukkaron kuningatar esittelee talouden treeniohjelman, jonka avulla raha-asiat pannaan järjestykseen. Treeni etenee alkulämmittelystä loppuverryttelyyn. ja sen aikana kartoitetaan rahapersoonallisuutta, tehdään tilit selviksi rahahistorian kanssa, lasketaan todellinen tuntipalkka, pohditaan miten käyttää rahaa arvojensa mukaisesti ja luodaan toimintasuunnitelma taloudellisen hyvinvoinnin tueksi. Kukkaron kuningatar on selkeä ja innostava opas talouden hallintaan. Testit ja tehtävät ohjaavat pohtimaan kuluttamista ja rahankäyttöä. Teos herättää arvostamaan kovalla työllä ansaittua rahaa ja käyttämään sen fiksusti.”
Kuten mainittua, kirjassa on kahdeksan askelta. Ne ohjaavat paitsi rahan käytön hallintaan, myös itsetuntemukseen ja haastavat tarkastelemaan niin omaa työelämää kuin arvopohjaakin.
Suosittelen kirjan lukemista lomalla. Nimittäin teoksessa on kauheasti tehtäviä, kuten esimerkiksi koko omaisuuden täydellinen inventaario, ostoskirjanpidon pitäminen ja kaiken elämän aikana lompakossa käyneen rahavirran selvittäminen. Kirjan avulla sinäkin voit testata, oletko imagokuluttaja, tarjoushaukka, keräilijä, pakkoshoppaaja, läheisriippuvainen kuluttaja, buliminen tuhlaaja vai vähän kaikkea edellä mainittua.
Tämän opuksen ansiosta siivosin taas kaapit uusin silmin ja laitoin valtavasti roinaa kiertoon. Luovuin esimerkiksi kaikista niin kutsutuista tavoitevaatteistani. (Myönnetään, en tule enää koskaan mahtumaan siihen koon 34 supertiukkaan makkarankuoreen.)
Teos herätti ennen kaikkea tajuamaan, että jos olisin edes kymmenen prosenttia ansioistani laittanut sukanvarteen viimeisen kymmenen vuoden ajalta, minulla olisi jo 30 000€ säästössä. Missä ne kaikki rahat ovat nyt? Minulla ei ole mitään omaisuutta, jos ei lasketa muutamia Ikeasta ostettuja huonekaluja, astioita ja jotain halpoja ryysyjä.
Pistin myös merkille, että pelkästään ostosten kirjaaminen ylös vähentää kulutusta ja tulee tehtyä järkevämpiä hankintoja. Olen pitänyt vastaavanlaista kirjanpitoa ennenkin, mutta nyt tarkastelin tuloksia aiempaa kriittisemmin, ”kukkaron kuningatar” -lasien läpi. Aion ehdottomasti jatkaa tätä harrastusta myös vastaisuudessa. Tulin tietoisemmaksi siitä, mihin rahaa kuluu, missä voisin vielä säästää ja mistä asioista en halua luopua. Esimerkiksi sisustukseen ja kodin viihtyisyyteen liittyvät hankinnat ovat sellaisia, jotka tuottavat minulle arvoaan enemmän iloa.
Kirja sai minut myös muun muassa peruuttamaan aikakausilehtien, Spotify Premiumin ja suoratoistopalveluiden tilauksia ja jättämään heräteostokset tekemättä. Teoksessa kun neuvotaan nukkumaan yön yli ennen jokaista yli kymmenen euron arvoista ostosta ja pitämään listaa hankinnoista, joita oikeasti tarvitsee.
Nähtäväksi jää, saanko näillä vinkeillä nyt säästettyä hurjia summia. Sitä odotellessa sain ainakin uuden harrastuksen: menojen kyttäämisen ja kategorioinnin.
Kouluarvosanaksi teokselle annan 9+


0