Minulla on eräs ystävä, joka herää aina ennen kukonlaulua ja on kuntosalin ovenkahvassa roikkumassa jo ennen avaamisaikaa. Siis aamulla. Siis kuudelta aamulla. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Itse en heräisi koskaan ennen kymmentä, ellei olisi aivan pakko. Olen kuitenkin lukuisista eri lähteistä kuullut, että aamutreeni on parasta mitä voi olla ja antaa mielettömän hyvän startin päivään. Niinpä minäkin päätin kokeilla sitä. Varasin paikan sisäpyöräilytunnille eräänä perjantaiaamuna kello seitsemän. Sanotaan, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella ja aamutreeni on minulle todella sitä. Järkeilin, että kun tunti on etukäteen varattu, houkutus sängynpohjalle jäännistä ei välttämättä voita, vaan kykenen ehkä jopa raahautumaan paikalle. Siinä kävi näin:

06:00 Herätyskello soi. Olen nukkunut yhteensä viisi tuntia yön aikana. Ei kykene, ei pysty. Painan torkkua.

06:10 Kello soi uudestaan. Laskeskelen päässäni, että saisin nukkua vielä ehkä viisikymmentä minuuttia ennen kuin jälkeläinen herää.

06:11 Muistan, että se paikka tunnille on tosiaan varattu, eikä sitä voi enää peruuttaa. En myöskään kehtaa jättää menemättä. Perkele, nyt tulee kiire.

06:14 Kahvinkeitin on porisemassa ja puurokattila liedellä. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

06:20 Aamutoimet tehty hyvin ripeästi ja treenikamppeet päällä. Nyt äkkiä aamupala naamaan.

06:21 Kappas, laitoin sitten väärän hellanlevyn päälle…

06:23 Sullon puurokattilan jääkaappiin odottamaan treenin jälkeistä aikaa. Syön hätäpäissäni banaanin, juon kupin kahvia ja nappaan mukaan proteiinijuoman. Ehkä näillä eväillä pärjää kun kyseessä on kuitenkin vain 45 minuutin spinning -tunti?

06:29 Sain auton ulos tallista ilman kolhimista. Erävoitto!

06:45 Kuntosalin ovessa on lappu, että tunti on siirretty viereiseen keskukseen. Meinaan luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin, koska tämähän on selvä merkki universumilta.

06:46 Minua aamutreenaajaa ei vastoinkäymiset lannista! Suuntaan viereiseen keskukseen, jossa en ole koskaan käynyt. Siellä on hienot tilat.

06:55 Ihmettelen, miten valtavan paljon ihmisiä on tähän aikaan voimailemassa. Siis onko tämä oikeasti joku juttu? Huomaavatkohan ne, että en kuulu joukkoon?

07:00 Tunti alkaa.

07:27 Poljen kuin viimeistä päivää iloiten ohjaajan musiikkivalinnoista: on AC/DC:tä, Foo Fightersiä sekä Rocky -elokuvista tuttuja kappaleita. Saan niistä virtaa.

07:50 Tunti on ohi. Kirmaan suihkuun. Olo on kuin uudestisyntynyt!

08:00 En ole koskaan tuntenut itseäni näin virkeäksi. Aurinko paistaa ja minusta tuntuu, kuin olisin voittamaton. Olen ylittänyt itseni.

08:15 Takaisin kotona. Iloitsen siitä, että pääsen vihdoin aamupuuron pariin.

Loppujen lopuksi siis aamutreenistä jäi kuin jäikin positiivinen kokemus. Ei minusta ehkä joka päivä moiseen olisi, mutta kenties otan tämän edes satunnaiseksi tavaksi.

Toim.huom. Vauva ei ollut yksin kotona treenin aikana, vaan hänen isänsä oli paikalla sen aikaa.

Lue myös: Ollako aamuihminen vai ihminen?

Matkustamohenkilökunnan työtä käsittelevät kirjoitukset ovat aina olleet blogini luetuimpia tekstejä, eikä ihme. Se on mielenkiintoinen ammatti. Edelleen se on monien pienten tyttöjen ja poikien haave. Lentoemännän työhön liittyy kuitenkin aika paljon tiukassa istuvia myyttejä, joista halusinkin tänään listata muutamia

• Lentoemot kuuluvat kymppikerhoon
  Tunnen aika paljon lentoemäntiä, mutta en yhtäkään, joka olisi harrastanut seksiä lentokoneen vessassa. Me emme siis tee sitä. Emme matkustajien kanssa, emme keskenämme, emmekä myöskään kapteenien tai perämiesten kanssa. Emme edes silloin kun lennämme siirtona tyhjällä koneella.
• Lentoemot ja kapteenit sutinoivat keskenään
  Ihan kaikissa työpaikoissa on varmasti työpaikkaromansseja, mutta ei se ole mitenkään poikkeuksellisen yleistä, että koneen kapteeni ja lentoemäntä olisivat pariskunta. Toki heitäkin on, mutta aika harvassa loppujen lopuksi.

Auringonlasku jossain (ehkä) Kreikassa

• Lentoemäntä on tarjoilija yläilmoissa
  Jos joku matkustaja napsuttelee sormiaan ja huutaa ”tarjoilija, tarjoilija”, ohjeistan häntä ystävällisesti, että olen matkustamohenkilökuntaa. On totta, että työkuvaan kuuluu tarjoilla ruokaa ja kaataa kahvia, mutta voin vakuuttaa, että se tarjoilu jää toissijaiseksi asiaksi silloin, jos tapahtuu jotain lentoturvallisuuteen liittyvää, tulee turbulenssi tai joku saa sairaskohtauksen. Eli siis hyvänä päivänä olemme toki tarjoilijoita, mutta on myös päiviä, jolloin saatan olla palomies, järjestyspoliisi tai sairaanhoitaja.
• Sinun pitää olla todella pitkä päästäksesi lentoemännäksi
  Tämä on ikivanha virsi, joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen toki 177cm, joten osaltani vahvistan tätä myyttiä. Kuitenkin monissa lentoyhtiöissä taitaa olla pituusraja 165cm tai jopa sen alle. Mielestäni se ei ole mitenkään erityisen paljon.
  
  
• Lentoemännän koulutukseen kuuluu meikki- ja hiustenlaittotaitoja
  Lentoemännän koulutus ei valitettavasti käsittele kauneudenhoitoa lainkaan, vaan sen sijaan siellä opetellaan esimerkiksi elvyttämään ja evakuoimaan. Ihan itse joutuu siis nutturansa teon harjoittelemaan. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, ei sen tarvitse kovin kummoinen olla.
  
• Kaikki lentoemännät tuntevat toisensa ja kaikki lentokentän työntekijät
  Joka kerta kun kerron olevani lentoemäntä, joku kysyy: ”Aaaaah tunnetko Pertsaa/Katia/Pirjo-Irmeliä, se on töissä /laukunheittelijänä/purserina Norskilla/checkinnissä?” Vaikka olen ollut itsekin lentoasemalla duunissa ja minulla on paljon ystäviä, jotka lentävät, en silti tunne ihan kaikkia, jotka työskentelevät lentoasemalla tai muissa lentoyhtiöissä. Enhän tunne edes omia kollegoitani!
• Lentoemännän työ on pelkkää glamouria
  Jos glamourilla tarkoitetaan sitä, että herää neljän aikaan aamuyöllä, on kotona vasta myöhään iltapäivällä tai viiden päivän kuluttua, työskentelee myös joulut sekä juhannukset ja keräilee päivät pitkät roskia pieneen kärryyn, niin kyllä, lentoemännän työ on täynnä loistoa. Toki siihen kuuluu myös yöpymistä lentokenttähotelleissa hienoissa puitteissa, kipsuttelua turvonneiden jalkojen kanssa korkokengissä ja lentoaseman 7elevinstä haettu salaatti hyviä illallisia yksin hotellihuoneessa ihanien kollegoiden kanssa.
• Kaikki lentoemännät haluavat työskennellä Finnairilla
  Ei sillä, että sinivalkoisissa siivissä olisi jotain vikaa, mutta ei kaikkia kiinnosta hakea sinne. Itse esimerkiksi olen niin laiska, että jos palaan vielä äitiysloman jälkeen yläilmoihin, minua ei huvita istua kuukautta taas kurssilla opiskelemassa uusia prosedyyrejä. Sitä paitsi olen viihtynyt vallan mainiosti lomalentolaisten parissa, joten mitäpä sitä nyt hyvää vaihtamaan.

  EDIT 23.5.2019 Viimeinen ei pidä paikkaansa, sillä vaihdoin sittenkin lentoyhtiötä ja istuin kurssilla, eikä uusien prosedyyrien opettelussa ollut mitään ihmeellistä.

  

  Auringonnousu jossain (ehkä) Norjan yllä

  Lue myös:
  Mikä on parasta lentoemännän työssä?
  Lentoemännän päivä
  Tätä et ehkä tiennytkään lentomatkustamisesta